Kuvia kesästä

Perheemme lomat ovat alkaneet asteittain. Ensimmäisenä kesälaitumille pääsi Väinö, joka jätti samalla taakseen lopullisesti päiväkotiajan. Neljä vuotta lapset tuossa talossa olivat. Nämä ovat niitä liikuttavia elämän käännekohtia lasten ja vanhempien elämässä. Pojan loma alkoi yhdessä perheen kanssa Suvisaariston luonnosta nauttien.

Pihamme kukkien väri-iloittelu on jatkunut läpi kesän. Tässä kärhön ja ruusujen loistoa. Pulmiakin puutarhanhoidossa on ollut: ruusuihin iski jokin tuholainen, etanat ahmivat kukkien lehtiä ja naapurin valtava Jättitatar yrittää valloittaa yhä pihamme. Ainakin tässä vaiheessa olen voitolla taistossa näitä vastaan.

Espoon keskuksessa Siltakadun työmaa valmistui viimeistelyä vaille valmiiksi viimein, eikä kesällä kukaan enää jaksa ihmetellä töiden venymistä usealla kuukaudella. Katu on hieno ja korostaa jalankulkijoiden turvallisuutta. Autoliikenne hidastuu bussipysäkkien ja liikenneympyrän keinoin, eikä näin tarvita liikennevaloja. Entressen edusta on nyt parempi kuin koskaan.

Ps. Kuvaa emme ehtineet ottaa, mutta Kirkkojärveltä löytyi todella ilahduttava rakennustyömaa. Siellä sitä kaikessa hiljaisuudessa rakennetaan urheiluhallia, enkä ainakaan minä ole lukenut asiasta mistään. Toki suunnitelmista tiesin, mutta usein niiden toteutuminen kestää äärettömän kauan.


*

Takki tyhjä, osa 2

On hetkiä, jolloin tulee miettineeksi ajan kulkua. Vuoden vaihteessa tulee tehtyä tiliä menneestä vuodesta ja suunnitteltua tulevaa. Vuosien vierimistä tulee pohtineeksi myös keväisin, kun ikää tulee lisää. Nyt kun lapset ovat tulossa kouluikään elämän pyörä kulkee yhä selvemmin kesästä kesään. Valo antaa voimaa, jolla pitää jaksaa seuraavaan suveen.

Myös politiikan kalenteri on aina kiireinen syksystä pitkälle kevääseen. Viime syksy oli poikkeuksellisen rankka kunnallisvaalien vuoksi. Tein kaiken kuten ennenkin ja vähän enemmänkin. Sain voimaa vastustuksesta ja likaisesta kampanjoinnista. Pursuin sisua, mutta sillä oli veronsa ja siksi olin keväällä poikkeuksellisen väsynyt. Sitä sisua tarvittiin taas, että jaksoin viimeiset kokoukset.

Loma politiikasta tuli tarpeeseen, vaikka ihan kokonaan Espoon asioita ei voi olla ajattelematta kesälläkään. Siitä ovat monet uutisetkin pitäneet huolta. Tässä taloudellisessa tilanteessa sapettaa mm. se, että metron maanalaisten asemien kaavavalitukset viivästyttävät rakentamista vuodella ja jokainen päivä maksaa paljon.

Mieltäni on ilahduttanut suuresti myönteinen palaute, jota olen toisinaan saanut. On ollut ilo huomata, että tätä blogianikin seurataan ja muutoinkin työskentelyäni luottamustehtävissäni. Pidän vuorovaikutusta ja sähköpostia tärkänä, vaikka en aina olekaan ehtinyt vastata. Omatuntokin on siitä kolkutellut.

Kevään myötä ajatukset liitävät muualle: kävin Sysmän tilalla tarkistamassa paikat ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Sellaisena kuin olimme sen jättäneet se odotti paluutamme. Siellä on ihan toisenlaista työtä yllin kyllin ja pienetkin etenemisen askeleet tuottavat suurta iloa. Savun kohoaminen piipusta tai padallinen lämmintä vettä ovat olleet todella riemastuttavia kokemuksia!

Kotonakin on mieli saanut levätä puutarhatöissä. Pienen pieni pihamme tuntuu olevan valmis ja on ilahduttanut meitä jo monella upealla kukalla. Keväällä luulin tappaneeni upeat kärhöni, mutta hihkuin ilosta kun löysinkin niiden varsia viime viikolla. Ja pieniä suloisia nuppua, joista avautuu vielä hienoja kukkia.

Nyt pioni on puhkeamassa kukkaan ja ruusussa on nuppuja enemmän kuin jaksan laskea. Taistelussani naapurin jättimäistä putkikasvia (Jättitatar) olen ottanut uuden taktiikan ja olen mielestäni voitolla. Törkeitä rajan ylityksiä tosin tuo kasvi on tehnyt ja viimeksi löysin sen taimen jopa nurmikoltamme. Periksi en kuitenkaan aio antaa.

Aurinko, valo ja maa. Niistä saan voimaa, jotta jaksan ensi syksyn ja talven tuiverruksen. Kuten jo kirjoitin asioista ei tule seuraavanakaan talvena olemaan pulaa, mutta vaikeuskerroin kasvaa talouden taantuman myötä. Kirjoittelen niistä sitten, kun koulut ovat alkaneet. Ehkä muutaman kukkakuvan saatan sitä ennen jakaa kanssanne. Saa nähdä.

Nyt nautitaan lämmöstä!



*

Takki tyhjä, osa 1

Maanantaina oli kevätkauden viimeiset kokoukset. Illan kaupunginhallituksessa oli vahvimmin esillä taloustilanne ja kuinka se tulee vain pahenemaan. Listalla oli myös joukkoliikenteen kehityssuunnitelma tuleville vuosille. YTV oli valmistellut hyviä parannusehdotuksia, joihin suhtauduimme myönteisesti, mutta samalla muistuttaen etteivät uudet asuntoalueet välttämättä toteudu suunnitellulla tavalla laman vuoksi.

Kävimme myös alustavaa keskustelua siitä onko meillä ylipäätään tulevina vuosina varaa kehittää joukkoliikennettä. Olisi kovin erikoista ja lyhytnäköistä, jos taloustilanteen vuoksi päätyisimme siirtämään ihmiset liikkumaan omilla autoilla kun samaan aikaan ainakin väitämme olevamme huolissamme ilmastosta ja olemme edistävinämme kestävää kehitystä. Parannukset, jotka lisäävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja sitä myöten matkustajia on syytä toteuttaa suunnitelman mukaan. Joukkoliikenteen kustannuksiin palataan alkusyksystä, kun annamme lausunnon ensi vuoden palvelutasosta YTV:lle.

Käsiteltävänämme oli myös toukokuun talouden seurantaraportti ja sen yhteydessä merkittäviä muutosesityksiä. Päätimme siirtyä pilottikokeilun kautta koulukohtaiseen budjetointiin, mutta samalla edellytimme ettei muutos saa vaarantaa koulujen välistä tasa-arvoa ja kouluilla on oltava myös riittävästi ihmisiä hoitamassa taloutta. Tätä asiaa aion seurata tarkoin.

Toimialoja edellytettiin tekemään uusi toimia, jotta valtuuston asettamissa menorajoissa pysytään. Kaupunginhallitus päätti, että uudet tiukennukset pitää tuoda lautakuntien päätettäväksi ja myös tiedoksi kaupunginhallitukselle, jotta olemme tietoisia, mitä varojen niukkuus arjessa tarkoittaa. Sietämättömiä ratkaisuja ei tässäkään tilanteessa voi hyväksyä ja harkintaa on voitava käyttää.

Eniten keskustelua tällä kertaa herätti jo aiemminkin esillä ollut esiopetuksen siirto varhaiskasvatuksen (so. päivähoidon) vastuulle. Niukimmalla mahdollisella enemmistöllä kaupunginhallitus päätti olla tekemättä tuota muutosta vielä, vaikka se toisi lapsille eheämmän päivän ja olisi siten lasten ja heidän perheiden edun mukainen ja samalla se toisi myös säästöjä kaupungille. Tähän kuitenkin palataan syksyllä, kun asiaa on tarkemmin selvitetty.

Kevät on ollut vaikea ja työläs laman vuoksi, eikä helpotusta ole näkyvissä. Kaikki ennusteet näyttävät siltä, että ensi vuosi tulee olemaan vielä vaikeampi. Syksyllä tulee olemaan tukalaa suunnitella tulevaa vuotta, kun tulotilanne on kehno, velkaa otetaan aikalailla ja rahastoja syödään eikä varat silti riitä kaikkeen ja samaan aikaan palveluiden tarve kasvaa.

Työ valtuustossa ja kaupunginhallituksessa on vienyt voimia ja loma on nyt todella tarpeen. Olen pahoillani, että blogini on ollut jo melkein tauolla viime aikoina. Voimia ei vain ole ollut riittävästi kirjoittaa. Kesällä keskityn muuhun ja päivittelen tätä jos ja kun jaksan, jotta syksyllä olisin voimissani. Toisen Takki tyhjä kirjoituksen kuitenkin vielä kirjoitan, missä kerron siitä, mikä on antanut voimia jaksaa ja ilahduttanut minua kevään aikana.

Kiitän lukijoitani ja toivotan hyvää kesää!


*

Eu-vaalit olivat

Vaalien voittajat Vihreät ja persut olivat liikkeellä ykkösketjun voimin. Se kertoo tahtotilasta, sillä niin vaalit voitetaan: tarvitaan hyviä ja uskottavia ehdokkaita ja positiivista kamppailua.

Myös SDP:n listalle olisi kaivattu kipeästi sekä istuvia meppejä että entisiä ministereitä ja puheenjohtajia. Onhan se outoa, että ainoa aidosti kansainvälinen puolue ei syty eikä menesty eurooppalaisissa vaaleissa.

Äänestysinto oli samaa tasoa kuin yleensäkin kiinnostus EU-asioihin ellei oteta huomioon kurkkudirektiivien kritisointia tai muita yleistyksiä. Täällä sentään vaalit näkyivät pari viikkoa katukuvassa toisin kuin Budapestissä, missä olimme lyhyellä lomalla vaaliviikolla.

Mielestäni suomalaiset eivät protestoineet näissä vaaleissa. He vain eivät välittäneet.

Politiikka on puhumista ja kirjoittamista. Nuo taidot Timo Soini taitaa paremmin kuin muut. Se teki hänestä äänikuninkaan. Nyt Soini kertoo hoitavansa EU:n, puolueensa ja Espoon asiat. Niitä tekoja vain on saatu tähänkin asti Espoossa ootella ja niin on jatkossakin.

RKP käy elämän ja kuoleman kamppailua. Äärimmäisessä hädässä näyttää olevan mahdollista voittaa kolmosluokankin ketjulla, kun joukkue toimii riittävän hyvin yhteen.

Toivotan onnea menestyneille ja rakentavaa keskustelua meille tappion kärsineille.

Valtuustotyötä talouden myllerryksessä

Muutokset kuluttavat - haasteellisuus jatkuu

Viime vuoden lopulla alkanut vakava taloudellinen myllerrys on varjostanut alkanutta valtuustokautta. Jo viime syksynä talousarviota tehdessä päätettiin, että tarvittaessa keväällä talousarviota tarkistetaan. Ja näin myös tapahtui vuoden alkupuolella.

Valtuusto ei ollut yksimielinen talousarvion supistamisessa. Me demarit esitimme vähäisempää karsintaa, jotta äkkijarrutus ei vaarantaisi palveluiden toimivuutta. Kun suunnittelemattomasti karsitaan, se haittaa myös toiminnan kehittämistä. Jo nyt on selvää, että enemmistön sopima säästösopimus on aiheuttanut vaikeuksia. Lehdistäkin olemme saaneet lukea esim. koulujen sijaiskielloista, mihin ratkaisu on johtanut.

Pitkään jatkunut keskustelu päivähoidon kotipesästä päättyi, kun valtuusto päätti siirtää koko varhaiskasvatustoiminnan sivistystoimeen. Muutos huolestutti demariryhmää. Tällaiset muutokset syövät resursseja ja talousvaikeuksissa pitäisi keskittyä päivähoitopalveluiden turvaamiseen. Muut pienten lasten perheitä tukevat palvelut – kuten lastenneuvolat, perheneuvolat ja puhe- ja toimintaterapia - jäävät sosiaali- ja terveystoimeen. Ero ei saa vaarantaa toimivaa yhteistyötä perheiden parhaaksi.

Päivähoidon myötä sivistystoimeen siirtyy myös asukaspuistot ja avoimet päiväkodit. Esityksestämme valtuusto korosti päätöksessään näiden ja kerhotoiminnan turvaamista muutostilanteessa. On tärkeää, että taloudellisesti niukkoinakin aikoina huolehditaan kotona hoidettavien lasten ja heidän perheidensä palveluista. Tuolla toiminnalla ei ole lain turvaa, mutta se on se silti kaupungille edullisempaa kuin järjestää näillekin lapsille hoitopaikat.

Valtuustoryhmämme edessä on isoja haasteita. Jätevedenpuhdistamoratkaisu piti jo olla tehty, mutta virkamiesten venkoilun vuoksi päätös siirtyi. Näyttää siltä, että valtuutettujen määrätietoinen toiminta on johtanut lopulta luovuuteen ratkaisun etsimisessä.

Talouden taantuma ei ole hellittänyt. Tulevan vuoden talousarvio on valmisteltava huolella ja ratkaisuvaihtoehtoja tarkasteltava avoimin mielin. Pelkän karsinnan sijasta on etsittävä keinoja myös tulojen lisäämiseen. Pitkäjänteiseen palveluiden järkiperäistämiseen olemme sitoutuneet hyväksymällä tuottavuusohjelman.

Uusi valtuusto ja uudet toimijat hakevat vielä paikkaansa, mutta haasteet ovat keskuudessamme nyt. Laaja yhteisymmärrys tilanteesta, vaihtoehdoista ja parhaista mahdollisista ratkaisuista olisi nyt tärkeää, jotta meille kaikille tärkeiden palveluiden toimivuus ja laadukkuus turvataan. Demareiden valtuustoryhmä ei kaihda vastuunkantoa, mutta edellyttää yhteistyöltä avoimuutta ja rehellistä vaikutusten arviointia


Yhteenveto uuden valtuustoryhmän alkutaipaleesta on julkaistu Espoon demareiden Eurovaaliruusu-lehdessä 27.5.2009

Kuluttamisen ihanuus

Olen ajoittain miettinyt millainen kuluttaja olen ja mitä se minulle merkitsee. Näitä ajatuksia herätteli kirja Olimme kuluttajia, jonka luin. En epäile ettenkö eläisi tavalla, jota ympäristö ei kestä. Niinhän me kaikki tällä puolen palloa teemme.

Tuo kirja kohdisti katseen meidän arkiseen elämäämme ja siinä tekemiimme valintoihin. Sillä on merkitystä, vaikkakin itse korostaisin enemmän esimerkiksi asumisen ja liikkumisen merkitystä.

Politiikalla ja sitä kautta syntyvällä ohjauksella ja sääntelyllä on iso merkitys, jos haluamme muuttaa ilmastonmuutoksen suuntaa. Kuinka kauan meillä on varaa esimerkiksi kuluttaa energiaa rakentamalla saunoja jokaiseen asuntoon ja käyttämällä niitä?

Raideliikenteen laajentaminen näyttää olevan vaivalloista. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen ja siitä eteenpäin on edelleen epävarmaa ja sujuvampi yhteys Lohjan kautta Turkuun tuntuu utopialta. Samaa voi sanoa myös junayhteydestä Helsingistä Tallinnaan, vaikka nämä kaikki raideyhteydet olisivat todella perusteltuja ympäristön kannalta. Kuinka köyhällä Suomella oli reilu sata vuotta sitten varaa radan rakennukseen kun nyt ei ole?

Näin helppoa on kiertää kysymystä omasta kuluttamisesta. En ole himoshoppaaja ja osaksi ahdistun kaupoissa. En ole myöskään merkki-ihminen. Ostan sen mitä löydän silloin kun löydän ja iloitsen siitä silloin kovasti. Tapoihini kuuluu myös nukkua yön yli, jos tekee jotain mieli. Ostan vasta, kun olen varma. Kypsyttelen asioita, mutta toisinaan teen kuitenkin nopeita ratkaisuja. Todella harvoin mikään jää käyttämättömänä makaamaan.

Kotimaisuus ja laatu painavat joissakin valinnoissa paljon. Ja vaikka merkeillä ei ole väliä, on yksinkertaisempaa ostaa vain tietyn tuottajan kosmetiikkaa kuin alkaa vertailla loputtomia hyllymetrejä eri vaihtoehtoja. Ostoksista pitää selvitä nopeasti, siksi hyväksi havaittua ostaa mielellään uudelleenkin.

Ostan siis pääasiassa tarpeeseeni. Ja silti liikaa. Myös minun pitäisi muuttua, mutta se on vaikeaa.

Meidän kuluttajien pitäisi muuttua tavaroiden hamstraajista palveluiden käyttäjiksi. Ne työllistävät eivätkä kuluta samalla tavalla. Itsekin nautin huimasti kampaajalla käynneistä. On todella ihanaa saada hyvää ja osaavaa palvelua naapurissa. Nytkin kampaajani teki ison työn, kun kerroin haluavani itselleni uudenlaisen kesäpään. Lopputulos kuvassa. Välivaiheista minulla ei - onneksi - ole omia näköhavaintoja, mutta ihan yksinkertaista värin muuttaminen ei ollutkaan.

Näin myös palvelusta on iloa pitkäksi aikaa ja ainakin minua se ilahduttaa. Uudistuminen on hauskaa!


*

Valtuustosopimus kaudelle 2009 - 2012

Uuden valtuuston työskentely on alkanut kiivaasti. Asioita on paljon ja taloudellinen tilanne niin vakava, joten aikaa pohdintaan ei juuri ole ollut. Vaalin tulos muutti myös poliittista ilmapiiriä monessakin mielessä, mikä on näkynyt kokouksissa.

Viime kausi alkoi toisella tavoin ja teimme silloin valtuustosopimuksen, joka oli eräänlainen ohjelma siitä, mitä tulemme tekemään tulevan neljän vuoden aikana ja teemoitimme vuodet eli sovimme, mitä minäkin vuonna ratkaistaan. Listasimme isot kysymykset, joista oli syytä päästä ratkaisuun oli se sitten millainen tahansa.

Tässä tilanteessa on epäselvää kykenemmekö me samanlaiseen ohjelmatyöskentelyyn vai käymmekö työhön erilaisia tulipaloja sammuttaen. Kriisissäkin pitäisi nähdä pidemmälle, olla uskoa tulevaisuuteen ja tavoitteita. Olen käsittänyt, että ensi maanantain seminaarissa käymme asiasta keskustelua.

Edellisessä valtuustoseminaarissa itse hahmottelin keskusteluiden perusteella valtuustosopimusta, jollaista olisin valmis tukemaan. Näistä tulemme valtuustokaudella päättämään tavalla tai toisella:

Talouden vastuullinen tasapainotus
Laman myötä verotulot ovat pudonneet aikalailla ja siihen on puututtava. Uskon, että asioita voi hoitaa järkevämmin ja taloudellisemmin ja samalla paremmin – siis tehokkaammin. Se kuitenkin vaatii huolellista suunnittelua, eikä hyviä tuloksia synny äkkijarrutuksin.

Vastuullinen taloudenhoito tarkoittaa myös sitä, että kaikki keinot ovat käytettävissä, jotta palveluiden laatu tulee turvattua. Säästäminen ei ole ainoa vaihtoehto, on myös mietittävä miten tuloja lisätään.

Hetkellinen taloudellinen niukkuus ei saa estää merkittävien investointien suunnittelua ja toteutusta, sillä niitä tarvitaan, jotta kuntamme toimisi paremmin ja kuntalaisten palvelut kehittyisivät. Siksi mm. metro, Puolarmetsän sairaala, kaupungintalo, jätevedenpuhdistamo on toteutettava.

Huolehditaan palveluista
Hoitotakuun on toteuduttava tiukkoinakin aikoina. Lähipalvelustrategia on tehtävä viimeinkin, missä määritellään asuinalueilla lähellä olevat palvelut ja kerrotaan, mitä palveluita saa yhdestä paikasta kaupungista tai pääkaupunkiseudulla. Ehkäisevä työtä tulee kehittää ja määritellä, mitä se tarkoittaa.

Vieraskielisten määrä on kasvaa Espoossa ja heidät tulisi huomioida paremmin palveluissa. Se tarkoittaa henkilökunnan osaamisen kehittämistä ja maahanmuuttajien ottamista mukaan palveluiden parantamiseen. Maahanmuuttajien kotoutuminen vaatii yhteistyötä, jota valtuuston tulee ohjata ja luoda sille riittävän vahva tahtotila.

Asuminen, liikenne ja maankäyttö haaste
Tällä kaudella tulee määrätietoisesti toteuttaa Etelä-Espoon yleiskaavassa mahdollisia alueita. Näillä alueilla on jo valmiiksi palveluita (päiväkoteja, kouluja, kauppoja ja joukkoliikennettä) ja kunnallistekniikkaa, jonka vuoksi rakentaminen on edullisempaa sinne kuin täysin uusille alueille.

Kaavoitus, suunnittelu ja kunnallistekniikan rakentaminen on syytä nivoa paremmin yhteen, jotta kaavoitetut tontit voidaan rakentaa. Siksi maankäytön toteuttamisohjelma on tehtävä ja otettava pysyväksi suunnittelun työkaluksi.

Meidän tulee huolehtia siitä, että asuntotuotanto kasvaa nykyisestä ja vuokra-asuntotavoitteeseen päästään. Espoonkruunun rakentamismahdollisuuksista on huolehdittava ja omatoimirakentajien tonttitarjonnasta huolehdittava.

Helsingin seudun yhteistyö
Viime kaudella pääkaupunkiseudun (4 kuntaa) yhteistyö tiivistyi aivan uudelle tasolle. Samalla selkeytyi, että asukkaiden arjen parantaminen yhteistyöllä on mahdollista vain silloin, kun yhteistyöverkko kattaa vähintään 14 kuntaa. Seudun kipeimmät kysymykset liittyvät asumiseen ja siihen, kuinka voimme edistää kohtuuhintaista monipuolista asumista. Täällä liikkuminen vie paljon aikaa, siksi liikennejärjestelmää ja joukkoliikennettä on parannettava.

Yhteistyö on järkevää, kun se parantaa palveluitamme ja edistää perheiden arjen toimivuutta.

Ilmastonmuutos
Kaupunki voi vaikuttaa ilmastoon eri tavoin: mm. hankinnoilla, omalla rakentamisella, ohjaamalla rakentamista, edistämällä joukkoliikenteen houkuttelevuutta, parantamalla pyöräilymahdollisuuksia ja tehostamalla energian käyttöä. Kaavoituksessa ja palveluiden suunnittelussa tulee kiinnittää enemmän huomioita arjen toimivuuteen (kaavoituksen aikavaikutuksia), sillä se on myös hyvää ilmastopolitiikkaa.

Tavoitteista on siirryttävä tekoihin. Päätöksiä tehtäessä tulee arvioida aina niiden ilmastovaikutuksia.

Organisaation ja hallinnon arviointi 2011
Vuoden 2009 alusta Espoota on johdettu uudella organisaatiolla, joka syntyi pitkällä valmistelulla, mutta silti liialla kiireellä. Päätöksiä tehtäessä sovittiin, että muutosten toimivuutta arvioidaan jo tänä vuonna seurantaraportin yhteydessä. Jo nyt on selvää, että osin pieleen meni. Toimivan hallinnon kehittäminen onkin jatkuvaa ja nyt onkin huolellisemmin valmisteltava uudistuksia niin, että päätöksiä voitaisiin tehdä 2011 lopulla.

Hyvää hallintoa ja valmistelua on myös se, että päätöksenteolle annetaan riittävästi aikaa. Vaihtoehtoisia ratkaisuja on oltava ja niitä on voitava pohtia. Myös kuntalaisilla on oltava osallistumisen mahdollisuuksia valmistelussa, päätöksenteossa, toteutuksessa ja kehittämistarpeita arvioitaessa.

Päätösesitysten vaikutuksia on avoimesti arvioitava sosiaalisen eheyden, ympäristön ja ilmaston kannalta.

Olen useammin manaillut sitä, kuinka huonosti Espoossa hoidetaan useimmiten yhteistoiminta henkilöstön kanssa. Minusta Espoon tulisi parantaa toimintatapojaan ja Espoon yhteistoimintamallista pitäisi tehdä esimerkillinen. Se loisi hyvän pohjan henkilöstöpolitiikalle ja sitä kautta henkilöstön hyvinvoinnille. Tulevan kymmenen vuoden aikana kaupungilta jää joka kolmas työntekijä eläkkeelle, eikä laadukkaita palveluita ole ilman osaavaa henkilökuntaa.


*

Älä tyydy vähään!

Olin juhlistamassa Tiirismaan koulun sataa ensimmäistä vuotta Lahessa viikonloppuna. Oli todella mukavaa nähdä tavata ihmisiä, nähdä vanhoja opettajia, kulkea koulun käytävillä ja muistella menneitä. Noin 22 vuotta sitten painoimme valkolakit päähämme, enkä ole koululla sen koommin käynyt.

Juhlassa saimme kuulla koulun tarinan, joka oli samalla katsaus suomalaisen sivistysyhteiskunnan rakentumiseen: pyrkimys tasa-arvoon ja koulutuksen merkityksen korostamiseen. Tipala syntyi yksityiseksi tyttökouluksi 1900-luvun alussa ja muuttui ajan saatossa peruskouluksi, missä tytöt ja pojat yhdessä opiskelevat.

Koulun tarina kertoo myös Lahden muuttumisesta. Tipala on nyt kolmannessa paikassa, koska tilaa on tarvittu enemmän. Kaupunki on kehittynyt ja oppilaiden määrä on sitä myöten kasvanut. Viimeiset laajennusosat ovat valmistuneet muutama vuosi sitten.

Menin Tiirismaan yläasteelle syksyllä -81. Koulu oli tavallaan tuttu, sillä olin katsellut sitä vuosia harjun alapuolella olevasta Lotilan koulusta. Koulupolku oli yksinkertainen, sillä Tipala oli ainoa lukio mihin saatoin hakea kielivalintojeni vuoksi. Muistan kuinka harmissani olin, koska valinnanmahdollisuuksia ei ollut. Myöhemmin olin tyytyväinen.

Juhlassa ylistettiin Tipalan erityistä henkeä. Minulle se on aina ollut kaksijakoinen ja se muistui eilenkin mieleeni. Koulussa olleet musiikkiluokat tekivät siitä arvostetun ja siksi meidät, jotka emme olleet musiikkiluokilla ohitettiin silloin ja niin nytkin. Olimme rupusakkia, joiden velvollisuus oli osallistua juhliin ja muihin tilaisuuksiin ja kuunnella kuorolaulua. Mieleeni palaa ne loputtomat kuorolauluesitykset, joita inhosin. Myönnän kuitenkin, että eilen esitykset olivat erilaisia ja hyviäkin.

Mutta Lotila ja Tipala olivat kouluja, joissa oppilaat opiskelivat. Meille kaikille oli selvää, miten tunneilla käyttäydytään ja että oppiakseen tulee tehdä töitä. Aktiivisuutta tuettiin ja palautettakin sai. Muistan saaneeni opettajilta arvostusta tekemisestäni ja rohkaisua. Tunsin olevani erityinen. Tipalan slogan "Älä tyydy vähään" tuntuu sopivalta, vaikka sitä ei kouluaikoinamme käytettykään.

Kun eilen kuulin tarnoita vanhoista koulukavereista niin parempaa tunnuslausetta ei todellakaan ole. Luokkakavereita on ympäri maailmaa ja totisesti he ovat toteuttaneet unelmiaan. Ja toiset vanhassa kotikaupungissa ja jopa vanhassa koulussa. On tärkeää, että koulusta lähtevät nuoret uskovat, että maailma on avoin ja että sen mitä tahtoo voi saada, kun sen eteen tekee työtä. Sen me opimme koulussa.

En ole syntynyt koulutettuun enkä varakkaaseen perheeseen, siksi koululla oli ratkaiseva merkitys siinä, että päädyin yliopistoon opiskelemaan. Polku sinne tosin oli mutkainen, sillä lukiossa kaikille oli selvää, että kuulun teknilliseen korkeakouluun. Tarvitsin aikaa löytääkseni itseni. Matemaattiset aineet jäivät, mutta maisteri minusta tuli. Tein valintani itse, enkä antanut sosiaalisen taustani vaikuttaa siihen.

Siitä suuri kiitos hyvälle opetukselle! Kiitos Tiirismaalle ja koulukavereille!
- Toivottavasti kohtaamme joskus uudelleen.

*

Espoon keskus eli elämää työmaalla

Ilmojen lämpeneminen toi mukanaan odotetun ilmiön: Siltakadun rakennustyömaalle ilmestyivät viimein työmiehet, joita olen luullut aina kuuluvan työmaille. Toki talven aikanakin kadun varressa olleessa teltassa töitä kai tehtiin. Ainakin teltta hitaasti, mutta varmasti siirtyi eteenpäin ja alta paljastui valmista kivetystä. Nyt katu näyttää valmistuvan ja asfaltti on tulossa näinä päivinä.

Kuun alussa ovensa avasi Entressen kirjasto, jota olemme täällä niin pitkään odottaneet. Toivottavasti se myös tuo kauppakeskukseen tarvittavaa vilinää, sillä liian moni on huolissaan keskuksen elinvoimasta. Sain myös kuulla, että Espoontorin kunnostus käynnistyy syksyllä ja näiden keskusten välillä käydään keskustelua siitä, kuinka ne voisi yhdistää paremmin. Jonkinlainen kauppasilta olisi todella tarpeen! Näin niistä yhdessä tulisi riittävän iso, monipuolinen ja houkutteva kaupallinen keskus. - Toivottavasti.

Kuljen niin paljon keskuksessa, että nämä asiat pyörivät jatkuvasti mielessäni, mutta tänään keskuksen tulevaisuus oli myös tiedotusasiana kaupunkisuunnittelulautakunnassa. On aina hyvä katsoa kokonaisuutta. Paljon on jo tapahtunut: uimahalli, alikulku, Kirkonkymppi, Omnian laajennus, Entresse ja monta muuta.

Tärkeitä asioita on myös tekeillä: Kirkkojärven koulu ja asemasilta (toinen mitä olemme odottaneet loputtomiin). Hankkeita on myös käsittääkseni käynnistymässä: keskustakorttelin asuinrakennus ja Omnian käden taidon keskus.

Lupauksiakin paremmasta on: kaupunkirata (2012-2014?) ja bussiterminaali (2012-2013). Raideliikenteen aikatauluissa valtiolla on viimeinen sana ja siksi niiden kohdalla varmaa on vasta, kun työmaa on käynnistynyt.

Suviniityn ensimmäiset asemakaavat ovat myös valmiita ja rakentaminen voisi alkaa milloin vain. Maa-alueet ovat kaupungin, joten nyt on luottamushenkilöiden todella oltava tarkkoina, ettei alueen rakentumista edistetä laadusta tinkien. Ensimmäiset uudet rakennukset luovat alueen maineen ja ilmeen, joka houkuttelee tai karkoittaa rakentajia ja asukkaita.

Suviniityn tornitalohanke (ns. Lindholmin kolmio) on vielä suunnittelijoiden pöydällä. Valistunut arvio kaksoistornin rakentumisesta on 2015. Myös Espoontorin laajennus käynnistyy, kun taloudellinen tilanne näyttää paremmalta.

Kaupungintalon kohtalo ja virastokeskuksen kehittäminen ovat yhtä auki kuin vuosi sitten, jolloin odotimme elokuun ratkaisevia kokouksia. Kaupunginhallitus päätti joku aika sitten palauttaa kaksoiskilpailun järjestämisen valmisteltavaksi uudelleen siten, että valtuusto saa päättää puretaanko talo vai ei.

Olen edelleen purkamisen kannalla ja päätöksen kiirehtiminenkin on paikallaan, sillä kaikissa tapauksissa uudistaminen kaavoituksineen vie vuosia. Tämän taloudellisen laman varjolla ei voi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, vaan meidän tulee rakentaa keskusta niin että se kestää vuosikymmeniä. Uudella kaupungintalolla (2012-2015) tulee olemaan merkittävä vaikutus kaupunkikuvaan.

Muutos on valtava mahdollisuus keskukselle, mutta se tarkoittaa elämistä rakennustyömaalla vuosikausia: pölyä, liikennettä, melua ja poikkeusjärjestelyitä loputtomiin. Jo Siltakadun pitkittynyt remontti on kiristänyt asukkaiden hermoja ja asemasiltakin puhututtaa. Olisi todella suotavaa, jos rakennustyön ohessa pystyttäisiin nykyistä paremmin huomioimaan meidät kävelijät, pyöräilijät ja autoilijat, jotta elämä sujuisi näinä poikkeuksellisina vuosinakin.



*

Maahanmuuttajakeskittymät eivät tue kotouttamista

Kaupunginhallituksen iltakoulussa käsittelimme kaupungin strategiaan tulevia valtuustokauden tavoitteita. Siitä olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta yhteen keskeiseen asiaan halusin kiinnittää huomiota ja se on maahanmuuttajien tulevaisuus maassamme ja kaupungissamme. Tällä kaudella pitää tehdä parempaa työtä yhdessä maahanmuuttajien kanssa, jotta he kotoutuisivat paremmin.

Maahanmuutto on meille suomalaisille mahdollisuus. Se auttaa meitä selviämään eläköitymisen myötä syntyvästä työvoimapulasta, mutta ei ilman suunnitelmallista työtä. Espoossa on n. 8 % on maahanmuuttajia eli 18 000 vieraskielistä asukasta. Yleisempiä kieliä ovat venäjä, viro, somali, englanti ja kiina. Heidän määrä kasvaa koko ajan, sillä tulevasta väestönkasvusta n. 75 % on vieraskielisiä.

Viimeistään nyt asuntopolitiikkaan on saatava myös vahvempi ote. Kaupungin omassa katsauksessa käy ilmi, että maahanmuuttajien määrä ei ole jakautunut tasaisesti, vaan Espooseen on muodostunut alueita, joilla asuu poikkeuksellisen paljon maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Suurimmat maahanmuuttajakeskittymät sijaitsevat Suvelassa, Kirkkojärvellä ja Otaniemessä, joiden alueella asui v. 2008 alussa lähes viidennes kaikista Espoon vieraskielisistä asukkaista. Kaksi noista keskittymästä on siis Espoon keskuksen alueella!

Suvelassa vieraskielisten määrä on kasvanut 2000-luvun aikana 1200 asukkaalla, mikä on sekä määrällisesti että väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin millään muulla alueella pääkaupunkiseudulla (vrt. Helsingissä Kuntulassa vieraskielisten määrä kasvoi 1100 asukkaalla ja Vantaalla Hakunilassa 800 asukkaalla vastaavana aikana). Iltakoulussa kerrottiin, että tarkemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että Suvelassa on kortteleita, missä 60 % asukkaista on maahanmuuttajia.

Espoon visiona on, että täällä jokaisen olisi hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää. Tuollaisissa keskittymissä tämä ei helpolla toteudu, koska keskittyminen ei tue mutkatonta vuorovaikutusta valtaväestön kanssa. Myöskin maahanmuuttajat itse vastustavat keskittymistä. He toivovat saavansa asua alueilla, joilla olisi eritoten valtaväestön lapsiperheitä. Hyvät kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ovat heille yhtä tärkeitä kuin meille täällä aina asuneille.

Osa maahanmuuttajista pärjää hyvinkin, mutta moni tarvitsee paljon tukea kotoutumiseensa. Siksi maahanmuuttajien toimintakeskusten toimintaa tulisi parantaa, eikä ajaa alas tehostamisen nimissä. Ne ovat tärkeä pala kotoutumisen palapelissä, mutta onnistuminen siinä vaatii kaikilta toimijoita parempaa osaamista ja muutoksen ymmärtämistä.


*

Päivähoito siirtyy

Maanantain valtuustossa keskiyön tunteina päätettiin lopullisesti, että päivähoito siirtyy sivistystoimeen. Kun muissa asioissa oli mennyt aikaa niin paljon, ei asiasta keskusteltu kovin pitkään.

Oli erikoista kuulla, kuinka asiaa ajaneet uskoivat siirron muuttavan asioita. Heidän mukaan se on todella lasten parhaaksi ja luo edellytykset vähentää hallintoa. Näin he väittivät, vaikka siirron tueksi valmisteltu aineisto ei heidän uskomuksiaan millään tavoin tue. Siirto ei selvitysten mukaan muuta juuri mitään, mutta vaatii kuitenkin aikamoista valmistelua. Se tarkoittaa siis kokouksia, kehitystyötä, valmistelua, raportteja eli hyvin paljon hallinnollista työtä.

Esityksestäni valtuusto hyväksyi lisäyksen päätökseen, missä korostettiin päivähoidossa nykyisin olevien yhteistyörakenteiden säilyttämistä ja kehittämistä, koska ne tukevat lasta ja perhettä hyvin. Yhteistyö neuvolan kanssa on tästä hyvä esimerkki.

Lisäksi esitin, että siirron yhteydessä turvataan asukaspuistojen, avointen päiväkotien ja kerhotoiminnan jatkuminen ja kehittäminen. Nämä tukevat lasten hoitamista kotona ja ovat siksi tärkeitä, mutta ne eivät ole lakisääteistä toimintaa. Taloudellisesti tiukkoina aikoina voi herkästi iskeä kiusaus säästää näistä, vaikka se lopulta tulisikin kalliiksi. Hyvä, että valtuusto oli yksimielisesti esitykseni takana.

Lisäksi valtuuston enemmistö yhtyi toivomukseeni, missä esitin, että tulevia johtosääntöjä valmisteltaessa opetuslautakunnan yhteyteen perustettaisiin varhaiskasvatusjaosto, jonka tehtävänä olisi päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu. Mielestäni jaosto on tällaisessa muutostilanteessa erityisen tärkeä, kun asiantuntemusta muutoinkin jää sosiaali- ja terveystoimeen.

Asia on nyt ratkaistu, vaikka en silti voi ymmärtää miksi siirto pitää tehdä. Nykyiselläänkin päivähoitoon ollaan erittäin tyytyväisiä. Lapsille tarjotaan turvallisuutta, hoivaa ja huolenpitoa. He saavat leikkiä ja oppia ikätaso huomioiden. Päivähoito tukee lapsen kehitystä uskomattoman taitavasti lapsesta välittäen. Lapset saavat myös tarvittaessa erityistä tukea osaavasti ja monikulttuurisesti.

Ja mikä tärkeintä: päivähoidossa vuorovaikutus vanhempien kanssa on jatkuvaa!

Itse asiassa eikö meidän pitäisi enemminkin tehdä kaikkemme muuttaaksemme koulua paremmaksi? Jos peruskoulu rakennettaisiin nyt, ei siitä todellakaan tehtäisi sellaista kuin se on: pienten lasten ryhmät ovat aika suuria, päivät lyhyitä ja lapset osin oman onnensa varassa, kun kaikkien vanhempien työt eivät jousta riittävästi. Ja vuorovaikutuskin koulun ja kodin välillä on selvästi satunnaisempaa kuin mitä päivähoidossa.

Voisipa tämä ratkaisu tehdä ihmeitä ja muuttaa koulua!


*

Haluan lapsille parempaa

Päivähoidon ja koulun toimintakulttureissa on eroja. Koulu organisaationa ja yhteisönä on heikoimmillaan juuri siinä, missä päivähoitoikäisten tarpeet ovat suurimmillaan: turvallinen jatkuvuutta korostava lapsilähtöinen läsnäolo ja leikinomainen sekä tunnetasolla tapahtuva vastavuoroinen yhdessäolo.

Päivähoito ja esikoulun pulmat ovat vieneet ajatukseni viime aikoina ja keskustelua asian tiimoilta olen käynyt paljonkin. Tuossa alussa oleva teksti oli lainaus eräältä asiantuntijalta, joka olisi halunnut pitää päivähoidon osana sosiaali- ja terveystoimea eikä viedä sitä lähemmäksi koulun toimintaa. Näin ajattelen itsekin.

Kaikesta huolimatta päivähoito päätettiin siirtää sivistystoimeen ja lopullisen siunauksen se saa reilun viikon päästä valtuustossa. Samassa yhteydessä on esitetty, että esiopetus taas siirrettäisiin varhaiskasvatuksen vastuulle. Se taas on saanut sellaiset vastavoimat liikkelle, etten usko idean menestykseen, vaikka siinä järkeä olisikin. Varsinkin jos asiaa tarkastelee pienten lasten ja heidän perheidensä kannalta.

Vaikka olenkin jäämässä isoissa ratkaisuissa vähemmistöön, yritän silti vaikuttaa asioihin.

Jos esiopetus jatkuu koulussa koulumaisesti, pitää mielestäni näillä lapsilla ja heidän perheillään silti olla oikeus yhdenmukaisiin palveluihin verrattuna päivähoidon eskariin. Nyt he eivät ole tasaveroisessa asemassa, vaikka monet vanhemmat ovatkin tyytyväisiä. Jos kuitenkin vanhemmilta kysyttäisiin
- haluatteko lapsillenne selvästi suuremmat (13) vai pienemmät (7 lasta) ryhmäkoot tai
- toivotteko kuulevanne lastenne koko päivästä (n. 9 h) säännöllisesti kuulumisia vai ette niin vastaukset olisivat uskoakseni ilmeisiä.

Jos olisin itse tiennyt näistä pulmista koulun eskarissa, olisi myös omat johtopäätökseni olleet selviä. Vanhemmilla pitäisikin olla oikeus tähän tietoon, jos siihen ei tule muutoksia ja tehdä sen perusteella valintoja.

Muutostarpeita siis on. Esitänkin siksi, että koulun esiopetuksessa olevien päivähoidossa tulisi myös jatkossa olla vain 7 lasta / kasvatushenkilö. Ei ole ihme, että toiminnasta saa rauhattoman kuvan, kun lapsiluvut ovat noin suuria. Nyt toiminta on lähinnä lasten säilöntää, eikä tavoitteellista toimintaa, mitä sen pitäisi olla. Sen tulisi antaa tukea sekä opetukselle että perheiden vanhemmuudelle. Tällaisilla luvuilla emme myöskään millään saa tiedonkulkua toimimaan!

Näihin tiedonkulun ongelmiin auttaisi myös se, jos asioista sovittaisiin syksyllä sekä eskarin opettajan että päivähoidon lastenhoitajan kanssa. Koulun esiopetuksen piirissä oleville lapsille tulisikin tehdä opetus- ja hoitosuunnitelma yhdessä lapsen vanhempien, esiopettajan ja päivähoidon lastenhoitajan kanssa.

Vanhemmille tulisi tarjota vähintään kolme kertaa lukuvuoden aikana mahdollisuus tavata esiopettaja ja päivähoidon hoitaja yhdessä ja keskustella lapsen hoitoon ja perheiden kanssa käytävään vuorovaikutukseen liittyvistä asioita. Vuorovaikutusta voisi parantaa myös nettiä hyödyntämällä. Jos ja kun kerran opettajaa ei kokopäivätyössä oleva vanhempi erikseen sopimatta tapaa koskaan, niin opettaja voisi kertoa lapsen päivistä säännöllisesti sähköisesti.

Se olisi askel oikeaan suuntaan. Silti jää huoli siitä, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa näiden pienten lasten päivistä. He ovat neljä tuntia koulussa ja sitten ehkä viisikin tuntia päivähoidossa. Siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, mistä vanhempien olisi hyvä olla tietoisia. Koulun eskarissa varmasti tulee valmiimmaksi kouluun, mutta entä kuinka tällainen rakenne tukee lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä?

Eskarilaiset ovat vielä pieniä lapsia. Syksyllä osa heistä on vasta viisivuotiaita. Pienten lasten elämän tulisi olla turvallinen ja kokonainen, jossa hän saa oppia ja leikkiä tukea saaden päivittäin.



*

Lapsille turvallinen päivähoito

Viime päivinä on sähköposti tulvinut kannanottoja siitä, ettei esiopetusta saisi siirtää päivähoitoon. Tämä idea sisältyy kaupunginhallitukselle valmisteltuun esitykseen siitä, että päivähoito siirtää osaksi opetustointa ja samalla esiopetus osaksi päivähoitoa. Esitykseen kuuluu myös linjaus siitä, että päivähoidon sijasta käytetään termiä varhaiskasvatus. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt olisiko meillä jatkossa sitten varhaiskasvatuskoteja vai mitä kuntalainen lähtisi etsimään, kun tahtoisi lapselleen saada päivähoitopaikan.

Myönnän, että minulla on vahva näkemys tästä asiasta, eikä nyt ole noussut mitään sellaista, jonka vuoksi kantaani olisi syytä muuttaa. Selvityksissä ei ole ilmennyt selkeitä hyötyjä, joiden vuoksi ehdottomasti päivähoito tulisi siirtää opetustoimeen. Kyse on kuitenkin mittavasta toimenpiteestä ja haasteellisesta muutostyöstä, koska päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuurit eroavat kovin toisistaan. Myös työehtosopimukset ovat erilaiset ja tuovat tähän oman jännitteensä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi mielestäni keskittyä palveluiden turvaamiseen ja siksi muutosta ei tule tehdä. On myös syytä huomata, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä päivähoitoon, eikä siis sen vuoksi muutostarvetta ole. Lisäksi päivähoidossa nykyisellään on hyvin toimivat yhteistyörakenteet muihin lapsia ja heidän perheitään palveleviin toimintoihin kuten lastenneuvolaan ja terapiapalveluihin. Sosiaali- ja terveystoimessa on kokonaisvastuu pienistä lapsista.

Siirtoesitys on perusteltu kahdesta syystä. Se on säästöesitys, sillä tarkoitus on karsia päivähoidon avustavaa henkilökuntaa reilulla sadalla ihmisellä. He jäisivät sosiaali- ja terveystoimeen muihin tehtäviin, vaikka päivähoidossa on paljon pieniä paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevia lapsia. Tavoite on siis saada näin yksikkökustannukset laskuun. Toinen peruste on se, että muutokset kautta mahdollistettaisiin tilojen tehokkaampaa yhteiskäyttöä. Itse uskon, että siihen päästäisiin kehittämishankkeellakin.

Ainoa myönteinen seikka, joka hankkeeseen sisältyy on esitys siitä, että esiopetus siirrettäisiin päivähoidon vastuulle ja näin tuettaisiin lapsen oikeutta kokonaisvaltaiseen hoito- ja opetuspäivään. Nythän koulun puolella eskaria käyvät lapset ovat kahden organisaation "loukussa", mikä näkyy mm. vanhempien palautteena siitä, ettei tietoa lapsen päivästä saa.

Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, kuten olen aiemminkin kirjoittanut (ja tässä ja tässä). On todella onnetonta, että koulun puolella esiopetuksesta (4 h) ja päivähoidosta (n. 5 h) vastaavat aivan eri ihmiset eivätkä he juuri keskustele keskenään, eikä näin ollen kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa lapsen päivistä. Siksi ei myöskään viestit kulje. Päivähoidon puolella henkilökunta työskentelee limittäin, jolloin myös terveiset kotiin kulkevat paremmin.

Katson siis, että tämä muutos olisi hyvä tehdä siitäkin huolimatta, että päivähoito säilyisi sosiaali- ja terveystoimessa. Pitää muistaa, että eskarilaisetkin ovat vielä pieniä lapsia. Osa heistä on syksyllä aloittaessaan vielä viisivuotiaita ja minusta heidän laittaminen koulumaailmaan on kovin aikaista, vaikka toki heistä tulee kouluvalmiita (tai ainakin valmiimpia kuin turvallisessa päivähoidossa) sillä tavoin.

Tämän vahvistivat myös rehtorit omassa kannanotossaan. En kuitenkaan usko, että tuon ikäisille lapsille on haitaksi että heistä huolehdittaisiin enemmän ja ettei heidän vielä tarvitsisi käydä välitunneilla. Mihin meidän pienillä lapsilla olisi niin kiire? Eikö vielä eka- ja tokaluokkalaisetkin saa olla pieniä ja vähän avuttomiakin, vaikka se teettäisikin sitten opettajille hitusen enemmän työtä? Annetaan lapsille aikaa olla lapsia.

Mutta en halua tehdä näitä ratkaisuja ilman tietoa kustannusvaikutuksista enkä ilman selvitystä siitä, kuinka se vaikuttaa työntekijöiden työehtosopimuksiin. Enkä voi myöskään millään muotoa hyväksyä sitä, että jälleen kerran tämänkin asian valmistelun yhteydessä virallinen yteistoimintamenettely on hoidettu huonosti. Esimerkiksi avustavan henkilökunnan tulevaisuudesta ei ole virallisesti keskusteltu.

Nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja asioilla on puolensa. Kun otan tai otamme kantaa jonkin ratkaisun puolesta, olemme toista näkemystä vastaan. Haluan kuitenkin, että päätökset tehdään rakentavassa hengessä, hyvin valmisteltuina ja työntekijöitä arvostaen. Olen hyvin pahoillani, että näiltä osin jälleen kerran on menty sieltä, missä aita on matalin.


*

Espoon säästöistä työelämään

Espoon säästöistä syntyi sopu enemmistön kesken, josta tiedotettiin kertomalla mistä ei rahaa oteta pois. Espoo-lisästä ei tingitä, eikä opetuksen tuntiresursseista. Myös oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto säästyy säästöiltä. Viheralueiden hoidosta ja järvien hapetuksestakin vastataan aiempien suunnitelmien mukaan. Hyvä näin!

Jostain otetaan kuitenkin pois noin 29 miljoonaa euroa (Kela-maksun alennuksesta syntyy tänä vuonna n. 6 miljoonan säästö), eikä sitä kaupungin lähettämässä tiedotteessa kerrota. Eikö se olisi ollut olennaisempi tieto?

Ensimmäisenä vastuun taloustilanteen kurjistumisesta joutuvat siis kantamaan pienimmät lapset (päivähoito ja neuvolatoiminta), sairaat (terveyskeskukset) ja vanhukset. Tässä sopimuksessa demarit eivät suostuneet olemaan mukana. Meidän ehdotuksemme oli hillitympi, koska Espoolla on mahdollisuus myös purkaa rahastoja ja ottaa velkaa tässä tilanteessa. Peruspalveluista huolehtiminen olisi nyt tärkeintä.

Tulevien vuosien talouden tasapainottamissuunnitelmaa ei ole vielä ryhmien välillä puitu. Kukapa vastustaisi sitä, että asioita tehtäisiin järkevämmin ja samalla edullisemmin, mutta listalla on myös esityksiä, joita ihmetteln. Näitä on mm. maahanmuuttajien toimintakeskusten keskittäminen ja toiminnan luonteen muuttaminen. On myös väärin pyrkiä perustelemaan tehostamisella päivähoidon siirtämistä opetustoimeen. Tuollaiset suuret organisaatiomuutokset vievät voimavaroja, kun nyt pitäisi keskittyä palveluiden turvaamiseen.


***
Tänään saimme kuulla, kuinka maan hallitus veti pois esityksensä nostaa eläkeikää. Tämä oli jo toinen kerta, kun hallitus teki huolimattoman esityksen ja joutui sen sitten perumaan. Ensimmäinenhän oli päivähoidon nollamaksuluokan poistamisyritys.

Tätä taustaa vasten ymmärrän nyt pääministerin virallisen linjan siitä, ettei valmisteilla olevista asioista saa puhua. Kun ministereiden tietotaso on tätä tasoa niin asioita onkin syytä antaa virkamiesten valmistella huolella ennen kuin ne tuodaan julkisuuteen.

Toki itsekin kuulun niihin, joiden mielestä työntekijöitä tulisi kannustaa ja houkutella olemaan nykyistä pidempään työelämässä. Siinä työssä johtamisella on iso merkityksensä ja hallituksen yritys sanella näin isoja asioita ei tässä mielessä näyttänyt hyvää mallia.

Paluu neuvottelupöytään, erilaisten näkemysten ymmärtäminen ja ratkaisujen etsiminen on varmasti tuloksekkaampi tie. Näin on myös työpaikoilla: arvostuksen saaminen, hyvät työolosuhteet ja vaikuttamisen mahdollisuudet ovat avainasemassa työssä viihtymiselle sen lisäksi, että tietysti palkan ja työmäärän pitäisi olla kohillaan niin työuran alussa kuin loppupäässä.


*

Luminen helmi

Kävin tutustumassa Högnäsiin ja Matalajärven ympäristöön yhdessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa. Högnäs on uskomaton pieni kylä hieman Kehä kolmosen pohjoispuolella. Alueella on omakotitaloja ja loma-asuntoja sekä erittäin rikas luonto. Nyt tuolle alueelle ollaan laatimassa asemakaavaa, jonka tavoitteena on osittain luoda edellytykset nykyisen asuntokannan kunnostamiselle. Loma-asuntoja toivotaan voivan muuttaa ympärivuotiseen asumiseen. Myös lisärakentamista on ainakin jonkin verran tulossa.

Högnäs sijaitsee kapealla kannaksella Bodominjärven ja Matalajärven välissä. Jälkimmäinen noista taas on valtakunnallisesti arvokas Natura-ohjelmassa suojeltu lintujärvi. Suojelu ei ole valitettavasti turvannut pientä järveä, vaan se on pahasti rehevöitynyt ja asukkaat ovat tehneet kovasti töitä yhdessä viranomaisten kanssa kunnostaakseen sitä. Tämä työ tulee jatkumaan.

Merkittävien luontoarvojen ja Matalajärven tilan vuoksi lisäasumista ja ylipäätään kaikkea lisärakentamista tulee suunnitella huolella. Siksi olikin hyvä, että lautakunta jalkautui maastoon ja perehtyi koko Matalajärven alueen suunnitteluun, vaikka jokaisesta hankkeesta päätetäänkin sitten yksitellen.

Tuo alue ja Bodominjärven ympäristö on aivan omanlaisensa maailma, missä on historian havinaa, kartanoita, upeita maisemia ja monimuotoinen luonto. Kannattaa siis tutustua! Jo nyt voin kuvitella, kuinka uskomattoman kaunista Högnäsissäkin on kesällä, kun lumivaippa on sulanut ja puihin puhjennut lehdet. Siinä on aihetta useammallekin kesäretkelle.

Harmikseni tällä kertaa unohdin kameran kotiin, joten en nyt jakaa talvisia näkymiä kanssanne. Sitä virhettä en toiste tee ;)


*

Talvi - kaivattu vieras

Helmikuu olikin oikea talvikuu. Kauan saimmekin oikeaa talvea odotella ja jonkin verran on sen kunniaksi tullut ulkoiltua viikonloppuisin. Kävimme Oittaalla laskemassa mäkeä ja kulkemassa hiemaan jäällä. Poikkesimme myös talvisessa ja aurinkoisessa Korkeasaaressa. Kissalaaksossa kissat olivat kovin eläväisiä ja lämmitellä saimme africasia-talossa, missä nautimme myös omat eväämme.

Kuun alussa jatkoin lastenkulttuurin harrastustamme. Teatteri Hevosenkengässä oli ensi-illassa Tuhkimo, joka oli ehkä tavanomaista hauskempi versio tutusta sadusta ja sai tyttömme eläytymään voimakkaasti. Pojan kanssa kävin katsomassa 3D-version elokuvasta Kärpäsenä kuuhun, missä oli vähän aikuisellekin kohdennettuja heittoja historiasta. Uusi tekniikka antoi elokuvalle todella oman säväyksensä! Se toi asiat ja tapahtuman aivan nenän eteen.

Helmikuun piti huipentua Tampereelle ja kylpylään. Ja tavallaan huipentuikin, mutta varsin kurjalla tavalla, sillä vatsatauti tainnutti meidänkin perheemme. Juuri nyt näyttää olevan harmillisen paljon erilaisia pöpöjä liikkeellä.

Muutoin olen pari kolme kertaa viikossa käynyt salilla, mutta tavoitteena on kyllä lisätä liikuntaa kun kevät menee pidemmälle ja ulkona on mukavampi olla. Vaikka talvi onkin ollut hieno niin kaipaan todella jo lämmintä ja vihrää luontoa. Oi sitä onnea, kun kohta saa upottaa sormet oman pienen pihamaan multaan!

Vastuuta heikoista vai taloudesta?

Espoon talous on sukeltanut ja nyt suunnitellaan korjaustoimia. Vielä Haikossa esittelijät vakuuttelivat, että tässäkin tilanteessa tavoitteena on huolehtia kaikkein heikoimmista. Hehän ovat eniten palveluidemme varassa ja heistä tulee huolehtia vaikeinakin aikoina. Keitä tällä tarkoitettiin, en tiedä.

Tällaisena aikana lapset haavoittuvat herkästi. Työelämässä vallitseva epävarmuus tulee vanhempien mukana kotiin ja vaikuttaa lapsiin. Näin kunnan palveluiden tarjoma turvallinen arki ja mahdollisuus leikkiin ja oppiin ovat entistäkin tärkeämpiä.

Siksi olen erittäin pettynyt, kun kaupunginjohtajan säästölistalla on perusopetus. Tuntiresurssista on tarkoitus leikata kaksi prosenttia, mikä tarkoittaa kerho-, jako- ja tukituntien vähennystä. Eivätkö juuri nuo tunnit ole niitä, jotka kannattelevat lapsia, joilla on vaikeuksia oppimisessa?

Kun ehkäisevästä työstä säästetään, kertautuvat kustannukset aina toisaalla. Se tulee lopulta hyvin kalliiksi.


*

Uusi aika, uudet ideat?

Auton ja asunnon hankinta ovat eri asioita, mutta silti tekee hieman vertailla niiden kehitystä, kun sattumoisin olen viime aikoina autoiluun ja autouutisiin perehtynyt. Kun on autoilematta yli kymmenen vuotta, huomaa todella maailman muuttuneen.

Viime viikolla taisi uutisissa olla kannanotto, jossa asuntorakentajat vaativat siirtämään edessä olevia uusia rakentamismääräyksiä. Näiden tarkoitus on puuttua asuntojen energian kulutukseen ja syystä, sillä asuminen vie ison lohkon siitä mitä me energiaa kokonaisuudessa kulutamme.

Missä maailmassa nuo esityksen tekijät oikein elävät? Useampi vuosi on ilmastokeskustelua käyty ja kaikille pitäisi olla selvää, että nykymeno ei voi jatkua. Tästä mielestäni löytyy hyvä esimerkki juuri autoteollisuuden puolelta: siellä näkyy todella olevan valtava kehitystyö meneillään. Hybridiauton ohella kehitetään yhä vähemmän kuluttavaa tekniikkaa ja päästörajoituksista on tarkoitus selvitä. Samalla myös autoilun mukavuus tuotekehittelyn myötä on kohonnut huimasti.

Autoteollisuus on toki selkä seinää vasten: sitä uhkaa ajorajoitukset ja kiellot, asumista taas kukaan ei ole kyseenalaistanut. Ehkä rakennusteollisuus uskoo, että mikä vain käy kaupaksi aina vaan.

Toki asuntopuolellakin tapahtuu, mutta hitaasti. Eilen valtuustossa hyväksyttiin asemakaava Nupurinkartanon alueelle, jota tullaan huoltamaan kalliolämmöllä ja asunnoista tehdään matalaenergiataloja, jotka säästävät sähköä. Äsken taas luin uutisen siitä, kuinka Heinolaan on valmistumassa kerrostalo, joka käyttää energiaa yli 70 % vähemmän kuin normaalitalo ja jonka rakentaminen maksaa vain pari prosenttia enemmän kuin tavallisen talon.

Suhtautuminen ilmastonmuutokseen on vain yksi osoitus siitä, kuinka vähän rakennusteollisuus näyttää satsaavan tuotekehittelyyn. Mitä uutta asumiseen on viime vuosina tullut ja koska (pitäisikö kysyä millä vuosikymmenellä)? Asuntokohtaiset saunat tulivat aikaa sitten, lattiamateriaalit on muuttuneet ja kaakelit yleistyneet, lattialämmitys märkätiloissa ja lasitetut parvekkeet. Ja tuon lisäksi kai keittiöiden varustelu on kehittynyt. Voiko olla niin, että kaikki mukava asumisessa on jo meillä olemassa? Tietotekniikkakin käytetään pääsääntöisesti vain kotikoneissa.

Maanantain valtuustossa käytiin keskustelua myös Espoon ympäristöohjelmasta ja se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Ympäristö- ja ilmastokysymyksiin on etsittävä määrätietoisesti ratkaisuja, eikä yrittää väistellä niitä. Nykyistä kestävämpi elämä voi olla ihan yhtä hyvää ja rikasta elämää kuin tämä nykyinen tuhlailevakin elämämme.


*

Laatikkoleikeistä asiaan

Olin vantaalaisten vieraana keskustelemassa pääkaupunkiseudun kuntien tulevaisuudesta. Liitetäänkö kunnat yhteen, mitkä kunnat pitäisi liittää yhteen, tehdäänko selvistys vai tutkimus? Näitä kysymyksiähän tässä on pyöritelty kohta neljä vuotta, eikä kukaan tunnu huomaavan edistystä, jota on tapahtunut. Saati sitten, että puhuttaisiin asioista, joihin tarvitsemme ratkaisua.

Laatikkoleikit ja rajojen siirtely on mukavampaa kuin asiat?

Nykyinen hallitus teki historiaa kirjaamalla metropolipolitiikan omaan ohjelmaansa. Tässä taloudellisessa tilanteessa se tuntuu vieläkin tärkeämmältä, mutta mitä se tarkoittaa?

Tämä seutu (taatusti muuten enemmän kuin neljä kaupunkia) on Suomen veturi nyt ja tulevaisuudessa. Jos haluamme lisää työpaikkoja Suomeen, pitää maamme olla kiinnostava, uskottava ja luotettava. Millainen on yritykselle hyvä toimintaympäristö (se on oikea fyysinen paikka tai paikkakunta), on kysymys johon pitäisi etsiä vastauksia. Tässäkin murroksessa syntyy ja pitää syntyä uusia yrityksiä jonnekin ja sitä kautta tuotteita tai palveluita, joilla me menestymme maailmalla. Se tuo ihmisille työtä, hyvinvointia ja mahdollisuuksia.

Tuon osan nosti myös Espoon kaupunginhallitus omassa kannanotossaan viime viikolla esille, jonka pääasiallinen tavoite oli tietysti torjua kuntien yhdistyminen. Tarkoitus oli myös kiinnittää huomiota itse asioihin ja puhuttiinhan siinä myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksista sekä palveluiden turvaamisesta.

Pitäisi puhua myös tämän alueen erityisistä haasteista ja etsiä ratkaisuja niihin. Meitä kaikkia koskettaa kipeästi asumisen kalleus, joka johtuu isolta osalta tahdottomasta maapolitiikasta. Kuinka kunnat voisivat luovuttaa tontteja rakentajille, jos niillä ei ole edes maata, jota kaavoittaa?

Huono-osaisuuskin on omanlaistaan täällä, missä juurettomuutta on paljon ja kaikki kalliimpaa kuin muualla. Täällä köyhä on köyhempi ja pitkäaikaisasunnottomuus yleisempää. Polku omaan tupaan on hyvin mutkainen, koska vuokra-asuntoja on liian vähän ja vuokratkin huimaavia osalle.

Maahanmuuttajia täällä on enemmän kuin muualla, eikä nykyinen palvelujärjestelmä pysty heitä kaikkia auttamaan. Ulkomaalaistaustaiset ihmiset ovat keskittyneet tietyille alueille ja heidän tuen tarpeensa on erilaista. Kyse ei ole yhtenäisestä ryhmästä. On alueita, missä asuu muualta tulleita tutkijoita ja opiskelijoita ja on alueita, joilla osa maahan tulleista aikuisista on luku- ja kirjoitustaidottomia. Jälkimmäisten perheiden kanssa on oikeasti haastavaa työskennellä, eikä kotoutuminen onnistu ilman osaavaa tukea.

Oma kysymyksensä on se, pitäisikö maahanmuuttajien keskittymistä ehkäistä palveluita ja asuntotarjontaa lisäämällä. Mikä tukisi parhaiten kotoutumista ja tulijoiden hyvinvointia? Miten saisimme heidät entistä enemmän mukaan palveluiden suunnitteluun?

Metropoli on monimuotoinen. Täällä on menestyjiä ja Suomen osaamisen luojia, mutta myös monenlaisia reunalla kulkijoita, hädässä olevia. Siksi tarvitsemme valtioltakin erityistä huomiota. Yhdessä meidän pitäisi myös huolehtia niistä, joiden omat voimat eivät riitä ja joita on täällä enemmän kuin muualla.

Kaavoihin kangistunut

Noilla sanoilla minua kerran eräässä demareiden kokouksessa kuvatiin. Sanojaa en muista, mutta tuo kuvaus jäi mieleeni, sillä se on niin totta. Tänään kaupunginhallitus päätti edustajistaan lautakunnissa ja johtokunnissa. Minut valittiin kaupunkisuunnittelulautakuntaan.

Jotta politiikassa jaksaa olla mukana, pitää olla asioita, joista on todella innostunut ja kiinnostunut. Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja asuntopolitiikka ovat intohimoni.

Olen juuri lukenut kirjan Oppiva kaupunkisuunnittelu, joka on herättänyt paljon ajatuksia kaavoituksen parantamiseksi. On hyvä, että viime kaudella emme enää tuijottaneet pelkästään kaavoitusprosessien kestoa vaan tarkastelimme rakentamiseen ja suunnitteluun kuluvaa työtä kokonaisuutena: miten saisimme nopeammin uusia rakennuksia: uusia asuntoja ja työpaikkoja ihmisille; uusia asuinalueita palveluineen.

Nyt haluaisin laajentaa tuota näkemystä entisestään. Jotta onnistuisimme paremmin suunnittelussa pitäisi meidän myös arvioida, miten viihtyisiä ja toimivia asuntoalueita kaupunkiimme syntyy. Miten voisimme toisaalta antaa tilaa luoville ideoille ja toisaalta vaatia kaavamääräyksillä riittävää laatua?

Asukkailla on mahdollisuus antaa palautetta ja ideoita kaavatyön eri vaiheissa, mutta valmiin alueen asukkailla ei enää tuota palautemahdollisuutta ole. Ainakin joillekin se mahdollisuus pitäisi antaa, jotta tietäisimme miten olemme onnistuneet.

Vähän tässä tuntuu siltä kuin kotiin palaisi...


*