sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Lapsille turvallinen päivähoito

Viime päivinä on sähköposti tulvinut kannanottoja siitä, ettei esiopetusta saisi siirtää päivähoitoon. Tämä idea sisältyy kaupunginhallitukselle valmisteltuun esitykseen siitä, että päivähoito siirtää osaksi opetustointa ja samalla esiopetus osaksi päivähoitoa. Esitykseen kuuluu myös linjaus siitä, että päivähoidon sijasta käytetään termiä varhaiskasvatus. Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt olisiko meillä jatkossa sitten varhaiskasvatuskoteja vai mitä kuntalainen lähtisi etsimään, kun tahtoisi lapselleen saada päivähoitopaikan.

Myönnän, että minulla on vahva näkemys tästä asiasta, eikä nyt ole noussut mitään sellaista, jonka vuoksi kantaani olisi syytä muuttaa. Selvityksissä ei ole ilmennyt selkeitä hyötyjä, joiden vuoksi ehdottomasti päivähoito tulisi siirtää opetustoimeen. Kyse on kuitenkin mittavasta toimenpiteestä ja haasteellisesta muutostyöstä, koska päivähoidon ja opetustoimen toimintakulttuurit eroavat kovin toisistaan. Myös työehtosopimukset ovat erilaiset ja tuovat tähän oman jännitteensä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi mielestäni keskittyä palveluiden turvaamiseen ja siksi muutosta ei tule tehdä. On myös syytä huomata, että asukkaat ovat varsin tyytyväisiä päivähoitoon, eikä siis sen vuoksi muutostarvetta ole. Lisäksi päivähoidossa nykyisellään on hyvin toimivat yhteistyörakenteet muihin lapsia ja heidän perheitään palveleviin toimintoihin kuten lastenneuvolaan ja terapiapalveluihin. Sosiaali- ja terveystoimessa on kokonaisvastuu pienistä lapsista.

Siirtoesitys on perusteltu kahdesta syystä. Se on säästöesitys, sillä tarkoitus on karsia päivähoidon avustavaa henkilökuntaa reilulla sadalla ihmisellä. He jäisivät sosiaali- ja terveystoimeen muihin tehtäviin, vaikka päivähoidossa on paljon pieniä paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevia lapsia. Tavoite on siis saada näin yksikkökustannukset laskuun. Toinen peruste on se, että muutokset kautta mahdollistettaisiin tilojen tehokkaampaa yhteiskäyttöä. Itse uskon, että siihen päästäisiin kehittämishankkeellakin.

Ainoa myönteinen seikka, joka hankkeeseen sisältyy on esitys siitä, että esiopetus siirrettäisiin päivähoidon vastuulle ja näin tuettaisiin lapsen oikeutta kokonaisvaltaiseen hoito- ja opetuspäivään. Nythän koulun puolella eskaria käyvät lapset ovat kahden organisaation "loukussa", mikä näkyy mm. vanhempien palautteena siitä, ettei tietoa lapsen päivästä saa.

Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, kuten olen aiemminkin kirjoittanut (ja tässä ja tässä). On todella onnetonta, että koulun puolella esiopetuksesta (4 h) ja päivähoidosta (n. 5 h) vastaavat aivan eri ihmiset eivätkä he juuri keskustele keskenään, eikä näin ollen kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa lapsen päivistä. Siksi ei myöskään viestit kulje. Päivähoidon puolella henkilökunta työskentelee limittäin, jolloin myös terveiset kotiin kulkevat paremmin.

Katson siis, että tämä muutos olisi hyvä tehdä siitäkin huolimatta, että päivähoito säilyisi sosiaali- ja terveystoimessa. Pitää muistaa, että eskarilaisetkin ovat vielä pieniä lapsia. Osa heistä on syksyllä aloittaessaan vielä viisivuotiaita ja minusta heidän laittaminen koulumaailmaan on kovin aikaista, vaikka toki heistä tulee kouluvalmiita (tai ainakin valmiimpia kuin turvallisessa päivähoidossa) sillä tavoin.

Tämän vahvistivat myös rehtorit omassa kannanotossaan. En kuitenkaan usko, että tuon ikäisille lapsille on haitaksi että heistä huolehdittaisiin enemmän ja ettei heidän vielä tarvitsisi käydä välitunneilla. Mihin meidän pienillä lapsilla olisi niin kiire? Eikö vielä eka- ja tokaluokkalaisetkin saa olla pieniä ja vähän avuttomiakin, vaikka se teettäisikin sitten opettajille hitusen enemmän työtä? Annetaan lapsille aikaa olla lapsia.

Mutta en halua tehdä näitä ratkaisuja ilman tietoa kustannusvaikutuksista enkä ilman selvitystä siitä, kuinka se vaikuttaa työntekijöiden työehtosopimuksiin. Enkä voi myöskään millään muotoa hyväksyä sitä, että jälleen kerran tämänkin asian valmistelun yhteydessä virallinen yteistoimintamenettely on hoidettu huonosti. Esimerkiksi avustavan henkilökunnan tulevaisuudesta ei ole virallisesti keskusteltu.

Nämä ovat vaikeita ratkaisuja ja asioilla on puolensa. Kun otan tai otamme kantaa jonkin ratkaisun puolesta, olemme toista näkemystä vastaan. Haluan kuitenkin, että päätökset tehdään rakentavassa hengessä, hyvin valmisteltuina ja työntekijöitä arvostaen. Olen hyvin pahoillani, että näiltä osin jälleen kerran on menty sieltä, missä aita on matalin.


*

Ei kommentteja: