Olen hämmästyksekseni lukenut tästä lehdestä vaatimuksia siitä, että perintöveroa pitäisi alentaa tai että se pitäisi jopa poistaa. Sosialidemokraattinen liike on jo alkuajoistaan lähtien pitänyt keskeisenä tavoitteena tulojen tasaamista rikkaiden ja köyhien välillä. Sosialidemokraattinen liike on myös perinteisesti ollut työn liike, liike joka toimissaan kannustaa työn tekemistä – enemmän kuin passiivista omistamista, perimistä ja koroillaan elämistä.
Käsittääkseni työväenliikkeessä on yleensä lähtökohtana ollut, että suuremmista tuloista on oikeudenmukaista maksaa enemmän veroja. Erityisen oikeudenmukaista tämä on silloin kun on kyse muusta, kuin omalla työllä ansaituista tuloista. Siksi en ymmärrä Heikki Raittilan (14.7) näkemystä siitä, että on erityisen ongelmallista että niiden suurten ikäluokkien lasten, joiden vanhemmat ovat keränneet paljon omaisuutta, on maksettava perintöveroa. Raittila kutsuu perintöveroa katkeruusveroksi.
Kun oma äitini kuoli perimme veljeni kanssa yksiön, jonka myytyämme maksoimme normaalin perintöveron. Miksi ihmeessä minun pitäisi olla katkera siitä, että maksoin veroa tulosta, jonka saamiseen minulla itselläni ei ole ollut osaa eikä arpaa? Tai kääntäen, miksi olisin katkera siitä, että saimme molemmat ylimääräistä rahaa, pesämunan omia hankintoja varten? Omalla työlläni olen kuitenkin ajatellut itseni elättää ja elää perheemme tulojen mukaan, en perintöä odotellen.
En myöskään ymmärrä puheita kaksinkertaisesta verottamisesta. Meillä Suomessa eletään kulttuurissa, jossa yhteiskunnan perusyksikkö on ihmisyksilö, ei suku. Minä maksoin perintöveroni vain kerran, en kahdesti. Sillä että äitini maksoi elinaikanaan muita veroja ei liittynyt meidän perintöömme millään tavalla.
Mielestäni perintöveron poistaminen on väärä tapa edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta. Sillä edistetään solidaarisuutta niiden ihmisten välillä, joilla on varallisuutta olla keskenään solidaarisia. Jos joillakin suurten ikäluokkien edustajilla on tunnontuskia siitä, miten saada varallisuuttaan käytettyä heikompien hyväksi suosittelisin kuluttamaan varallisuuttaan elinaikanaan – ja kotimaassa tietysti! Se on itselle mukavaa, ja hyödyttää mahdollisimman laajasti koko kansakuntaa.
***
Lähetin yllä olevan kirjoituksen Demariin 14.7., mutta en ole saanut sille palstatilaa. On ollut muita mielipiteitä kyllin julkaistavaksi. Ilokseni huomasin tällä viikolla Osku kirjoitti samasta aiheesta. Juttuhan on jo jonkin aikaa ollut hänen blogissaan luettavana.
Aiheeseen liittyvän jutun julkaisi Hesari myös joku aika sitten. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka iso osa perijöistä on eläkeläisiä. Suurten ikäluokkien edustajista monet ovatkin siis nyt perijöitä - ei perinnön jättäjiä. Heidänkö asiaa tässä ajetaankin? Puppua on joka tapauksessa puhua, että perintö auttaisi nuoria ja nuoria perheitä silloin, kun he elämäänsä alkavat rakentaa. Perintöjä saavat ne, jotka ovat jo ehtineet ansaita ja asuntoa maksaa. Veron poistamisella ei siis todellakaan autettaisi niitä, joilla todella on taloudellisesti vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti