Miltä nyt tuntuu?

Olen kuullut otsikossa olevan kysymyksen lähes päivittäin ja kaikkien yllätykseksi olen vastannut, ettei miltään. Eihän omalta osaltani vielä mitään konkreettista ole tapahtunut ellei oteta huomioon sitä, etten kampanjoinut vaaleissa itseni puolesta. Vaaliväsymystä ei ole. No, vuosien varrella kertyneitä papereita olen kantanut pois, mistä yllä oleva kuva.

Ei minulla vielä ole vähemmän vastuuta, eikä vallatonta oloa. Aikaakaan ei ole vielä yhtään enemmän. Kaikki pyörii yhä.

Parhaillaan käydään talousarvioneuvotteluita ja jännitän osaltani kuinka esim. Entressen musiikkikahvila-asia etenee. Onko tahtoa lisätä nuorten toimintamahdollisuuksia siirtämällä menoja kaupungin sisällä siten, että lakataan maksamasta tyhjästä tilasta ja annetaan sen sijaan vuokrarahat kulttuuritoimelle? Viikolla oli konsernijaoston kokous ja seminaari joukkoliikenneseminaari, missä pohdimme tulevaa liityntäliikennettä metron ja kaupunkiradan jatkon jälkeen.

Maanantaina on kaupunginhallituksessa Lommilan hypermarketkaava käsittelyssä. Olen sen vuoksi selvitellyt Entressen ja Espoontorin tilannetta. On ikävää, että HOK-Elanto lopettaa Entressessä ravintotatoiminnan vuoden vaihteessa ja yrittää samalla vakuuttaa, ettei Lommila uhkaa aseman seudun elinvoimaisuutta. Lommilan osalta pitäisi rajoittaa päivittäistavarakaupan osuutta ja uskaltaa oikeasti luoda uudenlaista kaupallista konsptia. Jos pääsisimme tästä yhteisymmärrykseen voisi hanke edetä ripeästi ilman valituksia.

Että siis miltäkö tuntuu? Kalenteri on täysi ja liekki palaa yhä. Intohimo elää. Tahtoa vaikuttaa on. Myönnän. Minulla on yhä tavoitteita. Ja teen sen minkä voin.



***

Pieleen meni

Vaali-ilta oli aikamoinen tunnemyrsky. Kun ennakkoäänet tulivat ilahduin, sillä silloin demareiden menestys näytti melkoiselta Espoossa. Oli tulossa selvä kakkospaikka ja merkittävästi vaikutusvaltaa seuraavalle valtuustokaudelle. Ihmettelin myös vihreiden kehnoa menestystä, kun en mitään syytä sille ollut havainnut. No, nyt me kaikki tiedämme, ettei ennakkoäänet kertoneet koko totuutta. Demareiden lopputulos oli surkea.

Ennakkoon näyttää äänestävän demareiden uskolliset äänestäjät. Käsittääkseni myös eläkeläiset äänestävät ennakkoon paljon. Monesti nämä ovat samoja ihmisiä. Meidän pitäisi kyetä laajentamaan kosketuspintaamme muihin ryhmiin. Nuorten puhutteleminen voi olla liiankin vaativaa, mutta yhteyden löytäminen lapsiperheisiin pitäisi olla luontevaa. Lasten syntymän myötä palvelut ja niiden toimivuus alkaa kiinnostaa ihan uudella tavalla.

Tukiko valtakunnallinen keskustelu paikallista kampanjointia? En usko. Veroparatiisit, sote-uudistus ja yksityistämisen (tai oikeammin ulkoistamisen) riskit ovat tärkeitä asioita, mutta kuitenkin kaukana arjesta. Tällä erää ei voi edes syyttää toimittajia vaalikeskusteluiden asialistasta, kun se oli isolta osin demareiden toimien sanelemaa. Voisiko Suomea parantaa toisella tavoin?

Lapsiperheellisten näkökulmasta demareilla on yhä liian vähän sanottavaa kouluasioista. Ja jos sanottavaa löytyykin niin puhumme toisen asteen koulutuksesta - pääosin ammatillisesta. Pienempien lasten arjessa peruskoulu on  mitä tärkein lenkki ja kuinka se auttaa vanhempia antamaan lapsille eväät elämään. Ei ole sattumaa, että opettajat menestyvät kuntavaaleissa!

Espoo on iso kaupunki ja koostuu useammasta keskuksesta. Äänestyspäätöksiin vaikuttaa alueellisuus ja silti taas demarit jättivät kertomatta, missä päin ehdokkaat asuvat ja vaikuttavat. Itse olen ollut vuosia herättämässä oman asuinalueeni asukkaita tietoisuuteen siitä, että ehdokas pitäisi valita läheltä. Tein itse niinkuin olen puhunut ja yritin saada myös muut tekemään siten, jotta Espoon keskuksen kehittäminen jatkuisi. Jonkun pitäisi katsoa sen perään jatkossakin, sillä tekemistä piisaa.

Kuinka moni demariehdokas kampanjoi? Vaalityö on kallista, mutta luulenpa, että lähes jokainen olisi voinut laittaa edes vähän enemmän aikaa, kirjoittaa lehtiin ja näkyä. Työtä tehdään yhteiseen pottiin, ei vain oman äänisaaliin vuoksi.

Espoossa oli noin 800 ehdokasta. Kun yhä useampi äänestäjä voi äänestää monen eri puolueen ehdokasta, pitää jotenkin äänestäjille tulla mahdolliseksi ehdokkaaksi. Niin tehdään esim. lehti-ilmoituksilla. Pitäisi kyetä lyhyesti kertomaan se olennainen, mihin suuntaan Espoota haluaa kehittää ja mikä on ehdokkaalle tärkeintä. Mainonnassa ei ehkä tarvita niinkään nokkeluutta kuin kykyä puhutella.

Kuntavaaleissa on yhä enemmän merkitystä sillä, millainen "paketti" ehdokas on. Pitää olla kykyä puhutella äänestäjää ja herättää arvostusta ja mielenkiintoa äänestäjässä. Koulutus, asuinalue,  sukupuoli ja perhetilanne ovat merkityksellisiä, koska sitä kautta syntyy sitä kosketuspintaa (samaistumisen mahdollisuuksia), jota äänestämispäätös edellyttää.

Tuttuja ehdokkaita äänestetään, mutta ei se tarkoita että vain julkkikset menestyisivät. Tutuksi voi tulla monella eri tavoin. Harvoin se tapahtuu vaaliviikoilla, vaan pitkäjänteisellä työllä; osallistumalla ja vaikuttamalla eri tavoin. Tätä työtä tukemaan vaaliviikoilla tarvitaan kampanjointia ja mainontaa muistuttamaan niitä, joita ehdokas on kohdannut ja koskettanut tavalla tai toisella.    

Nämä vaalit menivät demareilta pieneen Espoossa ja valtakunnallisesti. Kuntavaalit ovat kuitenkin paikallisvaalit ja iloa aiheuttaa se, että jossain meni paremmin. Onnistumisista kannattaisi ottaa opiksi. Syyttelemällä ja riitelemällä ei ainakaan kannata mennä eteenpäin, sillä jos se toisi menestystä niin Espoon vaali-ilta olisi päättynyt ennakkoääniäkin parempaan huipputulokseen.

Uusilta demaripäättäjiltä tarvitaan nyt yhtenäisyyttä ja tahtoa rakentaa hyvää Espoota, sillä pienelläkin ryhmällä on vaikutusvaltaa, jos sillä on riittävästi viisautta ja kykyä yhteisyöhön.



***

Uusia päättäjiä järjellä ja sydämellä

Olen yllättänyt monen viime päivinä kertomalla, etten ole ehdokkaana näissä kuntavaaleissa. Olen yhä kiitollinen siitä tuesta, mitä olen saanut ja mitä olisin voinut saada ja pahoillani, etten saattanut lähteä ehdolle. Elämässä on kuitenkin tehtävä valintoja ja minä olen päätynyt siirtyä asukasaktiivin rooliin ja äänestämään näissä vaaleissa

Antti Aarnioita nro 591

Ratkaisu on perinteiselle naisasianaiselle tietyisti ollut aikamoisen kova juttu. Luotan kuitenkin Anttiin tasa-arvovaikuttajana, sillä hän on Tehyn entinen toimihenkilö, töissä toimihenkilökeskusjärjestössä ja nuoremman sukupolven edustajana kasvanut aikaisempaa terveempään ajatteluun.

Antti on kahden lapsen isä. Hän tietää ja tuntee lapsiperheen arjen käytännön tasolla ja tiedän, että hänen sydämeensä mahtuu myös kaikkein heikoimmissa tilanteissa olevien lasten asiat, eikä vain periaatteellisella tasolla vaan myös käytännön tekojen kautta. Päivähoito, esiopetus, peruskoulu ja toisaalta lastensuojelu ovat palveluita, mihin hän on oikeasti perehtynyt.

Antti on ollut sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen neljä vuotta. Sen lisäksi hän on ollut varavaltuutettu ja istunut kanssani melkein jokaisessa valtuuston kokouksessa näiden neljän vuoden aikana. Hän on siis kokenut kaveri astumaan muutaman askelen vastuullisempaan hommaan! Hänessä on sopivassa suhteessa paloa parantaa maailmaa ja Espoon asioita ja toisaalta kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja taloutta.

Sosiaali- ja terveystoimen lautakunnan jäsenenä hän on tehnyt kaikkensa, että terveysasemien tilanne saataisiin paranemaan. Kaikki me tiedämme, että tämä työ on kesken, mutta Antista se ei ole kiinni, etteikö kaikkia mahdollisia keinoja käytettäisi, jotta terveysasemat saataisiin paremmin toimimaan.

Antti asuu Epoon keskuksen alueella Sunassa, missä olen itsekin asunut jonkin aikaa. Hän tuntee asuinalueemme ja tietää alueemme kehitystarpeeet. Vielä on paljon tehtävää, että aseman seutu olisi riittävän vetovoimainen ja painostustyötä kaupunkiradan jatkon puolesta pitää jatkaa. Ja Suvelan kehittäminen on vasta aluillaan.

Seutumme kipeimpiä kysymyksiä on asumisen hinta ja siihen myös Antti etsii ratkaisuja määrätietoisesti  ja uutena vaikuttajana kyseenalaistaen aikaisemmin tehtyjä ratkaisuja. 

Antti on ihan valtti viemään Espoon keskuksen ja lapsiperheellisten asioita käytäntöön!

Siksi Antti Aarnio nro 591

***

Syyskauden alkutahdit

Loman jälkeen on jo muutaman kerran noussut hiki otsalle, kun olen tarkastellut kalenteriani. On yhä haasteellisempaa sovittaa yhteen työ, opiskelu, luottamustehtävät ja koulaisten perheeseen kuuluvat menot.

Keväällä tulin ensimmäisen kerran laskeneeksi, mitä luottamustehtävien hoito merkitsee. Minulla oli silloin 35 virallista kokousta ja viisi erilaista seminaaria, joihin olisi tullut osallistua. Tämän lisäksi oli vielä kuusi ryhmäkokousta, joissa valmistaudutaan valtuuston kokouksiin. Ja jos ihan rehellinen olen niin oli minulla sen ohella muutamia epävirallisempia kokouksia esim. ilmastonmuutosohjelman ja Finnoon sataman arkkitehtuurikilpailun merkeissä. Näiden lisäksi osallistuin vielä yhdistystoimintaa sen, minkä saatoin.

Ja sama meno jatkuu nyt syksyllä: 6 kaupunginhallitusta, 5 konsernijaostoa, 6 valtuustoa ja 9 kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousta. Niitä on siis 31 ja ja tuon lisäksi ne ryhmäkokoukset ja joitakin seminaareja.

Asioita on yhä paljon. Konsernijaosto aloitti tutustumalla asuntomessuille ja samalla petehtymällä Espoonkruunun asioihin. Ensimmäisessä kokouksessa keskustelimme joukkoliikenteen palvelutasosta eli mitä ensi vuoden lipulla saa ja mitä se maksaa.

Valtuusto taas pääsi hyvään vauhtiin käymällä tunteikkaan keskustelun Tapiolasta ja siitä voidaanko siellä oleva keskusallas jäädyttää talvisin luistinradaksi. Minusta tuo hanke on upea teko ja elävöittää Tapiolaa, jota siellä on paljon kaivattu. Tuntuu, että liian moni aktiivinen tapiolainen pelkää muutoksia niin, ettei uskalla nähdä uudistuksien mahdollisuuksia.

Syksyllä saamme eteemme vielä monta asiaa: talousarvio ja -suunnitelma ensi vuodelle, monta kaavahanketta, palveluiden toimivuus, demokratian kehittäminen ja luottamushenkilöjärjestelmän uudistaminen, eikä kuntarakenneasiakaan ole loppuun käsitelty.

Tähän syksyyn ja kiireeseen lähden kuitenkin hyvillä mielin, sillä aion myös iloita näistä riennoista siten kuin vain voi sellainen, joka jäähyväisiä jättää. Jo nyt rinnassa kaihertaa haikeus ja samalla ilo kaikesta uudesta, jota elämän siivoaminen voi tullessaan tuoda.



***

Miten päätöksiä syntyy Espoossa?

Perinteisesti Espoossa on pohdittu päätöksentekijärjestelmän toimivuutta ja uudistamisen tarpeita valtuustokauden loppupuolella. Ja usein myös liian myöhään, jotta olisi aikaa tehdä todella isoja muutoksia. Niinpä sellaisiin ei nytkään ole syytä, mutta pari askelta parempaan voisi ottaa ja niitä valmistellaan juuri nyt yhdessä luottamushenkilöiden ja virkamiesten kanssa. Tässä muuta huomioni tähän keskusteluun.

Sektoroituneessa organisaatiossa ja päätöksentekojärjestelmässä on vaikea löytää ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin. Tarvitaan enemmän laaja-alaisuutta ja yhteistyötä. Tähän valmistelussa on esitetty ohjelmajohtamista, joka voisi yhdistää luottamushenkilöjohtoa ja virkamiehiä yli rajojen. Minusta aloite on pohdinnan arvoinen, sillä sitä kautta voisivat myös luottamushenkilöt päästä varhemmin mukaan asioiden valmisteluun ja vaihtoehtojen punnintaan ja samalla valmistelusta tulisi avoimempaa.

Sivistystoimessa on tapahtumassa eläköitymistä, jota on käytetty perusteena pohtia eri toimintojen yhdistämiselle eli pitäisikö kulttuuri, liikunta ja nuoriso laittaa yhteen? Eikö se olisi paluuta vanhaan? Elämänkaariajattelun mukaista lautakuntaa näitä yhdistämällä ei synny, eikä sellaista voi muutamassa kuukaudessa synnyttää.

Niinpä minusta ei yhdistämisiä ole nyt syytä tehdä. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa, mutta olisiko ohjelmajohtamisesta mahdollisuus edetä rauhallisemmin elämänkaarilautakuntiin ja -organisaatioon? Minusta tätä olisi hyvä pohtia tulevalla valtuustokaudella. Lapset ja nuoret voisivat saada toimivampaa tukea ja palvelua, jos tuo kokonaisuus olisi yhdessä. Vanhustenkin asioita pitäisi miettiä monelta eri kantilta, eikä vain sosiaali- ja terveystoimessa.

Asumisella ei ole poliittista kotia lainkaan, vaikka asuntopolitiikan kehnous vaikuttaa monen meistä elämään päivittäin: osalla se vie ison osan tuloista ja toisilla ei asuntoa ole lainkaan. Jos ei omaa asuntolautakuntaa niin ainakin asuntopolitiikan ohjelma Espooseen pitäisi saada.

Lähidemokratia ja asukkaiden monimuotoisia vaikuttamismahdollisuuksia Espoossa on, mutta kokonaisnäkemys uupuu ja kehittämistarpeitakin on. Asukasfoorumit eivät ole riittävä muoto kokoamaan paikallisia toimijoita yhteen. Voisiko tilalle tulla alueelliset suurjaostot tai lautakunnat, joiden tehtävänä olisi käsitellä laajasti paikallisia kysymyksiä mm. sosiaali- ja terveyspalvelut, kouluasiat, paikallinen kulttuuritoiminta kirjastoineen, päivähoito ja asukaspuistot sekä tietysti asemakaavoitusasiat. Vaikuttamismahdollisuuksien ja lähipalveluiden kehittämistarpeen kannalta tämä olisi perusteltua.

Minusta tuo olisi mielenkiiintoinen ajatus onhan jokainen Espoon aluekeskus keskisuuren kaupungin kokoinen. Se voisi myös vahvistaa paikallisten vaikuttajien liittymistä omaan asuinalueensa.



***

Rakentavaa yhteistyötä ja vastuullisuutta kiitos

Espoon valtuusto kokoontuu tänään erikseen päättämään lausunnosta, jonka maan hallitus on pyytänyt kuntarakenneuudistuksesta. Käytännössä hallitus on laatinut selvityksen, jonka tavoitteena on pakonaittaa kuntia yhteen. Helsingin seudulla se liittäisi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen yhteen poikkeuksellisen jättimäiseksi kunnaksi.

Espoo vastustaa esitystä ja valtuusto on siitä yksimielinen. Lausuntoa on hiottu ja sen pohjaksi on tehty paljon selvitystyötä, jota kannattaisi hyödyntää laajemminkin. Olisi hyvä, jos tässä asiassa voitaisiin viimein siirtyä tiedolliseen pohdintaan siitä, mitä seudulla pitäisi tehdä.

Ehdotettu liitosalue on liian pieni, kun halutaan ratkoa seudun haasteita. Alueen työssäkäyntialue on vähintään 14 kuntaa - oikeastaan laajempikin alue. Merkittävää osaa Suomesta ei ole kuitenkaan perusteltua liittää yhdeksi kunnaksi, vaan tarvitaan uudenlaista ajattelua. Tarvitaan metropolihallintoa, jonka tehtäviin kuuluisi luoda edellytyksiä asuntuotuotannolle (jotta alueella olisi varaa asua) ja kehittää toimiva liikennejärjestelmä palvelemaan seudun asukkaita, yrityksiä ja muita toimijoita.

Metropoliratkaisu edellyttää uudenlaista asennetta. Se edellyttää hyvää yhteistyötä ja rakentavaa halua ratkaista haasteita. On totta, että tähän asti yhteistyö on takunnut. Seudun suurin kunta on tehnyt kaikkensa saadakseen pakkoliitoksen aikaiseksi. Toisinaan tuntuu, että jopa tärkeiden asioiden kustannuksella iso naapurimme on ajanut omaa etuaan. Yhteistyö ei voi perustua yhden osapuolen saneluun.

Espoon itsenäisyystahto ei perustu siihen, että kaikki olisi nyt hyvin. Totta kai olemme huolissamme seutumme kehityksestä, mutta uskomme ratkaisun olevan toisaalla. Jo nyt Espoo ja muut kunnat ovat isoja ja vaikeasti hallittavia. Kuntalaisten palvelutarpeet taas ovat yhä moninaisempia. Verkostomaisen yhteistyön tekeminen ja oikeiden yhteistyökumppaneiden löytäminen on vaikeaa.

Liikennejärjestelmän kehittäminen ei onnistu kuntarajoja siirtämällä, jos valtio ei ole valmis osallistumaan hankkeiden rahoittamiseen. Asumisen, maankäytön ja liikenteen osalta tarvitaan siis pitävämpiä sopimuksia siitä, miten seutua rakennetaan tulevaisuudessa. Viimeksihän muutama viikko sitten valtio ohitti Espoon liikennetarpeet (mm. kaupunkirata Espoon keskukseen), vaikka ne seudun kuntien ja valtion sopimuksessa ovatkin korkealla olleet.

Oma vilpitön toivoni on, että siirtyisimme alueella asioiden käsittelyyn ja haasteiden ratkomiseen rajaleikkien sijaan?


***

Päiväni murmelina

Politiikka on kestävyyslaji. Olen aina tiennyt sen, mutta toisinaan sitä pysähtyy pohtimaan, missä mennään ja mitä se tarkoittaa. Olen ollut Espoon valtuustossa kohta 12 vuotta ja kieltämättä yhä useammin muistuu, miten kutakin asiaa on aiemminkin käsitelty:

- kaupungintalon tulevaisuutta olemme käsitelleet useamman vuoden - tänä vuonnakin jo kaksi kertaa valtuustossa ja sen ohella kaupunginhallituksessa. Talo seisoo yhä jylhänä ja hiljaisena paikallaan, mutta puhetta on todellakin riittänyt, eikä sen vuoksi virastokeskuksen uudistaminen ole edennyt. Turvallisuuden sijasta on lisääntynyt turvattomuus.

- Espoon sairaalaa olemme suunnitelleet koko sen ajan, mitä olen valtuustossa ollut. Muutamia vuosia sitten kävimme kiihkeän keskustelun sen sijainnista, järjestimme arkkitehtuurikilpailun ja nyt valtuustossa aloitimme kaiken uudelleen vaihtamalla sairaalan sijoituspaikan Jorviin.

- Lommilan hyperkauppakeskusta olen kritisoinut kymmenen vuotta, eikä huoleni ole hälventynyt ja samoja huomioita (mm. ei tue millään Espoon aseman seutua ja perustuu yksityisautoiluun) on tuonut myös ELY-keskus esille. Se ei ole kuitenkaan valmistelua hetkauttanut. Eilen kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hylätä kyseisen kaavan. Ja kun politiikka on kestävyyslaji, se ei tarkoita etteikö asiaa saisi / joutuisi käsittelemään vielä valtuustossakin.

- Joukkoliikenteen tärkeistä hankkeista olemme tehneet useita ratkaisuja. Metro on jo rakenteilla, mutta silti viime syksynä jouduimme päättämään valtuustossa ettei työmaata keskeytetä. Kaupunkiradan jatkamista Espoon keskukseen on taas kannattanut kaikki Espoossa vuosia, mutta silti mitään ei ole tapahtunut. Hanke ei kiinnosta valtiota, vaikka on kaikkien laskelmien mukaan kannattavin raidehanke.

- Tänään valtuusto pohtii Espoon tulevaisuutta ja seudun kuntarakennetta, eikä ihan ekaa kertaa. Nyt valtuusto valmistelee vastauksia hallituksen kysymyksiin. Aiemmin olemme tehneet erilaisia selvityksiä ja muita kannanottoja. Espoo tahtoo yksimielisesti pysyä itsenäisenä, mutta senkin perusteleminen edellyttää selvitystyön jatkamista. Miten maankäytön ja asumisen osalta tiivistetään yhteistyötä?

Kyllähän se tietynlaista turvallisuutta tuo, ettei politiikan asialista vuosien varrella kovin paljon muutu. Asiat kiertävät kehää ja toisinaan tulee tosiaan tunne, että tämä on puhuttu ennenkin. Ja samalla konkreettiset muutokset antavat odottaa itseään kovin pitkään.

Miltäköhän se tuntuu kuntalaisista?



***

Valtuustoaloitteita

Tein tänään kaksi valtuustoaloitetta. Ensimmäinen aloite syntyi yhteistyönä yhdessä Matti Kurosen ja Antti Aarnion kanssa edellisen valtuuston kokouksessa. Esitämme, että osana Espoontorin ja Entressen yhdistämistä ja laajentamista selvitettäisiin voitaisiko samalla toteuttaa Espoon teatterille sen tarvitsemat tilat. Tällainen kauppakeskusteatteri on syntymässä Lappeenrantaan ja se voisi sopia Espooseenkin.

Espoon keskuksen kehittämistyö on jatkunut jo vuosia ja edennyt pala palalta. Nyt olisi syytä viedä tämä työ uudelle tasolle ja teatteri toisi keskukseen aivan uudenlaista ilmettä ja elämää. Saavutettavuuden kannalta keskus olisi hyvä. Tänne on helppo tulla kaikkialta Espoosta ja rataa pitkin katsojia voisi tulla sekä Helsingistä että Turun suunnasta.

Toinen aloitteeni koski teknistä toimialaa. Esitän, että ottaisimme oppia Helsingistä, missä toimii jo lukuisia puistokummeja. Teknisen keskuksen pitäisi ottaa tästä mallia ja lähteä kehittämään vastaavanlaista toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa. Puistokummit ovat puistojen sydämiä, jotka hoitavat vapaaehtoisesti viheralueita ja siivoavat roskia. Se olisi toiminta, jonka kautta olisi mahdollista lisätä asukkaiden välillä ystävyyssuhteita. Käsin tekeminen ja parantuva lähiympäristön siisteys lisää hyvää mieltä.

Puistokummitoiminta lisää asukkaiden vastuuta omasta lähiympäristöstä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Molemmissa näissä aloitteisssa on kyse raja-aitojen rikkomisesta. Toivottavasti Espoolla on siihen rohkeutta!


***

Pulinat pois

Äänestin ensimmäisen kerran vuonna 1988. Silloinkin oli presidentinvaali ja ehdokkaani oli Mauno Koivisto. Sen jälkeen olen ollut tiiviisti mukana sekä Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kampanjoinnissa. Nytkin tein sen, minkä kiireiltä saatoin Paavo Lipposen puolesta. Tällä kertaa työmme ei riittänyt, mutta oli tärkeää.

Kun Paavo ilmottautui mukaan presidenttikisaan olin todella iloinen. Minulle hän oli ehdokas, jonka puolesta saattoi vilpittömästi tehdä työtä. Hän on koko elämänsä toiminut ja tarkastellut maailmaa kansainvälisesti. Ulkopolitiikan osaamisen kannalta hän oli ehdokkaista ylivoimaisin.

Lisäksi Paavo on vahvasti toiminut aiemmin ja nyt kampanjassaan suvaitsevaisuuden puolesta. Hän on puolustanut vähemmistöjä olipa kyse sitten maahanmuuttajista tai ruotsinkielisista Suomessa. Se on rohkeaa ja arvokasta arvopolitiikkaa.

Tämän päivän vaalitulos ei ollut toivomani mukainen, mutta olihan se ennakoitavissa. Surulliseksi minut tekee se, että osin Paavon ikä näytti vaikuttavan hänen menestykseen. On tolkutonta ajatella, että hän olisi ollut liian vanha!

Kansa on kuitenkin puhunut ja pulinat pois.

Minulle tämä oli tärkeä vaali, sillä se palautti mieleeni kuinka hieno ja tärkeä ihminen Paavo on kansallemme ollut. Nyt voimma rauhassa jäädä odottamaan mielenkiinnolla hänen muistelmien seuraavaa osaa ensi vuoden lopulla. Hän on erinomainen kirjoittaja!

Eräässä paneelissa Paavo totesi, että juuri hänen pääministerikaudellaan Suomi lopulta asemoitiin länteen. Tuo toteamus ymmärrettiin tahallaan väärin. Länsi ei tarkoita Natoa vaan arvoja: kansalaisoikeuksia, demokratiaa, avoimuutta, vapautta ja tasa-arvoa. Se on myös vahvaa eurooppalaista yhteistyötä, suvaitsevaisuutta ja välittämistä.

Niiden arvojen puolesta haluan tehdä työtä jatkossakin. Ja äänestää seuraavallakin kierroksella.

Siksi äänestän Pekka Haaviston presidentiksi.


***

Tukea Lipposelle, tukea arvojohtajuudelle

Presidentinvaalien äänestys on alkamassa. Nyt on aika tehdä todellisia ratkaisuja ja gallupleikkien aika on ohi. Valitsemani linjan kulkijana aion äänestää Paavo Lipposta sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella, sillä sinne Paavon isot askelet tulevat vielä kantamaan.

Yllä olevassa kuvassa on se Paavo, jonka olen vuosien varrella oppinut tuntemaan. Ystävällinen ja hymyileväkin suuri mies, joka on aina seissyt rohkeasti omien näkemystensä takana. Olemme vuosien varrella tavanneetkin, mutta muistan hänet jo 90-luvun alusta, kun hän ei ollut SDP:n puheenjohtaja. Muistan myös sen kevään, jolloin vakuutuin, että nyt on Paavon aika ja hänet valittiin puoluejohtajaksi. Se valinta vei hänet sitten pääministeriksi.

Paavon aikaisemmat teot ja nyt käynnissä olevan kampanjan teemat - kansainvälisyys ja eurooppalaisuus, suvaitsevaisuus ja kansakunnan eheys - ovat sovussa keskenään. Itse näen Paavossa myös vahvan tasa-arvovaikuttajan. Pääministerinä hän nosti naiset tasa-arvoiseen asemaan hallituksessa. Hänen ratkaisunsa johtivat siihen, että maallemme valittiin ensimmäinen naispuolinen presidentti ja yksi merkittävä lasikatto murtui. Hänen hallituksensa aikana laajennettiin päivähoito-oikeutta, mikä oli tärkeä tasa-arvoteko kaikille Suomen naisille ja perheille.

Myös presidenttikampanjassaan hän on kertonut arvostavansa yhteiskuntamme naisten talousosaamista (mm. Seija Ilmakunnas) ja kansainvälistä tietotaitoa (mm. Teija Tiilikainen). Hänen puheestaan kuulee, että kaikki areenat ovat sekä naisten että miesten areenoita, eikä hän karsinoi naisia vain kotiasioiden ja sosiaalipolitiikan maailmaan. Ja onpa meillä yhteinen lempirunoilijakin eli Edith Södergran! Hän on siis erinomainen ehdokas naiselle!

Paavoa on arvosteltu oikeistodemariksi aikana, jolloin yhä enemmän politiikassa korostuvat muut akselit kuin oikeisto - vasemmisto. En ymmärrä tätä leimaa, mutta luulen sen johtuvan siitä, että johtaessaan maamme hallitusta hän osoitti olevansa talousasioissa vastuullinen, eikä antanut maamme romahtaa. Hän pystyi rakentamaan maatamme siten, että hän sai linjalleen laajaa kannatusta. Se perustui luottamukseen, jota hän teoillaan loi. SDP on ollut aina myös työn liike ja työpaikkoja Lipposen hallitukset ovat tähän maahan luoneet.

Presidentin on hyvä olla suunnannäyttäjä tärkeissä asioissa. Kansainvälisesti Paavo on aina ollut sitä. Nyt yksi maamme tulevaisuuden kannalta tärkeä haaste on työurien pidentäminen. Tässä tilanteessa on lähes naurettavaa kyseenlaistaa ehdokasta iän vuoksi. Paavon valitsemisensa olisi nyt osoitus siitä, että ikäsyrjinnän aika on ohi ja että on aika hyödyntää seniorikansalaistemme osaamista aiempaa paremmin.

Ajattelen, että jälleen on Paavon aika. Siksi Paavo Lipponen ja numero 5.

***

Vuoden vaihteessa

Minulle kulunut vuosi oli henkilökohtaisesti merkittävämpi kuin politiikan asialistalla olleet kysymykset, vaikka vuosi oli poliittisestikin hurja (melkeinpä kurja). Jokainen vaalivuosi on merkittävä ja jytkystähän on jo kaikki sanottu ja toivottavasti myös koettu. Omassa elämässäni taas on tärkeää ollut opintojen aloittaminen: matka työnohjaukseen ja ratkaisukeskeisyyteen on ollut kiehtova ja jatkuu ensi vuonna, mitä odotan innolla. Olen muutoksen ja uuden tiellä.

Jotain on politiikastakin todettava. Silmäilin vuoden aikana tekemiä merkintöjä ja totesin, että siinähän sitä on samalla tulevan vuoden asialistaa. Tulevakin vuosi alkaa kuntarakenneasioilla ja arvuuttelulla jatkaako Espoo itsenäisenä kuntana vai osana isompaa kokonaisuutta. Nyt kai viimein on ratkaisujen aika.

Virkamiesjohdossa on nyt tapahtumassa muutoksia, kun valitsemme vuoden alkupuolella sivistystoimenjohtajalle sijaista. Viime vuonna oli pohdittava pitääkö johtoa hyllyttää. Finnoon alueen suunnittelu ja kaavoitus eteni viime vuonna ja 2012 järjestetään arkkitehtuurikilpailu, jonka tuomaristoon olen lupautunut.

Köyhyys ja erityisesti lapsiperheiden köyhyys nousi esiin Hyvinvointibarometrissa ja siihen paneutuminen jatkuu tulevana vuonna – sitä tosin teen työni puolesta, mutta innolla. Maan hallitus on omalta osaltaan tehnyt ratkaisuja, jotka parantavat perusturvaa jonkin verran. Se on tärkeää.Espoon keskuksen asiat ovat pahasti kesken. Onneksi saamme pian uuden projektipäällikön viemään hankkeita eteenpäin. Kaupungintalo, Lommila, kaupunkiradan jatko, Espoontorin ja Entrsessen yhdistäminen ja moni muu asia vaatii vielä kovasti työtä. Ja tahtoa edistää niitä.

Tulevakin vuosi on vaalivuosi, kuten mennyt. Saamme uudet päättäjät viemään noita asioita eteenpäin. Saa nähdä täydentyykö nykysuomen sanakirja tämän vuoden politiikan kielen uusista keksinnöistä, kuten kuluneena vuonna.

***

Oppimisen ilon ohella kulunut vuosi on suonut minulle kulttuurin iloa. Silmäilin kalenteria ja hämmästyin, kuinka paljon kaikkea olenkaan ehtinyt kokea. Keväällä näin Mirón näyttelyn Emmassa ja ihastuin Kuninkaan puhe-elokuvaan. Teatterissa kävin katsomassa Pikku Prinssiä ja Corto Maltesea. Kevätkausi huipentui espoolaiseen jääkiekon ihmeeseen, kun Blues nousi säälipleijareista hopealle. Sen jälkeen vielä istuimme sateisella olympiastadionilla kuuntelemassa Bon Jovia. Hämmästyin kuinka äijät jaksoivatkaan soittaa!

Kesää vietimme Sysmässä nauttien pääasiassa alkeellisen elämän tuomasta vaihtelusta. Lasten Suvisoiton päätösesitystä kävimme katsomassa, missä kymmenet lapset esittivät parastaan. Loppukesästä näimme Ronja Ryövärintyttären Suomenlinnassa.

Syksy on ollut kevättäkin elämyksellisempi. Se alkoi Espoo-päivän konsertilla Baronalla, missä esiintyi Anna Eriksson ja PMMP. Surullisia sävyjä kävin läpi, kun kävin viimeistä kertaa Kino Tuomarilassa, missä vietettiin lopettajaisia ranskalaisen elokuvan merkeissä. Hevosenkengän Kerttu ja Hannu puhutteli taas sekä lapsia että aikuisia. Tapiolan sinfonietta esiintyi ensimmäisenä ulkopuolisena musiikkitalossa ja minäkin olin sitä ihastelemassa. Ja tietysti olen käynyt kannustamassa Bluesia! Ja raveissakin kävin ensimmäisen kerran eläessäni.

Syyslomalla matkustimme Berliiniin, missä koimme unohtumattomia hetkiä sekä Union Berliinin jalkapallo-ottelussa että We Will Rock You –musikaalissa. Talvea odotellessa kävin Lappi –näyttelyssä Ateneumissa ja ihastuin Reidar Särestöniemen teoksiin. Niihin haaveilen palaavani tulevana vuonna! Ryhmäteatterin lavalla näin Don Quijoten, jossa kaksi huimaa näyttelijää Vesa Vierikko ja Pertti Sveholm pistivät parastaan. Roolisuoritukset olivat oikeastaan käsittämättömän hienoja! Ja tekstikin alkoi kiinnostaa, mistä mieleeni tuli se, että sadan kirjan (jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa) listalta on vielä monta kirjaa lukematta.

Vuosi loppui loistavaan YÖn 30-vuotisjuhlakiertueen konserttiin Hartwall-areenalla. Se ilta oli täydellinen: musiikki tempasi kehon ja sielun mukaan alusta alkaen, silmäkulmat kostuivat ja ilta huipentui Lumivalkoiseen rakkauteen sekä ilotulitukseen hallin katossa. Kiitos ja kunnia YÖ ja vuosi 2011!


***

Hyvää Joulua!

"Joulun rauhaa, rakkautta sylin täyden saa,

kun itse jakaa ystävyyttä, hyvin vaeltaa.

Arjen pikku tähtiä, jos antaa pitkin vuotta,

ei joulutaivaan kirkkain tähti loista silloin suotta."



******

Espoon talous ja lapset

Valtuusto käsittelee perjantaina ensi vuoden talousarviota ja suunnitelmaa. Sitä ennen ryhmät ovat jo neuvotelleet siitä ja sopu tulevasta on syntynyt. Ryhmien välisissä neuvotteluissa päätettiin joistakin tärkeistä lisäyksistä:

- neuvola ja kouluterveydenhoitoon saatiin lisää terveydenhoitajien vakansseja. Tämä lisäys on tärkeä, jotta uuden asetuksen mukaiseen neuvolatyöhön pystyttäisiin lapsirikkaassa Espoossa. Neuvola on tärkeä tuki perheille, kun he opettelevat elämään uuden pienen perheen jäsenen kanssa.

- koulujen iltapäivätoimintaan päätettiin lisätä varoja. Tavoitteena on, että yhä useampi tokaluokkalainenkin pääsisi turvallisen ja virikkeellisen iltapäivätoiminnan piiriin.

- Koulujen peruskorjausten ja laajennusten nopeuttamissuunnitelma tai -sevitys tuodaan ensi vuonna valtuuston käsittelyyn. On tärkeää, että lapsille saataisiin kunnolliset ja terveelliset työskentelyolosuhteet. Nyt tuntuu, että korjaushankkeet etenevät hätätilatöinä eli vasta kun tilanne romahtaa kelvottomaksi. Tilanne pitäisi saada haltuun tavalla tai toisella.

- Pikku-Auroran lasten kulttuurikeskuksen toteuttamista päätettiin nopeuttaa. On upeaa, että Espoo panostaa vahvasti lasten kulttuuritoimintaan. Onnistumisen ja itsensä toteuttamisen kokemuksia antava harrastus voi olla muutakin kuin liikuntaa!

- Leppävaaran uimahallin yhteydessä toteutettavaa maauimala nostettiin taas esille, jotta sinne saadaan hyppytorni. Päättäjien tahto on pitkään ollut se, että molemmat toteutetaan.

- Sellon ja Ison Omenan kirjastojen aukioloaikoja viikonloppuisin lisätään. Tavoitteena on palvella erityisesti nuoria paremmin.


Minulle nämä asiat ovat hyvä syy olla syntyneen talousarviosovun takana. Ne ovat tärkeitä tekoja lasten ja nuorten hyväksi, vaikka ei Espoo näillä päätöksillä valmiiksi tullut.


On joitain asioita, joista olen tällä hetkellä erityisen huolissani:

- perheneuvolatoimintaa uudistetaan ensi vuonna ja Espooseen tulee lasten psykiatrinen avohoidon yksikkö, jotta perheneuvolat pystyisivät palavelemaan varhaisemmassa vaiheessa. Samaan aikaan HYKS /HUS on uudistamassa nuorten psykiatrisia palveluita esim. Jorvissa olevat osastot saatetaan lakkauttaa. Kuinka espoolaiset nuoret saavat jatkossa apua ja tukea vaikeissa mielenterveysongelmissaan? Nupoli on osoittautunut hyväksi matalan kynnykset tukipaikaksi, mutta ei voi auttaa vaikeissa tilanteissa.

- edellisessä kirjoituksessani nostin esiin lapsiperheiden ja lasten köyhyyden. Siihen ei nyt syntyneessä sopimuksessa ei ole erityistä apua tulossa, mutta toivon, että ensi vuoden aikana syntyy ratkaisuja, joilla voisimme auttaa näitä lapsia tulevaisuudessa. Esimerkiksi harkinnanvaraisen toimeentulotuen myöntämistä voitaisiin kohdentaa lapsiperheille, lasten harratusten tukemista lisätä ja Tampereen mallin mukaista aktiivipassin toteuttamista olisi hyvä selvittää.



***

Onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?

Osallistuin perustuloa käsittelevään seminaariin ja sen yhteydessä järjestettyyn paneeliin. sitä varten tutustuin hieman peruturvasta ja sen tasosta tehtyyn arviointiin. Se oli synkkää luettavaa varsinkin lapsiperheiden ja lasten näkökulmasta. Maassamme asuu 143 000 lasta, jotka kuuluvat pienituloisempaan kymmenykseen.

Lapsilisän reaaliarvo on laskenut 20-29 % vuodesta 1994 lapsilukumäärästä riippuen. Kotihoidon tuen taso taas on laskenut neljänneksen. Varsinkin yhden huoltajan lapsiperheiden tilanne on tukala. Maahamme on syntynyt myös työssäkäyvien köyhien luokka. Pienillä tuloilla ei elä osin myös siksi, että asuminen on kallista.

Espoossa joka kymmenes lapsi kuuluu pienituloisimpaan ryhmään. Lasten osalta köyhyys on pahimmillaan julmpempaa kuin aikuisten osalta, sillä lapset eivät pysty valitsemaan ryhmää, mihin he kuuluvat. Päiväkoti ja koululuokat tulevat annettuna ja erilaisuuden tunne korostuu, jos muilla lapsilla asiat ovat toisin: lelut, harrastukset, matkat, juhlat ovat lasten puheissa hyvin varhain.

En ole täysin vakuuttunut siitä onko perustulo tähän ratkaisu (mutta onko muita ehdotuksia?), mutta siitä olen vakuuttunut, että perusturvaa pitää korottaa ja selkeyttää. Sen pitäisi olla sellaisella tasolla, että se vapauttaisi ihmiset pysyvästa toimeentulotuen asiakkuudesta, jolloin toimeentulotuesta tulisi jälleen tilapäinen apu ja sosiaalityön väline. Se homma kuuluu maan hallitukselle ja eduskunnalle. Ja nyt päätetty sadan euron korotus ja toimeentulotuen nosto ovat hyvä askel oikeaan suuntaan. Sitä tietä pitää jatkaa.

Kunnan tehtävä on huolehtia palveluista. Siinäkin meillä Espoossa on tehtävää. Varsinkin heikommassa asemassa oleville lapsille oikeus hyviin ja kehittäviin palveluihin on tärkeää. Päivähoito ja koulu tukevat lasten kehitystä ja vanhemmuutta. Perheiden oikeus tietoon tulisi myös taata esim. pienten koululaisten iltapäivähoitoa voi saada maksutta, kun perheen taloustilanne on heikko. Valitettavasti siitä kerrotaan huonosti ja on iso riski, että köyhät lapsiperheet eivät edes hae iltapäivätoimintaan.

Tutkimusten mukaan 40 % toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Onko kyse tiedon vai voimavarojen puutteesta ja mitä sille voisi tehdä? Paraneeko tämä tilanne nyt, kun Espoon keskuksen aikuissosiaalityö on siirretty Leppävaaraan ja jokaisen uuden asiakkaan pitää siis matkustaa toiselle alueelle saadakseen apua.

Hyvään lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu myös innostava ja onnistumisen kokemuksia antava harrastus. Kunta voi tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, mutta tärkeää on myös huolehtia, että perheet saavat taloudellista tukea riittävästi, että se mahdollistaa köyhienkin perheiden lasten harrastusmahdollisuudet. Siitä pitäisi lautakunnan ja sen jaostojen pitää huolta.

Taloudellinen niukkuus on iso riski lapsille. Köyhyys kuormittaa aikuisia, se vie voimavaroja vanhemmuudesta ja vanhempien väsyminen, uupuminen ja masentuminen vaikuttaa vuorovaikutukseen. On tärkeää, että meillä on myös lapsilla ja vanhemmilla oikeus tukeen ajoissa, kun pulmia ilmenee. Perheneuvolat, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja lastensuojelun tukitoimet on laitettava kuntoon.

Espoossa onkin käynnistymässä LOP-hanke eli Lapsen oikeus palveluun- hanke ja siinä Lapsiköyhyyteen paneutuva työryhmä. Olen itse tuen työryhmän toinen koordinaattori. Työmme alkaa kokemustiedon keräämisestä ja sitä kautta etenee palveluiden kehittämiseen. Uskon, että paljon on tehtävää ja tulemme tuottamaan tärkeää tietoa.

Sekä perusturvajärjestelmää että palveluitamme yhdistää monimutkaisuus. Välillä tuntuu, että meillä pitäisi olla työssä ihmisiä, jotka kietäisivät asunnosta asuntoon tiedustelemassa onko asukkailla kysyttävää ja arvioimassa ovatko he saaneet heille kuuluvat etuudet ja palvelut. Jotain tällekin asialle pitäisi tehdä, mutta mitä?

Lapset ovat arvokkainta ja tärkeintä mitä meillä on. Siksi onkin syytä kysyä onko meillä varaa olla parantamatta perusturvaa?


***

Politiikan sillisalaattia

Syksy on alkanut vilkkaasti. Luottamustehtävissä on ollut paljon asioita, mutta uutta ajateltavaa olen saanut myös muissa ympyröissä. Siitä myöhemmin enemmän. Kaupunginhallitus ja konsernijaosto ovat siinä mielessä haastavia luottamustoimia, että niiden asialistoilla on todellakin kaikkea mahdollista.

Tänään konsernijaostossa oli esillä mm. yksityinen HYKS Oy, ilmaston hillintään keskittyvän kuntien yhteisen yrityksen perustaminen ja joukkoliikenneasiat. HYKS Oy on saanut paljon huomiota lehdissäkin ja suunnitelma sisältää paljon selvittämättömiä asioita.

Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyössä on erilaisia himmeleitä kuten kuntayhteistyössä yleensäkin. Meillä on HUS:n (erikoissairaanhoito) lisäksi, HSL (joukkoliikenne), HSY (mm. jäte- ja vesihuolto) ja monta pienempää toimijaa. Itse olen käsittänyt, että HSY:n tehtäviin nimenomaan kuuluu ympäristötiedon tuottaminen kuten aiemmin YTV:lle. Minulle ei ole mitenkään selvää, miksi me tarvitsisimme yhtiön hillitsemään ilmastonmuutosta! Haluavatko kunnat ryhtyä tekemään voittoa ilmastonmuutoksella?

Keskustelu kuntayhtymien kanssa on ajoittain vaikeaa ja niiden ohjaus on haastavaa. Tästä on osoituksena juuri nämä asiat: yksityis-HYKSistä ei ollut Espoolta kysytty mitään, mutta lausuimme silti. Joukkoliikenteestä olemme antaneet lausunnon HSL:lle, mutta viesti ei mennyt perille. Siksi jouduimme tänään uudelleen sanomaan, ettei linjoja saa karsia mielin määrin vaan nyt on aika käyttää espoon osalta kertynyttä ylijäämää joukkoliikenteen palveluiden ylläpitoon. Osakeyhtiön ohjaus on tätäkin hankalampaa.

Keskustelu näistä kaikista jatkuu. Ikävää vain on se, että järkevä tarkastelu tuntuu olevan lähes mahdotonta kuntauudistuksen varjojen vuoksi. Jokaista kannanottoa, näkemystä ja tekoa voidaan käyttää raskauttavana todisteena jostain jollekin missä tahansa tilanteessa.

En siis vastusta ilmastonmuutoksen hillintää enkä siitä tiedottamista. En myöskään vastusta kuntien yhteistyötä. Kannatan vain järjen käyttöä niiden ohella.

**

Kilpailukyvyllä on hintansa

Jokainen meistä tuntee niitä ihmisiä, joiden mielestä lasi on lähes tyhjä, kun se on puolillaan tai niitä, jotka näkevät taivaanrannassa tulevan sateen, kun aurinko hellii meitä kauneimmillaan. Näille ihmisille voi hymähdellä, mutta toisinaan asioiden vieminen eteenpäin on liiankin raskasta. Pitää olla uskoa siihen, mitä tekee ja toivoa, jotta jaksaa rakentaa parempaa.

Tämä tuli mieleeni kun viime viikolla julkaistiin jälleen kerran jonkin kansainvälisen selvityksen (tutkimuksen) lista maailman kilpailukykyisimmistä maista. Suomen sijoitus oli parantunut ja taisimme olla vertailussa kolmansia. Upea saavutus eikö?

No, tokihan uutisiin oli taas haettu elinkeinoelämän edustaja maalaamaan synkkää tulevaa: vaikka tässäkin tutkimuksessa vielä parjäsimme niin kyllä se kohta ihan suruksi ja ongelmiksi muuttuu. Erityisen ikävänä seikkana tämä "asiantuntija" näki Suomen korkean veroasteen. Se koituu tuhoksemme, jos häntä uskomme.

Tuon tutkimuksen mukaan Suomen vahvuuksia ovat toimiva hallinto ja hyvä koulutusjärjestelmä. Uskottava ja toimiva hallinto tarkoittaa sitä, että niin yritykset kuin yksittäiset kansalaisetkin saavat asiansa käsittelyyn ja tasapuolisen kohtelun ilman, että prosessin aikana tarvitsisi voidella käsittelijöitä. Yritys saa asemakaavamuutokset tai rakennusluvan, jos edellytykset täyttyvät.

Koulutusjärjestelmämme on saanut viime vuosina paljon kiitosta. Hyvä ja tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuksia kaikille. Pienellä maalla ei ole varaa panostaa vain rikkaiden kouluttamiseen. Kilpailukyvyn kannalta on tärkeää myös, että yritykset voivat luottaa tulevan työvoiman osaamiseen. Koulutuksesta saatu todistus kertoo meillä suorituksista ja taidoista, ei varallisuudesta.

On siis tärkeää, että meillä maksetaan julkisellakin sektorilla sellaista palkkaa, että sillä elää. Vaikka korruptiovertailuissa Suomen päälle onkin heijastunut varjoa politiikan toimijoiden vuoksi niin virkamiehiin, poliisiin ja opettajiin tässä maassa voi luottaa.

Eikö tämä kerro siitä, että osaamme käyttää veroeuromme oikein? Ratkaisukeskeisesti ajatellen juuri näistä vahvuuksista pitäisi pitää kiinni ja rakentaa niiden pohjalta parempaa yhteiskuntaa. Jos se maksaa, se saa maksaa. On se sen arvoista.

Ei anneta elinkoinoelämän sahata omaa oksaansa lyhytnäkäisen ahneuden vallassa.



***

Joukkoliikenteen tulevaisuus?

Syyskauden politiikan arki tuli nopeasti vastaan. Maanantaiaamuna konsernijaostossa käsittelimme HSL:n (Helsingin seudun liikenne) toiminta- ja taloussuunnitelmaa tuleville vuosille, joka veti jokaisen ilmeet vakavaksi.

Espoo on varautunut kuusi miljoonaa pienempään kuntaosuuteen kuin mitä esillä oleva suunnitelma edellyttää. Niinpä virkamiehet olivat valmistelleen meille hyväksyttäväksi lausunnon, jonka mukaan HSL:n pitäisi
- korottaa enemmän kuin + 4,5 % lippujen hintoja, jotta saataisiin miljoona euroa enemmän lipputuloja,
- karsia suunniteltuja parannuksia linjastoissa (mm. uutta linjaa Tillinmäkeen ei tarvita), ja
- käyttää aiottua enemmän ylijäämää ja lisätä tuottavuutta.

Käytännössä siis esitys lähti siitä, että joukkoliikennettä "kehitettäisiin" korottamalla lippujen hintoja ja karsimalla palveluita. Esitys jäi pöydälle ja syystä.

Joukkoliikenteen menot kasvavat Espoossa ja seudulla monesta eri syystä. Polttoainekulut ovat kasvaneet, koska hinta ja verotus on noussut. Linja-autoliikenteen kilpailutusten myötä kulut kasvavat joka kerta. Erityisen suurta kustannusten nousu on nimenomaan bussiliikenteessä ja sitä myöten Espoossa, jonka joukkoliikenne perustuu isolta osin busseihin.

Raideliikenteen kustannusten nousu on maltillisempaa. Jo siitäkin syystä on hienoa, että viimeistään nyt Espooseen rakennetaan metroa. Myös kaupunkiradan jatkotyö olisi tärkeää saada käyntiin. Tässä tilanteessa ne ovat entistäkin kannatavampia investointeja.

Valtion toiminta on kaksijakoista. Toisaalta se tulee pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä noin kuudella miljoonalla. Se on 1,1 % koko seudun joukkoliikenteen toimintatuloista. Samaan aikaan valtio nostaa dieselveroa 1,4 % (8 senttiä /litra), jonka vuoksi siis nimenomaan bussiliikenteen kustannukset nousevat merkittävästi.

Kyse ei ole vain yhden vuoden pulmasta. Jokaisella kerralla kun bussivuoroja on kilpailutettu ovat kustannukset nousseet linjoilla 5-6 %, koska tällä hetkellä yhtiöt tekevät tappiota. Ensi vuonna kilpailutetaan Leppävaaran alueen liikenne, joten sieltä tulee seuraaville vuosille iso lasku maksettavaksi. Miten selviämme siitä?

Hyvä ratkaisut ovat siis nyt tarpeen. Tarvitaan myös poliittista tahtoa edistää joukkoliikennettä. Myös HSL:n pitää tarkastella toimintaansa. Kasvavassa ja kehittyvässä Espoossa tarvitaan lisääntyvää joukkoliikennettä varsinkin kun meillä parhaillaan kehitetään palveluverkkoa keskittämällä toimintoja joukkoliikenteen varteen. Päättäjien on huolehdittava, että uusiin ja isompiin toimipisteisiin pääsee ja kohtuulliseen hintaan.


*

Kesäterässä

Puutarha ja kesätuulet ovat jälleen saaneet kirjoittamisen innon laantumaan, mikä on harmillista. Onhan tässä kuitenkin monenmoista tapahtunut.

Eduskuntavaaleista on kulunut jo pitkä tovi, mutta maahan ei ole saatu aikaiseksi toimivaa hallitusta. Edellinen hallitushan jäähdytteli ties kuinka kauan, joten jossain vaiheessa olisi syytä saada hallitus, joka vie asioita eteenpäin. Työllisyys, taloustilanne, sosiaalinen eriarvoisuus ja moni muu asia vaatisi toimenpiteitä. Espoolaisena ja kesäsysmäläisenä odotan myös mielenkiinnolla tulevan hallituksen linjauksia tulevasta kuntarakenteesta.

Espoossa on tapahtunut monenlaista. Palveluverkon kehittäminen ja suunnittelu tapahtuu toimialoilla ja tarkoittaa yhä palveluiden keskittämistä: aikuissosiaalityö viedään pois Espoon keskuksesta, vaikka siellä on kolmasosa kaikista asiakkaista. Perheneuvoloiden toimivuutta yritään parantaa keskittämällä nekin kahteen keskukseen. Palvelut tarvitsevat seiniä. Kaupungin oman investointisuunnitelman ohella on vireillä erilaisia vuokrahankkeita, joita ei arvioida edelleenkään yhtä perusteellisesti kuin rakennushankkeita. Kuka koordinoi kokonaisuutta, huolestuttaa minua yhä.

Espoon keskuksen osalta olen ollut harmissani virastokeskuksen uudistamisen hitaasta tahdista. On yli vuosi siitä kun valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja samalla käynnistää koko alueen kaavoituksen, jotta alueelle voidaan rakentaa asumista, lisätä palveluita, parantaa viihtyisyyttä toteuttamalla kaupunkiaukion ja näkymiä Espoonjoelle. Nyt kun museovirasto ja ELY-keskus selvittävät kaupungintalon mahdollisia suojeluarvoja onkin käynyt ilmi, ettei kaavoitusta ole kunnolla edes aloitettu. On vain keskitytty purkuhankkeeseen, joka on vain osa alueen uudistamista.
- Olen kiirehtinyt kaavoituksen käynnistämistä.

Finnoon (mm. Suomenojan jätevedenpuhdistamon alue ja lintukosteikko) alueen osayleiskaava jäi kaupunkisuunnittelulautakunnassa pöydälle. Samaiselle alueelle on laadittu myös visio, joka on innostava ja kunnianhimoinen. Siihen kannattaa tutustua!

Myös Suvelan alueen visio on lähes valmis ja siinäkin on kiinnostavia ehdotuksia, joita soisi edistettävän mm. asukaspuiston uudistaminen, koulun kehittäminen, uudisrakentaminen ja kevyen liikenteen silta keskuksen suuntaan. Tyytyväisenä olen huomannut, että Suvelassa tapahtuu oikeastikin, eikä vain suunnittelijoiden pöydällä. Koulun viereinen pelikenttä laitetaan tänä kesänä aivan uuteen uskoon.

Ensi viikolla on vielä yksi kaupunginhallituksen kokous, sitten on kevätkauden asiat käsitelty. Työt jatkuvat syksyllä.


*

Hyvinvoinnin kipukohtia Espoossa

Joku vuosi sitten valtuustossa ja lehtien palstoilla väiteltiin siitä pitäisikö Espoossa tehdä köyhyystutkimus vai raportoida hyvinvoinnin tilasta. Jälkimmäinen kanta voitti ja sen tuloksena olemme saaneet yhden hyvinvointiselonteon ja tänä keväänä Hyvinvointibarometrin 2010.

Barometria lukiessa olen tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun. Epäilijöille voi sanoa, ettei valittu linja peittele espoolaisten elämän kipukohtia eikä myöskään palveluissa olevia puutteita. Barometri antaa itse asiassa laajemman kuvan espoolaisten pulmista ja vaikeuksista yhdistettynä siihen työhön, mitä kaupunki tekee. On tärkeää nähdä koottuna se ohjelmatyö, millä pulmiin yritetään vaikuttaa.

On pysähdyttävää lukea, että joka viides espoolainen kertoo että heidän taloustilanteensa on ollut vuosia heikko. He ovat joutuneet tinkimään jopa lääkkeistä ja muusta terveydenhuollosta. Lisäksi barometrissä ja potilasasiamiehen kertomuksessa kuvataan sitä, kuinka meillä on terveysasemissa isoja ongelmia. Sairauksiin ei saa riittävästi apua. Takaisinsoittojärjestelmän avulla yhteyden asemalle saa, mutta siellä ei ole antaa aikaa lääkärille. Asiakkaita ohjataan toisinaan yksityiselle, vaikkei saisi!

Taloudelliset vaikeudet näkyvät myös lasten elämässä. Barometrissä kerrotaan, että perheet ovat joutuneet tinkimään lasten harrastuksista ja koulutusmahdollisuuksista. Lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt ja lasten pienituloisuusaste on korkeampi kuin väestön yleensä. Näin ei pitäisi olla.

Espoossa on alueellisia eroja ja barometrin laatijat esittävät, että meillä kehitettäisiin positiivisen diskriminaation mallia eli alueille, joille kasaantuu huono-osaisuutta tulisi kohdentaa enemmän palveluita ja tukea. Maahanmuuttajavaltaisten koulujen vetovoimaisuutta pitäisi vahvistaa pienemmillä opetusryhmillä, kielikoulutuksella ja tasavertaisista oppimismahdollisuuksista huolehtimalla.

Alueellista hyvinvointityötä koordinoivat alueelliset hyvinvointiryhmät ilman minkäänlaisia resursseja. Laatijoiden mielestä niiden toimintamahdollisuuksia tulisi lisätä – toimialajohtajan mielestä ei, kun otin asian esille kaupunginhallituksessa.

Myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksiin pitää palata. Alueneuvottelukuntien alasajoa ja tilalle tullut malli ei näytä toimivan. Hyvinvointibarometrin mukaan vain joka neljäs kokee vaikuttamismahdollisuutensa hyviksi. Voimattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne lisää myös huonovointisuutta, siksi meidän pitää miettiä vielä tällä valtuustokaudella miten tuemme kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia paremmin.

Espoossa on käynnistynyt vanhemmuuskampanja. Se onkin tarpeen, kun tarkastelee barometrin ja kouluterveyskyselyn tuloksia. Liian moni vanhempi on tietämätön siitä, missä lapset kulkevat. Laajemminkin tilastoista heijastuu lasten ja nuorten huonovointisuus esim. huostaanottojen määrä on kasvussa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, ettei vanhempien herättely pelkästään riitä. Apua ja tukea hakeville perheille pitää olla myös palveluita, joista saa neuvoja ja tukea lasten kasvatukseen. Tässä mielessä sosiaaliasiamiehen raportista ilmenevä perheneuvolan tilanne on todella kehno. Meillä on ollut jopa puolen vuoden sulku perheneuvolaan!

Näin ei voi jatkua. Vanhempia ei saa jättää yksin kasvatustehtävän kanssa, joka toisinaan on oikeasti voimia vievää ja sydäntä särkevää. Siksi meidän pitää huolehtia päivähoidon, koulujen ja perheneuvoloiden mahdollisuuksista tukea perheitä. Ilman toimivia perhepalveluita, on oikeastaan hävytöntä herätellä vanhempia.

Kuten lukija huomaa on Espoossa barometrin ohella valmistunut myös sosiaali- ja potilasasiamiehen kertomus ja seuraavaan valtuustoon tulossa myös tarkastuslautakunnan arvio viime vuodelta, jossa keskitytään erityisesti lasten ja nuorten asioihin. Yksikään päättäjä ei siis voi ainakaan väittää, että meiltä puuttuisi tietoa.


*

Näppärä ei ole aina kestävää

Vuosi sitten Espoon valtuusto päätti purkaa kaupungintalon ja ajoittain minultakin on tiedusteltu, miten asia etenee. Mitään muutahan alueella ei ole tapahtunut kuin, että kaupungintalo ja virastotalo I:n on tyhjennetty. Virastokeskus autioituu ja odottaa uusia ratkaisuja kipeästi.

Tänään museovirasto lausui kaupungintalon suojeluesityksestä mm. seuraavaa:
- Espoon kaupungintalon rakennuksella on sen käyttöön liittyviä historiallisia, arkkitehtuurista johtuvia rakennustaiteellisia sekä kaupunkikuvaan vaikuttavia ympäristöllisiä arvoja, joiden perusteella sen säilyttäminen on perusteltua.
- Kaupungintalolla sekä sen ja valtuustotalon muodostamalla kokonaisuudella on Espoon kaupungistumiseen ja yhdyskuntarakenteen sodanjälkeiseen muutokseen liittyviä identiteetti- ja symbolimerkityksiä.
- Kaupungintalon purkaminen ... merkitsisi Espoon hallintokeskuksen 1960-70 -luvun rakennusvaiheen historiallisesti arvokkaimman ja arkkitehtonisesti laadukkaimman osan häviämistä.

Painavaa tekstiä. Tästä johtuen museovirasto esittääkin, että ELY-keskus selvittäisi onko kaupungintalon suojeleminen erityislain nojalla perusteltua, kun kaupunki ei ole kaavoituksen yhteydessä asiaa selvittänyt. Museoviraston näkemyksen mukaan alueen asemakaava on vanhentunut.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Purkuasia on tulossa rakennuslautakunnan asialistalle. Jos lautakunta päättää olla myöntämättä lupaa, valittanee kaupunginhallitus päätöksestä. Jos taas purkulupa annetaan, valittaa museovirasto ja ELY-keskus sekä jotkut aktiivit päätöksestä.
- Asia on siis solmussa, eikä mitään tapahdu oikeussalien ulkopuolella vuoteen tai pariin!

Asian ratkaiseminen asemakaavoituksella veisi kuulemma 3-5 vuotta ja siksi hanketta on edistetty selvityksin ja yksittäisillä ratkaisuilla.
- Kuinka ihmeessä näin tärkeä asemakaavoitus voi kestää niin kauan ja miksei asia ole edennyt vuodessa? Miksi museovirastolla on käsitys, ettei kaupunki ole ryhtynyt uudistamaan virastokeskuksen asemakaavaa?

Yksittäisratkaisuilla ei ole mahdollista korvata kaavoitusprosessia, jossa aina pakko selvittää hankkeen vaikutuksia - myös kulttuurisia ja sosiaalisia - avoimessa vuorovaikutuksessa osallisten kanssa.
- Tästä samasta syystä ELY-keskus valittaa Kehä III:n tienoon jokaisesta kaupallisesta hankkeesta: kaupunki ei halua uudistaa vanhentunutta yleiskaavaa ja sen sijaan se asemakaavoittaa erillisiä kohteita ilman kokonaisnäkemystä, jota taas ELY-keskus perää. Syntynyt tilanne ei hyödytä ketään, mutta työllistää oikeusasteita ja pitkittää eri hankkeita.

Eikö olisi aika ottaa lusikka kauniiseen käteen tai paremminkin kynä ja alkaa piirtämään kaavoja ja ryhtyä valmistelemaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmia? Se on työlästä, mutta kerta kaikkiaan on niin, että näppärät ratkaisut eivät ole kestäviä.

Eniten autioituneesta kylästä kärsivät asukkaat. Vuosi sitten ajattelin (kts. puheeni täältä), että turvallisuus ja viihtyisyys ovat alueen kehittämisessä tärkeimpiä. Tämä tilanne ei niitä edistä! Se on iso vahinko.


***