"Viestimme ei mennyt perille" -tyyppisiä selityksiä olemme saaneet kuulla kyllästymiseen asti viime vaalien jälkeen, kun on etsitty syitä demareiden huonoon menestykseen. Entäpä jos sitä viestiä, jota meiltä on odotettu ei ole ollutkaan?
Viime viikolla työmarkkinajärjestöt sopivat sosiaaliturvan kehittämisestä sopivasti ennen Sata-komitean esityksiä. Syntynyt sosiaali-tupo sisältää toivottuja parannuksia mm. työttömien ansioturvan piirin pääsyn helpottamisesta. Perusturvan varassa olevien edustajia ei noissa neuvottelupöydissä istunut.
Suomessa tuloerot ovat samalla tasolla kuin 70-luvulla. Perusturvan varassa olevien elämässä ei laman jälkeinen parempi aika ole näkynyt mitenkään. Pitkäaikaistyöttömät ovat työmarkkinatuen lisäksi juuttuneet toimeentulotukiasiakkuuteen, minkä ostovoima on nyt 30 euroa heikompi kuin vuonna 1990.
Jos toimeentulotuki auttaisi köyhyysrajan yläpuolelle, sen pitäisi olla päivässä 7 euroa korkeampi. Ja työmarkkinatukea taas pitäisi korottaa, jotta sillä voisi elää ilman jatkuvaa turvautumista toimeentulotukeen.
Meidän demareiden viesti on vuosia ollut se, että työ on parasta sosiaaliturvaa ja olemme pitäneet hyvää huolta ansioturvan tasosta. Köyhille olemme tarjonneet palveluita. Nyt olisi aika laajentaa suuntaa ja ottaa kantaa perusturvan varassa elävien puolesta siitä huolimatta, että työmarkkinajärjestöt ovat sopimuksensa tehneet. SDP:n tulisi nähdä yhteiskunnan tarpeet ja tila laajemmin.
Köyhät eivät äänestä, mutta ehkäpä äänestäjät ovat toivoneet meiltä vahvempaa vastuuta kaikkein heikoimmista? Pitkäaikaistyöttömyydestä emme ole päässeet irti, mutta kyllä heilläkin pitäisi olla säälliset tulot, joilla elää.
**
Jos tosiaan kyse olisi pelkästään siitä, ettei viestiämme ole kuultu niin voisimme ehkä yrittää saada enemmän ehdokkaaksi toimittajia. Taannoin heitä oli listoillamme enemmän ja menestyimme paremmin.
*
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Kukapa ei, mutta tärkeintä on miten
Politiikassa on aina tehty erilaisia sopimuksia ja kähmitty paikkoja sulle ja mulle. Kukapa ei käyttäisi tilaisuutta hyväkseen, jos sellainen eteen tulee? Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja käytännötkin reilumpia ja avoimempia. Nykyään ei enää riitä, että on oikean poliittisen puolueen jäsen, pitää olla myös pätevä kulloinkin haettavana olevaan tehtävään. Pitää pärjätä vertailuissa, haastatteluissa ja testeissä.
Näin uskoin maailman muuttuneen.
Viikolla sain tietää, että menen huomenna YTV:n seutukokoukseen valitsemaan yhteistyöjohtajaksi Raimo Inkistä (vihr.). Kutsun mukana tuli lista hakijoista, mutta sillä listalla ei Raimon nimeä ollut. Häntä nostetaan kabinettineista ohi virallisen prosessin. Miksi näin? Eivätkö tukijat ja sopijat usko, että heidän ehdokkaansa pärjäisi avoimessa kilpailussa? Onko hänellä riittävästi muutosjohtajalta vaadittavaa osaamista ja kokemusta vai vain kavereiden tuki? Tätä on mahdoton hyväksyä, eikä se ole YTV:n etu.
Viimein nyt on aika havaita, että Vihreät eivät edusta mitään uutta politiikan taivaan alla. Puhtoisen politiikan sädekehän he kaivavat esille vaalien alla, mutta siinä välissä se saa rauhassa pölyttyä hyllyllä. Valta kiehtoo keinoja kaihtamatta.
*
Näin uskoin maailman muuttuneen.
Viikolla sain tietää, että menen huomenna YTV:n seutukokoukseen valitsemaan yhteistyöjohtajaksi Raimo Inkistä (vihr.). Kutsun mukana tuli lista hakijoista, mutta sillä listalla ei Raimon nimeä ollut. Häntä nostetaan kabinettineista ohi virallisen prosessin. Miksi näin? Eivätkö tukijat ja sopijat usko, että heidän ehdokkaansa pärjäisi avoimessa kilpailussa? Onko hänellä riittävästi muutosjohtajalta vaadittavaa osaamista ja kokemusta vai vain kavereiden tuki? Tätä on mahdoton hyväksyä, eikä se ole YTV:n etu.
Viimein nyt on aika havaita, että Vihreät eivät edusta mitään uutta politiikan taivaan alla. Puhtoisen politiikan sädekehän he kaivavat esille vaalien alla, mutta siinä välissä se saa rauhassa pölyttyä hyllyllä. Valta kiehtoo keinoja kaihtamatta.
*
tiistaina, tammikuuta 20, 2009
Osallistaminen on avain
Espoo markkinoi mielellään itseään edelläkävijänä. Meillä kokeillaan ja etsitään avoimin mielin uusia ratkaisuja, mikä ei sinällään ole huono asia. Kehitystyössä on viime vuosina myös ainakin toisinaan pyritty hyödyntämään oman henkilökunnan osaamista, ei vain ulkopuolisten asiantuntijoiden viisauksia. Tämän linjan soisi jatkuvan nyt, kun niukemmat ajat koittavat.
Tulevan kymmenen vuoden aikana Espoosta jää eläkkeelle 40 % työntekijöistä. Se on valtava määrä ja uusia tekijöitä on yhä vaikeampi saada tilalle. Tuossa kilpailussa ei ratkaisevaa ole vain palkka, vaan se kuinka työntekijöitä kuullaaan ja millaiset osallistumis- ja kehittämismahdollisuudet heillä on.
Työntekijöiden kuuleminen meillä on ollut tolkuttoman huonoa. Yhteistoiminta takkuilee jatkuvasti, mistä saimme taas hyvän muistutuksen kun eilen valtuustossa päätettiin vesilaitosten yhdistämisestä. Se ei ollut kuitenkaan syy jäädyttää pääkaupunkiseudun yhteistyötä, mutta jäi harmittamaan. Aikaa olisi ollut kylliksi selvittää asiat, keskustella avoimesti ja tarttua ongelmakohtiin. Nyt se on tehtävä vaikeimman kautta ja vaatii johdolta enemmän.
Jos Espoo aikoo selvitä eläköitymisestä ja kyetä huolehtimaan palveluistaan, on työntekijöiden kohtelun muututtava. Hyvään valmisteluun kuuluu avoin keskustelu työntekijöiden kanssa ja toimiva yt-menettely, kun muutoksia käynnistetään ja toteutetaan. Se ei voi olla niin vaikeaa kuin näyttää nyt olevan, jos tahtoa on. Ja sitä on oltava.
*
Tulevan kymmenen vuoden aikana Espoosta jää eläkkeelle 40 % työntekijöistä. Se on valtava määrä ja uusia tekijöitä on yhä vaikeampi saada tilalle. Tuossa kilpailussa ei ratkaisevaa ole vain palkka, vaan se kuinka työntekijöitä kuullaaan ja millaiset osallistumis- ja kehittämismahdollisuudet heillä on.
Työntekijöiden kuuleminen meillä on ollut tolkuttoman huonoa. Yhteistoiminta takkuilee jatkuvasti, mistä saimme taas hyvän muistutuksen kun eilen valtuustossa päätettiin vesilaitosten yhdistämisestä. Se ei ollut kuitenkaan syy jäädyttää pääkaupunkiseudun yhteistyötä, mutta jäi harmittamaan. Aikaa olisi ollut kylliksi selvittää asiat, keskustella avoimesti ja tarttua ongelmakohtiin. Nyt se on tehtävä vaikeimman kautta ja vaatii johdolta enemmän.
Jos Espoo aikoo selvitä eläköitymisestä ja kyetä huolehtimaan palveluistaan, on työntekijöiden kohtelun muututtava. Hyvään valmisteluun kuuluu avoin keskustelu työntekijöiden kanssa ja toimiva yt-menettely, kun muutoksia käynnistetään ja toteutetaan. Se ei voi olla niin vaikeaa kuin näyttää nyt olevan, jos tahtoa on. Ja sitä on oltava.
*
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
Mistä tässä on kyse?
Lama tai taantuma mietityttää paljon, enkä osaa olla yhtä optimistinen kuin mieheni. Ihmisenä ja päättäjänä myönnän olevani hämmentynyt siitä, ettei selvyyttä tilanteen vakavuudesta tunnu olevan kellään. Joku asiantuntija väitti laman alkaneet viime vuoden lopulla, toinen taas sanoo, ettei tässä lamassa olla - ainakaan vielä.
Miten kauan tämä kestää? On arvioitu, että talouden toipuminen alkaisi ensi vuoden kesällä. Se antaa toivoa, mutta samaan aikaan on esitetty arvioita siitä, että tällä kertaa kyse on jostain aivan uudenlaisesta talouden häiriöstä. Millaisia jälkiä tämä yhteiskuntaamme ja meihin ihmisiin jättää, riippuu paljolti päätöksistä, joita tehdään Espoossa, Suomessa, EU:ssa ja maailmalla.
Omaa hämmennystä lisää se, ettei maan hallituskaan tunnu olevan selvillä siitä, millaisen taloudellisen taantuman edessä olemme. Viime vuoden lopulla uskottiin sadan miljoonan elvytykseen, joka on nyt muuttunut miljardin paketiksi. Onneksi sentään suunta on hyvä.
Tämä lama on tuontitavaraa ja johtuu luottamuksen puutteesta. Miten sitä rakennetaan, jotta taloudellinen toimeliaisuus saataisiin virkoamaan? Raha pitäisi saada pyörimään. Jos on kyse kaikkien aikojen pahimmasta koko maailman talouden kriisistä, mikä vaikutus meidän omilla, Espoon tai Suomen toimenpiteillä on? Päteekö tässäkin se, että perhosenkin siiven iskulla täällä voi maailman toisella laidalla olla merkittäviä vaikutuksia?
Laajaa yhteisymmärrys näyttää vallitsevan kahdesta asiasta: elvyttää pitää ja ihmisistä on huolehdittava. Viime lamassahan pelastettiin pankit, mutta uhrattiin ihmiset. Syntyi pitkäaikaistyöttömyys, mistä emme ole päässeet eroon ja velkavankilat. Silloin jokaiseen pulmaan oli vain yksi oikea ratkaisu ja näin onnistuttiin lamauttamaan keskustelukin. Myöhemmin näimme, että vaihtoehtoja olisi ollut ja olisimme voineet toimia ihmisten kannalta inhimillisemmin.
Nyt pitäisi toimia viisaammin. Joitakin ideoita ihmisten auttamiseksi vaikean ajan yli onkin esitetty, mutta lisää kaipaisin. Vaikuttavimmat ideat pitää muuttaa teoiksi pikaisesti. Ja mitä tapahtuu laman jälkeen? Meidän pitäisi pystyä näkemään laman yli jotta nyt tehtävät ratkaisut eivät vaikeuttaisi vaan edistäisivät hyvinvointiamme ja osaamistamme myös vuosien päästä.
Huomenna valtuustossa valitaan Espoon kaupunginhallitus ja lautakunnat. Minut valitaan kaupunginhallitukseen, kuten aiemmin kerroin. Talouden seuranta ja tuleva sopeuttamisohjelman valmistelu odottavat kaupunginhallituksen pöydällä. Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, jolla on vahva talous. Meillä on iso rooli näissä talkoissa.
Toki Espoossakin pitää elää nyt tarkemmin, mutta asukkaista on huolehdittava, eikä se onnistu ilman osaavaa ja innostunutta henkilökuntaa. Lama ei muuta sitä tosiasiaa, että eläköityminen kiihtyy ja uusia tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevina vuosina. Hyvä työnantaja houkuttelee. Nyt kannattaa myös rakentaa, koska se on edullisempaa ja kasvavassa kaupungissa tarvitaan uusia päiväkoteja, kouluja, raiteita ja sairaalakin.
Helppoa ja yksinkertaista tämä ei tule olemaan. Laajasti yhdessä keskustelemalla me ymmärrämme paremmin, missä olemme ja löydämme parhaat ratkaisut. Tuolle keskustelulle pitää nyt antaa tilaa ja mahdollisuus. Hullujakin ideoita on voitava esittää.
*
Miten kauan tämä kestää? On arvioitu, että talouden toipuminen alkaisi ensi vuoden kesällä. Se antaa toivoa, mutta samaan aikaan on esitetty arvioita siitä, että tällä kertaa kyse on jostain aivan uudenlaisesta talouden häiriöstä. Millaisia jälkiä tämä yhteiskuntaamme ja meihin ihmisiin jättää, riippuu paljolti päätöksistä, joita tehdään Espoossa, Suomessa, EU:ssa ja maailmalla.
Omaa hämmennystä lisää se, ettei maan hallituskaan tunnu olevan selvillä siitä, millaisen taloudellisen taantuman edessä olemme. Viime vuoden lopulla uskottiin sadan miljoonan elvytykseen, joka on nyt muuttunut miljardin paketiksi. Onneksi sentään suunta on hyvä.
Tämä lama on tuontitavaraa ja johtuu luottamuksen puutteesta. Miten sitä rakennetaan, jotta taloudellinen toimeliaisuus saataisiin virkoamaan? Raha pitäisi saada pyörimään. Jos on kyse kaikkien aikojen pahimmasta koko maailman talouden kriisistä, mikä vaikutus meidän omilla, Espoon tai Suomen toimenpiteillä on? Päteekö tässäkin se, että perhosenkin siiven iskulla täällä voi maailman toisella laidalla olla merkittäviä vaikutuksia?
Laajaa yhteisymmärrys näyttää vallitsevan kahdesta asiasta: elvyttää pitää ja ihmisistä on huolehdittava. Viime lamassahan pelastettiin pankit, mutta uhrattiin ihmiset. Syntyi pitkäaikaistyöttömyys, mistä emme ole päässeet eroon ja velkavankilat. Silloin jokaiseen pulmaan oli vain yksi oikea ratkaisu ja näin onnistuttiin lamauttamaan keskustelukin. Myöhemmin näimme, että vaihtoehtoja olisi ollut ja olisimme voineet toimia ihmisten kannalta inhimillisemmin.
Nyt pitäisi toimia viisaammin. Joitakin ideoita ihmisten auttamiseksi vaikean ajan yli onkin esitetty, mutta lisää kaipaisin. Vaikuttavimmat ideat pitää muuttaa teoiksi pikaisesti. Ja mitä tapahtuu laman jälkeen? Meidän pitäisi pystyä näkemään laman yli jotta nyt tehtävät ratkaisut eivät vaikeuttaisi vaan edistäisivät hyvinvointiamme ja osaamistamme myös vuosien päästä.
Huomenna valtuustossa valitaan Espoon kaupunginhallitus ja lautakunnat. Minut valitaan kaupunginhallitukseen, kuten aiemmin kerroin. Talouden seuranta ja tuleva sopeuttamisohjelman valmistelu odottavat kaupunginhallituksen pöydällä. Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, jolla on vahva talous. Meillä on iso rooli näissä talkoissa.
Toki Espoossakin pitää elää nyt tarkemmin, mutta asukkaista on huolehdittava, eikä se onnistu ilman osaavaa ja innostunutta henkilökuntaa. Lama ei muuta sitä tosiasiaa, että eläköityminen kiihtyy ja uusia tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevina vuosina. Hyvä työnantaja houkuttelee. Nyt kannattaa myös rakentaa, koska se on edullisempaa ja kasvavassa kaupungissa tarvitaan uusia päiväkoteja, kouluja, raiteita ja sairaalakin.
Helppoa ja yksinkertaista tämä ei tule olemaan. Laajasti yhdessä keskustelemalla me ymmärrämme paremmin, missä olemme ja löydämme parhaat ratkaisut. Tuolle keskustelulle pitää nyt antaa tilaa ja mahdollisuus. Hullujakin ideoita on voitava esittää.
*
tiistaina, tammikuuta 13, 2009
Paradoksi
Viime marras- ja joulukuun sateiset päivät kypsyttivät minut tekemään tälle vuodelle lupauksen, mistä ei voi olla ylpeä. Useamman sykkän iltapäivän jälkeen, kun lähdin pyörällä sateessa polkemaan päiväkotiin lapsia hakemaan, päädyin ajatukseen, että ehkä sittenkin perheellisellä ihmisellä on hyvä olla auto.Noina iltoina lapset olivat niin väsyneitä, että pojankin oli raskasta pyöräillä kotiin. Itku oli herkässä. Päiväkodilla huomasin, että osa vanhemmista ei saattanut kävellä sateessa edes parkkipaikalta sisälle, vaan jättivät auton aivan portin eteen tukkien kävelijöiden ja pyöräilijöiden reitin. Auton hankintaa suunnitellessa lupasin lapsille, etten itse sentään tee niin. Edelleenkään sade ei sulata meitä, mutta ehkä jatkossa sateisimpina päivinä pyrin viemään ja hakemaan muksut autolla.
Onhan se aikamoinen paradoksi, että kun todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi talvet täällä ovat yhä kehnompia niin se saa meidät hankkimaan auton. Omien johtopäätösten pitäisi olla juuri nyt päin vastaisia, mutta myönnän jokapäiväisen arjen sujuvuuden menevän tässä elämän tilanteessa edelle. Kuvittelen, että jatkossa voisimme useammin käydä myös kyläilemässä tuttavien luona.
Haaveilen myös kauppareissuista, joilla pystyy ostamaan kerralla monen päivän ruuat. Lasten kasvamisen myötä maitoakin pitäisi voida ostaa useampi tölkki ja paljon muuta lisäksi. Niitä ei pyörällä saa kulkemaan.
Annoimme siis periksi. Joku ennusti, että ensiksi pari viikkoa ihmettelemme auton ihanuutta ja sen jälkeen sitä, kuinka olemme voineet olla kaikki nämä vuodet ilman sitä. Saa nähdä. Bussilipussani on kuitenkin edelleen kautta ja polkupyöräkin huollettu, jotta silläkin voin kulkea.
Kun päätös lopulta oli tehty, ryhdyimme toimiin ja tänään toin tuon auton kotiin. Monta kummallista asiaa on vielä edessä ja paljon rahan menoa tiedossa. Mutta kyllä se sentään on hieno - niin kauniin punainen!
Onhan se aikamoinen paradoksi, että kun todennäköisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi talvet täällä ovat yhä kehnompia niin se saa meidät hankkimaan auton. Omien johtopäätösten pitäisi olla juuri nyt päin vastaisia, mutta myönnän jokapäiväisen arjen sujuvuuden menevän tässä elämän tilanteessa edelle. Kuvittelen, että jatkossa voisimme useammin käydä myös kyläilemässä tuttavien luona.
Haaveilen myös kauppareissuista, joilla pystyy ostamaan kerralla monen päivän ruuat. Lasten kasvamisen myötä maitoakin pitäisi voida ostaa useampi tölkki ja paljon muuta lisäksi. Niitä ei pyörällä saa kulkemaan.
Annoimme siis periksi. Joku ennusti, että ensiksi pari viikkoa ihmettelemme auton ihanuutta ja sen jälkeen sitä, kuinka olemme voineet olla kaikki nämä vuodet ilman sitä. Saa nähdä. Bussilipussani on kuitenkin edelleen kautta ja polkupyöräkin huollettu, jotta silläkin voin kulkea.
Kun päätös lopulta oli tehty, ryhdyimme toimiin ja tänään toin tuon auton kotiin. Monta kummallista asiaa on vielä edessä ja paljon rahan menoa tiedossa. Mutta kyllä se sentään on hieno - niin kauniin punainen!
*
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2009
Kaupunginhallitukseen
Eilen oli demareiden kokous, missä nimettiin ihmiset erilaisiin luottamustehtäviin. Nyt on siis selvää, että jatkan kaupunginhallituksessa ja sen konsernijaostossa. Näin kunnallisvaaleista alkanut työ ja pienoinen jännityskin on viimein päättynyt.
En päässyt tehtävään ilman äänestystä. Muutoinkin nämä vaalien jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat olleet todella kiihkeitä tunteita herättäviä. Työtä eri ihmisten puolesta ja vastaan - varsinkin vastaan - on tehty oikein urakalla. Tämä koskee myös minua ja vaikka se politiikkaan kuuluukin en tietenkään ole voinut olla tuntematta mielipahaa siitä.
Harmillisinta on, että peliä pelasivat myös sellaiset, joiden olisi kuulunut rauhoittaa tilannetta ja tarkastella kokonaisuutta. Tuo peli ja pyrkimys syrjäyttää ihmisiä haittasi myös neuvotteluja luottamushenkilöpaikoista.
Nyt ratkaisut on melkein kokonaan tehty (emme vielä ole päättäneet ylikunnallisista tehtävistä) ja toivoakseni tilanne rauhoittuu. Nyt sekä kuntalaiset että jäsenemme ovat antaneet monille meistä merkittävän tuen ja vastuullisia tehtäviä hoidettavaksemme. Näiden valintojen takana on oltava myös niiden, joiden ehdokkaita ei eilen valittu.
Politiikka on joukkuepeliä. Nyt meillä - minulla ja Sistosen Markulla - on kaupunginhallituksessa kolmanneksen pienempi joukkue kuin viime vuosina, mutta uskon sen pelikykyyn ja osaamiseen. Työtä on aikaisempaa enemmän ja siksi onkin hyvä, että meillä on pitkän kokemuksen omaavat taustavoimat varajäseninä: Fredrik Almqvist ja Sirkka Pikkusaari.
Eräs politiikan veteraani rauhoitteli eilisessä kokouksessa käytyä kiivasta keskustelua kysymällä että emmekö ole jo riittävän syvällä. Hän vetosi meihin jokaiseen, jotta jatkossa pyrkisimme parempaan yhteistyöhön ja puhaltaisimme viimein yhteen hiileen. Sitä minäkin toivon sydämeni pohjasta, sillä mitä vahvempia me yhdessä olemme sitä parempia tuloksia me saavutamme espoolaisten parhaaksi.
*
En päässyt tehtävään ilman äänestystä. Muutoinkin nämä vaalien jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat olleet todella kiihkeitä tunteita herättäviä. Työtä eri ihmisten puolesta ja vastaan - varsinkin vastaan - on tehty oikein urakalla. Tämä koskee myös minua ja vaikka se politiikkaan kuuluukin en tietenkään ole voinut olla tuntematta mielipahaa siitä.
Harmillisinta on, että peliä pelasivat myös sellaiset, joiden olisi kuulunut rauhoittaa tilannetta ja tarkastella kokonaisuutta. Tuo peli ja pyrkimys syrjäyttää ihmisiä haittasi myös neuvotteluja luottamushenkilöpaikoista.
Nyt ratkaisut on melkein kokonaan tehty (emme vielä ole päättäneet ylikunnallisista tehtävistä) ja toivoakseni tilanne rauhoittuu. Nyt sekä kuntalaiset että jäsenemme ovat antaneet monille meistä merkittävän tuen ja vastuullisia tehtäviä hoidettavaksemme. Näiden valintojen takana on oltava myös niiden, joiden ehdokkaita ei eilen valittu.
Politiikka on joukkuepeliä. Nyt meillä - minulla ja Sistosen Markulla - on kaupunginhallituksessa kolmanneksen pienempi joukkue kuin viime vuosina, mutta uskon sen pelikykyyn ja osaamiseen. Työtä on aikaisempaa enemmän ja siksi onkin hyvä, että meillä on pitkän kokemuksen omaavat taustavoimat varajäseninä: Fredrik Almqvist ja Sirkka Pikkusaari.
Eräs politiikan veteraani rauhoitteli eilisessä kokouksessa käytyä kiivasta keskustelua kysymällä että emmekö ole jo riittävän syvällä. Hän vetosi meihin jokaiseen, jotta jatkossa pyrkisimme parempaan yhteistyöhön ja puhaltaisimme viimein yhteen hiileen. Sitä minäkin toivon sydämeni pohjasta, sillä mitä vahvempia me yhdessä olemme sitä parempia tuloksia me saavutamme espoolaisten parhaaksi.
*
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
Näin on hyvä jatkaa
Vuosi sitten tein lupauksen, jota olen koko vuoden yrittänyt toteuttaa. Lupasin harrastaa enemmän urheilua ja enemmän kulttuuria saadakseni enemmän hyvää mieltä elämääni.
Lokakuuhun asti jaksoin myös raportoida kuukausittain miten olen päätöksissäni pysynyt. Sitten iski huima vaaliväsymys, flunssa ja syksyn kamala pimeys. Se ei toki merkitse ettenkö olisi mitään tehnyt, mutta vähemmän ja laimeammalla innolla.
Loppusyksystä tutustuin espoolaisen kulttuurin pilkahduksiin, jotka sijaitsevat paikoissa mistä ei teatteria uskoisi löytävänsä. Leppävaaran raitilta löytyy ravintola Alberga, missä kävin nauttimassa hyvää ruokaa ja hauskan kuvauksen naapurielämästä. Kilon poliisin takaa taas löytyy Unga Teatern, jonka ohjelmistoon on tänä syksynyt kuulunut Joulupukki ja noitarumpu. Tuttu tarina, mutta silti mukavaa katsottavaa lasten kanssa.
Lisäksi kävin Elsan kanssa ihailemassa Olarin pienten voimistelijoiden satunäytelmää ja vietin hauskan iltapäivä Madagascar 2:n eläinten parissa elokuvateatterissa. Jouluna tuli noista eläimistä kertova ykkösosa ja se oli tuntui kyllä hauskemmalta.
Kuntosalilla olen siis käynyt harvemmin kuten myös lenkillä. Luistimet olen laittanut kerran jalkaani. Nyt jouluna saimme Wiin ja tasapainolaudan. Viime päivinä olen siis keilannut ja pelannut golfia ja tennistä; heiluttanut hulahulavannetta, hypännyt mäkeä ja lasketellut. Joogaakin olen kokeillut. Hauskaa on ollut ja paikat on olleet kipeinä siitäkin.
Tänä iltana lupaan itselleni pyrkiväni edelleen parantamaan omaa olotilaani ja mieltäni harrastamalla liikuntaa ja kulttuuria. Suurimman osan vuodesta määrä on nyt ollut kohdallaan, joten lisätä sitä ei tarvi, mutta jotain uuttakin pitää olla. Aloitankin vuoden hankkimalla uuden saliohjelman, jotta saan puhtia harjoitteluun.
Onneksi myös päivät vaalenevat jo ja tukevat päätöstäni. Jos tulisi lunta, olisi ulkoilu mukavampaa, mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joita voi omilla toimillaan toteuttaa.
Oiken hyvää Uutta Vuotta!
Lokakuuhun asti jaksoin myös raportoida kuukausittain miten olen päätöksissäni pysynyt. Sitten iski huima vaaliväsymys, flunssa ja syksyn kamala pimeys. Se ei toki merkitse ettenkö olisi mitään tehnyt, mutta vähemmän ja laimeammalla innolla.Loppusyksystä tutustuin espoolaisen kulttuurin pilkahduksiin, jotka sijaitsevat paikoissa mistä ei teatteria uskoisi löytävänsä. Leppävaaran raitilta löytyy ravintola Alberga, missä kävin nauttimassa hyvää ruokaa ja hauskan kuvauksen naapurielämästä. Kilon poliisin takaa taas löytyy Unga Teatern, jonka ohjelmistoon on tänä syksynyt kuulunut Joulupukki ja noitarumpu. Tuttu tarina, mutta silti mukavaa katsottavaa lasten kanssa.
Lisäksi kävin Elsan kanssa ihailemassa Olarin pienten voimistelijoiden satunäytelmää ja vietin hauskan iltapäivä Madagascar 2:n eläinten parissa elokuvateatterissa. Jouluna tuli noista eläimistä kertova ykkösosa ja se oli tuntui kyllä hauskemmalta.
Kuntosalilla olen siis käynyt harvemmin kuten myös lenkillä. Luistimet olen laittanut kerran jalkaani. Nyt jouluna saimme Wiin ja tasapainolaudan. Viime päivinä olen siis keilannut ja pelannut golfia ja tennistä; heiluttanut hulahulavannetta, hypännyt mäkeä ja lasketellut. Joogaakin olen kokeillut. Hauskaa on ollut ja paikat on olleet kipeinä siitäkin.
Tänä iltana lupaan itselleni pyrkiväni edelleen parantamaan omaa olotilaani ja mieltäni harrastamalla liikuntaa ja kulttuuria. Suurimman osan vuodesta määrä on nyt ollut kohdallaan, joten lisätä sitä ei tarvi, mutta jotain uuttakin pitää olla. Aloitankin vuoden hankkimalla uuden saliohjelman, jotta saan puhtia harjoitteluun.
Onneksi myös päivät vaalenevat jo ja tukevat päätöstäni. Jos tulisi lunta, olisi ulkoilu mukavampaa, mutta siihenhän me emme voi vaikuttaa. Kannattaa siis keskittyä asioihin, joita voi omilla toimillaan toteuttaa.
Oiken hyvää Uutta Vuotta!
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
Paperipinot järjestyksessä uudelle valtuustokaudelle
Tänään on viimeinen hetki jättää ilmoitus kuntavaalien rahoituksesta. Sen jälkeen saamme toivottavasti lukea lehdistä mitä valtuustopaikka maksoi ja ennen kaikkea kuka niihin tarvittavan mainonnan maksoi. Vaalirahakohu ja kallistuneet hinnat taisivat hillitä mainontaa. Ainakin vaalit näkyivät varsin myöhään lehtien sivuilla.
Omaan kampanjaani kului oletettua vähemmän rahaa. Kaikkiaan kuluja kertyi n. 2500 euroa. Lehtimainoksiin meni 1800 euroa, lennäkkiin 650 euroa ja ehdokasmaksuun 30 euroa. Aikaa sitä vastoin meni enemmän kuin koskaan. Ja sponsorinani toimivat ainostaan oma kukkaro ja perhe sekä innostus maailman parantamiseen, halu vaikuttaa oman kunnan asioihin.
Olen tämän päivän siivonnut pois hyllyihin ja nurkkiin kertyneitä papereita. Vaikka vaali-ilmoituksen jätinkin jo viime viikolla, olen myös katsellut kampanja-aineistoakin. Enemmän kuitenkin sitä kaikkea, mitä viime vuosina on pinoihin kertynyt.
Niistä pinoista näkyy omat kiinnostuksen aiheet, jotka eivät juuri ole vuosien aikana muuttuneet.
Lapset ja perheiden hyvinvointi sekä opetus ovat kiinnostaneet minua pitkään. Joukkoliikennettä, metroa ja maankäyttöä koskevia raportteja löytyi iso kasa, kuten asumiseen liittyviä selvityksiä. Hyllyiltä löytyi hyvää aineistoa myös osallisuuden ja alueneuvottelutoimikuntien kehittämiseen.
Oman asuinalueen kehityksen seuraaminen on olennainen osa valtuutetun työtä. Vaikka tänään heitinkin aikalailla pois Espoon keskusta koskevia papereita niin kyllä niitä jäikin mm. kaupungintaloa, Lommilaa ja Sunankaarta koskevaa aineistoa.
Yksi aihe on muita uudempi: konserniohjausta, hyvää hallintoa ja omistaohjausta koskevaa aineistoa olen keräillyt vasta viime vuosina. Ne ovat tulleet kaupunginhallituksen konsernijaoston myötä ajankohtaiseksi.
Luontoasioille on ollut aiempaa vähemmän aikaa. Olin aikoinaan luonnonvarainneuvostossa ja siinä tehtävässä piti perehtyä niin metsien suojeluun kuin suurpetoasioihinkin. Viime aikoina asialistalla ovat olleet enemmänkin ilmastonmuutos ja sen hillintää edellyttävät toimet kuntatasolla. Niillä teemoilla alkaa myös uuden valtuuston kausi.
Iso osa vanhoista papereista meni roskiin, mutta paljon jäi myös uuden valtuustokauden tueksi. Alan olla valmis uuden valtuustokauden alkuun levänneenä ja järjestyksessä.
Omaan kampanjaani kului oletettua vähemmän rahaa. Kaikkiaan kuluja kertyi n. 2500 euroa. Lehtimainoksiin meni 1800 euroa, lennäkkiin 650 euroa ja ehdokasmaksuun 30 euroa. Aikaa sitä vastoin meni enemmän kuin koskaan. Ja sponsorinani toimivat ainostaan oma kukkaro ja perhe sekä innostus maailman parantamiseen, halu vaikuttaa oman kunnan asioihin.
Olen tämän päivän siivonnut pois hyllyihin ja nurkkiin kertyneitä papereita. Vaikka vaali-ilmoituksen jätinkin jo viime viikolla, olen myös katsellut kampanja-aineistoakin. Enemmän kuitenkin sitä kaikkea, mitä viime vuosina on pinoihin kertynyt.
Niistä pinoista näkyy omat kiinnostuksen aiheet, jotka eivät juuri ole vuosien aikana muuttuneet.
Lapset ja perheiden hyvinvointi sekä opetus ovat kiinnostaneet minua pitkään. Joukkoliikennettä, metroa ja maankäyttöä koskevia raportteja löytyi iso kasa, kuten asumiseen liittyviä selvityksiä. Hyllyiltä löytyi hyvää aineistoa myös osallisuuden ja alueneuvottelutoimikuntien kehittämiseen.
Oman asuinalueen kehityksen seuraaminen on olennainen osa valtuutetun työtä. Vaikka tänään heitinkin aikalailla pois Espoon keskusta koskevia papereita niin kyllä niitä jäikin mm. kaupungintaloa, Lommilaa ja Sunankaarta koskevaa aineistoa.
Yksi aihe on muita uudempi: konserniohjausta, hyvää hallintoa ja omistaohjausta koskevaa aineistoa olen keräillyt vasta viime vuosina. Ne ovat tulleet kaupunginhallituksen konsernijaoston myötä ajankohtaiseksi.
Luontoasioille on ollut aiempaa vähemmän aikaa. Olin aikoinaan luonnonvarainneuvostossa ja siinä tehtävässä piti perehtyä niin metsien suojeluun kuin suurpetoasioihinkin. Viime aikoina asialistalla ovat olleet enemmänkin ilmastonmuutos ja sen hillintää edellyttävät toimet kuntatasolla. Niillä teemoilla alkaa myös uuden valtuuston kausi.
Iso osa vanhoista papereista meni roskiin, mutta paljon jäi myös uuden valtuustokauden tueksi. Alan olla valmis uuden valtuustokauden alkuun levänneenä ja järjestyksessä.
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
Rauhallista Joulua
Näinhän sen pitäisi mennä, jotta ensi vuonna jaksaisimme yhdessä taas ..Joulupatja
Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil,ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii,
et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja
keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines.
Ympärs asetella ruakka
(mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu
taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama),
namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuotte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojenella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä,
eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine,
pariline taik perheline,
joulupatja on loistava ratkaisu.
Ko siit nousse,
on niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.
- Heli Laaksonen -
Oikein hyvää ja hauskaa Joulua!
Toivoo,
Jaana L.
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Oikea ihminen oikeaan paikkaan?
Vaalien jälkeen on puolueiden välillä käyty pitkään neuvotteluja siitä, miten erilaiset luottamuspaikat jaetaan eli millaisia paikkoja kukin ryhmä täytettäväkseen saa. Lukuisten kokousten jälkeen paikkajakotoimikunta pääsi viime viikolla ensiksi sopimukseen näistä paikoista ja sen jälkeen vielä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta kussakin elimessä.
Meille demareille nämä neuvottelut olivat tietysti vaikea paikka, sillä vaalitappio merkitsi tehtävien ja paikkojen vähenemistä. Silti saamme vastuullisia paikkoja tulevallakin nelivuotiskaudella hoidettavaksemme. Ryhmästämme valitaan sekä valtuuston että kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja. Tosin perussuomalaiset ottavat valtuuston pestin hoidettavakseen kahden vuoden jälkeen. Vaalin tulos näkyy siis paikkajaossa.
Demarien vastuulle tulee sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kulttuurilautakunnan vetäminen. Varapuheenjohtajina taas toimimme opetus-, tarkastus- ja ympäristölautakunnissa. Jatkossa sosiaali- ja terveyslautakunnan alla toimii vain kolme jaostoa ja yhtä niistä - yksilöasiainjaostoa - vetää demari.
Keitä näissä tehtävissä tulee toimimaan, selviää vasta joulun jälkeen. Monenlaisia keskusteluja asian tiimoilta tietysti käydään yhdistyksissä ja jopa näemmä lehtien palstoilla, mikä ei todellakaan ole paras foorumi sovitella yhteen ristiriitoja. Lehdissä olleita väärinymmärryksiäkin on kovin vaikea oikaista jälkeen päin. No, jokainen pelaa tavallaan.
On kuitenkin hyvä, että perinteistä poiketen yhdessä päätimme ratkaista luottamushenkilövalinnat vasta tammikuussa, sillä se antaa meille enemmän aikaa pohtia tilannetta ja sovitella toiveita.
On tärkeää, että kaikille löytyisi hyvä ja riittävän haasteellinen tehtä; sopivasti tuttu ja sopivasti uutta opittavaa. Yhdeksän hengen ryhmässä ei ole varaa hukata kenenkään osaamista! Uudemmille ja tuoreemmille toimijoille on annettava vaativia tehtäviä, jotta he voivat kehittyä ja ottaa yhä enemmän vastuuta, sillä tulevaisuudestamme on huolehdittava.
Meille demareille nämä neuvottelut olivat tietysti vaikea paikka, sillä vaalitappio merkitsi tehtävien ja paikkojen vähenemistä. Silti saamme vastuullisia paikkoja tulevallakin nelivuotiskaudella hoidettavaksemme. Ryhmästämme valitaan sekä valtuuston että kaupunginhallituksen toinen varapuheenjohtaja. Tosin perussuomalaiset ottavat valtuuston pestin hoidettavakseen kahden vuoden jälkeen. Vaalin tulos näkyy siis paikkajaossa.
Demarien vastuulle tulee sosiaali- ja terveyslautakunnan ja kulttuurilautakunnan vetäminen. Varapuheenjohtajina taas toimimme opetus-, tarkastus- ja ympäristölautakunnissa. Jatkossa sosiaali- ja terveyslautakunnan alla toimii vain kolme jaostoa ja yhtä niistä - yksilöasiainjaostoa - vetää demari.
Keitä näissä tehtävissä tulee toimimaan, selviää vasta joulun jälkeen. Monenlaisia keskusteluja asian tiimoilta tietysti käydään yhdistyksissä ja jopa näemmä lehtien palstoilla, mikä ei todellakaan ole paras foorumi sovitella yhteen ristiriitoja. Lehdissä olleita väärinymmärryksiäkin on kovin vaikea oikaista jälkeen päin. No, jokainen pelaa tavallaan.
On kuitenkin hyvä, että perinteistä poiketen yhdessä päätimme ratkaista luottamushenkilövalinnat vasta tammikuussa, sillä se antaa meille enemmän aikaa pohtia tilannetta ja sovitella toiveita.
On tärkeää, että kaikille löytyisi hyvä ja riittävän haasteellinen tehtä; sopivasti tuttu ja sopivasti uutta opittavaa. Yhdeksän hengen ryhmässä ei ole varaa hukata kenenkään osaamista! Uudemmille ja tuoreemmille toimijoille on annettava vaativia tehtäviä, jotta he voivat kehittyä ja ottaa yhä enemmän vastuuta, sillä tulevaisuudestamme on huolehdittava.
sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008
Vanha valtuusto
Maanantaina on nykyisen valtuuston viimeinen kokous. Neljän vuoden työ on ohi ja mieleen nousee kysymys, mitä saimme aikaiseksi. Ja hyvin nopeasti nousee vastauksia, joiden perusteella itse pidän tätä kautta merkittävänä. Teimme isoja päätöksiä - viimeinkin.
Pääkaupunkiseudun kuntien välinen yhteistyö sai aivan uuden muodon ja yhteistyö on syventynyt aivan konkreettisella tasolla. Tästä on osoituksena nyt käsiteltävä vesilaitosten yhdistäminen ja uuden joukkoliikenne-YTV:n syntyminen. Jälkimmäiseen ovat tervetulleita muutkin Helsingin seudun kunnat, jotta saisimme yhä laajemmalle alueelle toimivan ja kilpailukykyisen joukkoliikennejärjestelmän.
30 vuoden valmistelun jälkeen valtuusto hyväksyi Etelä-Espoon yleiskaavan. Se antaa hyvän perustan tiivistää ja kehittää eteläistä Espoota ja antaa lupauksen asukkaille alueista, jotka säilytämme viher- ja virkistysalueina tulevienkin espoolaisten iloksi. Yleiskaava myös nopeuttaa asunto- ja työpaikkakaavoitusta.
Vuosikymmenten vääntö metrostakin sai hyvän päätöksen tällä kaudella. Päätös rakentaa metro Espooseen osoitti, että valtuuston enemmistöllä oli kykyä tarkastella seudun joukkoliikennejärjestelmää kokonaisuutena, eikä tuijotettu ahtaasti vain omia nurkkia.
Espoo on kasvanut huimasti näidenkin vuosien aikana ja palvelujärjestelmä on ollut koetuksella. Päiväkoteja ja kouluja on rakennettu urakalla, eikä kuitenkaan riittävästi. Palveluiden kehittämisessä on otettu myös pieniä, mutta samalla merkittäviä askeleita: lapsiperheiden kotipalvelu aloitettiin uudelleen ja sosiaalinen luototus käynnistyi. Jälkimmäinen tukee erinomaisella tavalla taloudellisessa niukkuudessa elävien mahdollisuuksia omatoimisuuteen ja ehkäisee pitkäaikaista toimeentuloasiakkuutta.
Kun olen uudenkin valtuuston jäsen tekee mieli kurkkia myös tulevaan: mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Varmaa on se, että tuleva kausi ei ole ennakoitavissa ja yllätyksiä tulee. Taloudellinen tilanne luo omat varjonsa ja huolen siitä, kuinka selviämme. Vastuullisuutta ja harkintaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Huomenna kaupunginhallituksessa on tulevaisuuden kannalta kaksi merkittävää asiakirjaa: Espoon ympäristöpolitiikka ja ilmastostrategia. Ilmastonmuutoksen haaste on uusien valtuutettujen otettava aikaisempaa vakavammin. Se pitää muuttaa käytännön teoiksi kaavoituksessa, rakentamisessa, hankinnoissa ja kasvatuksessa.
Espoon keskuksen kannalta keskeistä ratkaista kaupungintalon tulevaisuus, jotta alueen uudistaminen voisi jatkua. Valitettavasti Lommilan jättimarkethanke ei paranna kehittämismahdollisuuksia, vaan uhkaa keskuksen elävyyttä. Lommilasta voisi kehittyä keskuksen palveluita tukeva kaupan alue, jos sinne ei sallittaisi vähittäiskaupan suuryksiköitä. Molemmilla pitäisi olla oma roolinsa ja päivittäistavarakauppa tulisi keskittää liikenteellisesti toimivammalle alueelle eli Espoon keskukseen.
Myös Puolarmetsän sairaalasta pääsemme tekemään viimein päätöksiä. Sairaaloita rakennetaan niin vähän ja harvoin Suomeen, joten on todella mielenkiintoista päästä päättämään hankkeesta, jonka arkkitehtikilpailun tulokset julkistettiin juuri.
Onko Espoo olemassa neljän vuoden päästä? Ja mitä yllättävää nämä vuodet tuovat tullessaan, selviää aikanaan. Asioista ja isoista haasteista ei tule olemaan puutetta tulevallakaan kaudella.
Pääkaupunkiseudun kuntien välinen yhteistyö sai aivan uuden muodon ja yhteistyö on syventynyt aivan konkreettisella tasolla. Tästä on osoituksena nyt käsiteltävä vesilaitosten yhdistäminen ja uuden joukkoliikenne-YTV:n syntyminen. Jälkimmäiseen ovat tervetulleita muutkin Helsingin seudun kunnat, jotta saisimme yhä laajemmalle alueelle toimivan ja kilpailukykyisen joukkoliikennejärjestelmän.
30 vuoden valmistelun jälkeen valtuusto hyväksyi Etelä-Espoon yleiskaavan. Se antaa hyvän perustan tiivistää ja kehittää eteläistä Espoota ja antaa lupauksen asukkaille alueista, jotka säilytämme viher- ja virkistysalueina tulevienkin espoolaisten iloksi. Yleiskaava myös nopeuttaa asunto- ja työpaikkakaavoitusta.
Vuosikymmenten vääntö metrostakin sai hyvän päätöksen tällä kaudella. Päätös rakentaa metro Espooseen osoitti, että valtuuston enemmistöllä oli kykyä tarkastella seudun joukkoliikennejärjestelmää kokonaisuutena, eikä tuijotettu ahtaasti vain omia nurkkia.
Espoo on kasvanut huimasti näidenkin vuosien aikana ja palvelujärjestelmä on ollut koetuksella. Päiväkoteja ja kouluja on rakennettu urakalla, eikä kuitenkaan riittävästi. Palveluiden kehittämisessä on otettu myös pieniä, mutta samalla merkittäviä askeleita: lapsiperheiden kotipalvelu aloitettiin uudelleen ja sosiaalinen luototus käynnistyi. Jälkimmäinen tukee erinomaisella tavalla taloudellisessa niukkuudessa elävien mahdollisuuksia omatoimisuuteen ja ehkäisee pitkäaikaista toimeentuloasiakkuutta.
Kun olen uudenkin valtuuston jäsen tekee mieli kurkkia myös tulevaan: mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Varmaa on se, että tuleva kausi ei ole ennakoitavissa ja yllätyksiä tulee. Taloudellinen tilanne luo omat varjonsa ja huolen siitä, kuinka selviämme. Vastuullisuutta ja harkintaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Huomenna kaupunginhallituksessa on tulevaisuuden kannalta kaksi merkittävää asiakirjaa: Espoon ympäristöpolitiikka ja ilmastostrategia. Ilmastonmuutoksen haaste on uusien valtuutettujen otettava aikaisempaa vakavammin. Se pitää muuttaa käytännön teoiksi kaavoituksessa, rakentamisessa, hankinnoissa ja kasvatuksessa.
Espoon keskuksen kannalta keskeistä ratkaista kaupungintalon tulevaisuus, jotta alueen uudistaminen voisi jatkua. Valitettavasti Lommilan jättimarkethanke ei paranna kehittämismahdollisuuksia, vaan uhkaa keskuksen elävyyttä. Lommilasta voisi kehittyä keskuksen palveluita tukeva kaupan alue, jos sinne ei sallittaisi vähittäiskaupan suuryksiköitä. Molemmilla pitäisi olla oma roolinsa ja päivittäistavarakauppa tulisi keskittää liikenteellisesti toimivammalle alueelle eli Espoon keskukseen.
Myös Puolarmetsän sairaalasta pääsemme tekemään viimein päätöksiä. Sairaaloita rakennetaan niin vähän ja harvoin Suomeen, joten on todella mielenkiintoista päästä päättämään hankkeesta, jonka arkkitehtikilpailun tulokset julkistettiin juuri.
Onko Espoo olemassa neljän vuoden päästä? Ja mitä yllättävää nämä vuodet tuovat tullessaan, selviää aikanaan. Asioista ja isoista haasteista ei tule olemaan puutetta tulevallakaan kaudella.
torstaina, joulukuuta 04, 2008
Superviikot ja kiire konsulttina
Myönnän, että itsellänikin on sitä vikaa, ettei valmista asoista tulisi ilman viime tinkaa. Sama vaiva on myös politiikassa. Nyt on menossa tämän valtuustokauden viimeiset hetket ja asioita on niin, että tässä kuussa valtuusto kokoontuu kolme kertaa.
Perjantaina päätetään ensi vuoden talousarviosta. Tällä kertaa se on nimenomaan arvio tulevasta vuodesta, koska taloudellinen tilanne aiheuttaa aikamoista epävarmuutta. Esitys on tässä tilanteessa on siedettävä, vaikka esille nostamani perhepalveluiden parannusehdotukset eivät kunnolla edenneetkään: lapsiperheiden kotipalvelua vahvistetaan sisäisin siirroin, ei muutoin ja lastenneuvolan tilannetta aiotaan seurata, josko muutostarpeita ilmenee ja niitähän varmasti tulee uuden asetuksen myötä.
Uusi kaupunginhallitus tulee valmistelemaan huhtikuuhun mennessä tasapainotusohjelman, kun talouden muutoksien vakavuus on selvinnyt. Siksi on epävarmaa, kuinka huomenna hyväksyttävä arvio tulee toteutumaan. Täyskäännöstä ei kuitenkaan ole syytä keväälläkään tehdä, koska investoinneilla ja korjausrakentamisella on mahdollista pitää työllisyyttä yllä ja vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä jo senkin vuoksi, että taantuman (laman?) myötä vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.
Viime laman aikaan säästettiin kipeästi lasten palveluista. Seurauksia olemme saaneet korjata mm. lastensuojelussa vuosia ja se on todella tullut kalliiksi. Silloin esim. lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas ja pienten lasten vanhemmat jätettiin liian yksin. Siksi nyt pitää huolehtia peruspalveluista: neuvolasta, päivähoidosta ja perusopetuksesta. Nämä palvelut kokoavat kaikki lapset siipiensä suojaan. Laadukas kasvatus ja opetus, turvallinen hoito- ja koulupäivä ja ravitseva ruoka ovat yhä tärkeämpiä, kun epävarmuus ja ahdistus lasten arjessa lisääntyy.
***
Ensi maanantaina valtuusto kokoontuu päättämään kaupungin organisaatiomuutoksista ja siitä, millaisia luottamushenkilöelimiä Espoossa on ja mitä tehtäviä niille kuuluu. Tämä valmistelu jäi taas kerran kelvottoman myöhäiseksi ja nyt tulemme tekemään ratkaisuja, joita harva kokonaisuudessaan ymmärtää. Kiireestä on tullut jo liiankin tuttu konsultti, enkä ole vieläkään vakuuttunut parantaako se päätöksiä.
Lautakunnista, johtokunnista ja jaoistoista on kuitenkin päätettävä, jotta paikkajakotoimikunnassa voimme sopia mitkä tehtävät kuuluvat millekin ryhmälle. Meillä demareilla on tarkoitus nimetä omat ehdokkaat jo viikon päästä, mikä luo aikamoista painetta päätöksille ja neuvotteluille. Valmista on saatava.
Itse olen harmissani, että alueneuvottelukuntien tulevaisuuteen ei tässä kiireessä ehditty paneutua. Näin on kuulemma käynyt myös neljä ja kahdeksan vuotta sitten, mikä kertonee virkamiesten arvostuksista. Itse olen esittänyt, että lähidemokratian kehittämiseen ja vahvistamseen paneuduttaisiin erikseen ja siksi vanhan malliset alueneuvottelukunnat nimettäisiin kahdeksi vuodeksi. Kehitystyö pitäisi tehdä irrallaan muun organisaation ja johtosääntöjen korjaustyöstä.
***
Seuraavana maanantaina listalla on vielä pääkaupunkiseudun yhteistyön konkreettisia hedelmiä eli vesilaitosten yhdistäminen ja Helsingin seudun joukkoliikenneorganisaation hyväksyminen. Varsinkaan vesilaitosasia ei ole ihan yksinkertainen, mutta osa vapaaehtoista yhteistyötä, jota olen kannattanut. Lisäharmia asian käsittelyyn aiheuttaa se, että jälleen kerran kaupunki on hoitanut huonosti työntekijöiden kanssa käytävät yt-neuvottelut.
Miten näin isossa kunnassa voi olla niin kovin vaikeaa huolehtia henkilöstön tiedottamisesta ja rakentavista neuvotteluista? Tahdosta ja osaamisestahan se on kiinni. Uskon, että muutoksia tulee jatkossakin ja siksi olisi perusteltua kuvata esimerkillisen Espoon yt-malli, jota kaikissa tilanteissa jatkossa noudatetaan. Päättäjille tästä kerrottaisiin jokaisen päätösasian yhteydessä kysymättä ja tarpeelliset pöytäkirjat olisivat automaattisesti oheismateriaalina. Kun asiat hoitaa kerralla kunnolla, on siitä helppo kertoa myös osallisille, päättäjille ja tiedostuvälineillekin.
Eikä tässä ollut ihan kaikki asiat, joihin pitää vielä paneutua ennen kuin pääsemme kaivatun joululoman viettoon. Varsinaisia superrutistuksestahan tässä on taas kerran kyse.
Perjantaina päätetään ensi vuoden talousarviosta. Tällä kertaa se on nimenomaan arvio tulevasta vuodesta, koska taloudellinen tilanne aiheuttaa aikamoista epävarmuutta. Esitys on tässä tilanteessa on siedettävä, vaikka esille nostamani perhepalveluiden parannusehdotukset eivät kunnolla edenneetkään: lapsiperheiden kotipalvelua vahvistetaan sisäisin siirroin, ei muutoin ja lastenneuvolan tilannetta aiotaan seurata, josko muutostarpeita ilmenee ja niitähän varmasti tulee uuden asetuksen myötä.
Uusi kaupunginhallitus tulee valmistelemaan huhtikuuhun mennessä tasapainotusohjelman, kun talouden muutoksien vakavuus on selvinnyt. Siksi on epävarmaa, kuinka huomenna hyväksyttävä arvio tulee toteutumaan. Täyskäännöstä ei kuitenkaan ole syytä keväälläkään tehdä, koska investoinneilla ja korjausrakentamisella on mahdollista pitää työllisyyttä yllä ja vuokra-asuntotuotantoa on lisättävä jo senkin vuoksi, että taantuman (laman?) myötä vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.
Viime laman aikaan säästettiin kipeästi lasten palveluista. Seurauksia olemme saaneet korjata mm. lastensuojelussa vuosia ja se on todella tullut kalliiksi. Silloin esim. lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas ja pienten lasten vanhemmat jätettiin liian yksin. Siksi nyt pitää huolehtia peruspalveluista: neuvolasta, päivähoidosta ja perusopetuksesta. Nämä palvelut kokoavat kaikki lapset siipiensä suojaan. Laadukas kasvatus ja opetus, turvallinen hoito- ja koulupäivä ja ravitseva ruoka ovat yhä tärkeämpiä, kun epävarmuus ja ahdistus lasten arjessa lisääntyy.
***
Ensi maanantaina valtuusto kokoontuu päättämään kaupungin organisaatiomuutoksista ja siitä, millaisia luottamushenkilöelimiä Espoossa on ja mitä tehtäviä niille kuuluu. Tämä valmistelu jäi taas kerran kelvottoman myöhäiseksi ja nyt tulemme tekemään ratkaisuja, joita harva kokonaisuudessaan ymmärtää. Kiireestä on tullut jo liiankin tuttu konsultti, enkä ole vieläkään vakuuttunut parantaako se päätöksiä.
Lautakunnista, johtokunnista ja jaoistoista on kuitenkin päätettävä, jotta paikkajakotoimikunnassa voimme sopia mitkä tehtävät kuuluvat millekin ryhmälle. Meillä demareilla on tarkoitus nimetä omat ehdokkaat jo viikon päästä, mikä luo aikamoista painetta päätöksille ja neuvotteluille. Valmista on saatava.
Itse olen harmissani, että alueneuvottelukuntien tulevaisuuteen ei tässä kiireessä ehditty paneutua. Näin on kuulemma käynyt myös neljä ja kahdeksan vuotta sitten, mikä kertonee virkamiesten arvostuksista. Itse olen esittänyt, että lähidemokratian kehittämiseen ja vahvistamseen paneuduttaisiin erikseen ja siksi vanhan malliset alueneuvottelukunnat nimettäisiin kahdeksi vuodeksi. Kehitystyö pitäisi tehdä irrallaan muun organisaation ja johtosääntöjen korjaustyöstä.
***
Seuraavana maanantaina listalla on vielä pääkaupunkiseudun yhteistyön konkreettisia hedelmiä eli vesilaitosten yhdistäminen ja Helsingin seudun joukkoliikenneorganisaation hyväksyminen. Varsinkaan vesilaitosasia ei ole ihan yksinkertainen, mutta osa vapaaehtoista yhteistyötä, jota olen kannattanut. Lisäharmia asian käsittelyyn aiheuttaa se, että jälleen kerran kaupunki on hoitanut huonosti työntekijöiden kanssa käytävät yt-neuvottelut.
Miten näin isossa kunnassa voi olla niin kovin vaikeaa huolehtia henkilöstön tiedottamisesta ja rakentavista neuvotteluista? Tahdosta ja osaamisestahan se on kiinni. Uskon, että muutoksia tulee jatkossakin ja siksi olisi perusteltua kuvata esimerkillisen Espoon yt-malli, jota kaikissa tilanteissa jatkossa noudatetaan. Päättäjille tästä kerrottaisiin jokaisen päätösasian yhteydessä kysymättä ja tarpeelliset pöytäkirjat olisivat automaattisesti oheismateriaalina. Kun asiat hoitaa kerralla kunnolla, on siitä helppo kertoa myös osallisille, päättäjille ja tiedostuvälineillekin.
Eikä tässä ollut ihan kaikki asiat, joihin pitää vielä paneutua ennen kuin pääsemme kaivatun joululoman viettoon. Varsinaisia superrutistuksestahan tässä on taas kerran kyse.
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Runojen viehätys
"...
LASTEN AIKA on erilaista kuin aikuisten. Lapsilla on aikaa kaikkeen,
LASTEN AIKA on erilaista kuin aikuisten. Lapsilla on aikaa kaikkeen,
mitä he tahtovat. Miksei aikuisilla ole?
Lasten aikaa ei voi tuhlata. Sitä voi vain kuluttaa. Kaikkeen
hauskaan.
Se mikä on ensin ihan kamalaa, voi äkkiä muuttua
hauskaksi. Ja päinvastoin.
Lapsilla on kiire vain synttäreille, huvipuistoon,
eläintarhaan ja jouluun.
Aikuisilla on kiire joka paikkaan. Miksi?
Ei kai aikuinen vanhene
nopeammin kuin lapsi?"
- Tittamari Marttinen -
Olin eilen kuvattavana Espoon kirjaston avajaisia varten tehtävää kirjavinkkiohjelmaan. Kirjaston väki kuvaa meitä alueen valtuutettuja ja lapsia, kun kerromme mielikirjoistamme. Se tulee pyörimään avajaispäivänä kirjastossa.
Itse mietin hetken aikaa, mistä kirjasta kertoisin ja sitten se kirkastui: Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivä kuvaa erinomaisella tavalla, millaista on tulla äidiksi ja millaista lasten kanssa eläminen on. Yllä ote runosta Siniset lapset, joka on liiankin ajankohtainen perheessämme.
Runojen viehätys on minulle kovin yksinkertainen. On upeaa, että joku on pystynyt kiteyttämään tilanteita, tunteita tai tunnelmia, joita me jokainen elämme tai luonnossa näemme. Siksi niiden äärelle on hyvä pysähtyä. On myös runoja, jotka kelpaisivat ohjeeksi elämän matkalle. Yksi sellainen on Helena Anhavan Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, missä sanotaan mm. näin:
"Paljon et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset, - Tittamari Marttinen -
Olin eilen kuvattavana Espoon kirjaston avajaisia varten tehtävää kirjavinkkiohjelmaan. Kirjaston väki kuvaa meitä alueen valtuutettuja ja lapsia, kun kerromme mielikirjoistamme. Se tulee pyörimään avajaispäivänä kirjastossa.
Itse mietin hetken aikaa, mistä kirjasta kertoisin ja sitten se kirkastui: Tittamari Marttisen Äidin karkkipäivä kuvaa erinomaisella tavalla, millaista on tulla äidiksi ja millaista lasten kanssa eläminen on. Yllä ote runosta Siniset lapset, joka on liiankin ajankohtainen perheessämme.
Runojen viehätys on minulle kovin yksinkertainen. On upeaa, että joku on pystynyt kiteyttämään tilanteita, tunteita tai tunnelmia, joita me jokainen elämme tai luonnossa näemme. Siksi niiden äärelle on hyvä pysähtyä. On myös runoja, jotka kelpaisivat ohjeeksi elämän matkalle. Yksi sellainen on Helena Anhavan Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, missä sanotaan mm. näin:
"Paljon et tarvitse:
järjestys on tämä
jotta luopuminen helpottuisi. "
Hieman pidempään ajatuksiani saa kuulla ensi huhtikuun ensimmäinen päivä, kun uusi kirjastomme avautuu. Mukava idea, siksi halusin kertoa siitä jo nyt.
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Uusi aika
Tänään avattiin Espoon keskuksen uusi kauppakeskus Entresse. Oli todella suuri ilo nähdä niin paljon ihmisiä keskuksessa. Entressen myötä alueen kaupalliset palvelut paranevat kertaheitolla uskomattoman paljon: vaatteita voi löytää muualtakin kuin Tarjoustalosta, kotiinkin voi hakea tarpeellisia tavaroita useammasta kaupasta, eikä lahjoja tai tuliaisia tarvitse lähteä etsimään Selloon. Puhumattakaan siitä, että viimein alueellamme on kirjakauppa!Espoon keskuksen uusi aika alkoi siis tänään. Entresse liikkeineen on alku, joka saa jatkoa keväällä kun kirjasto siirtyy samaan rakennukseen. Veturina se myös toivottavasti vetää Espoontorin laajennuksen käyntiin ja luo mahdollisuuksia muille alueen kehittämishankkeille.
Vaalien jälkeen blogini on ollut aiempaa hiljaisempi. Olen ollut kovin väsynyt. Nyt alkaa hiljalleen tuntua siltä, että toipuminen tuosta kamppailusta on alkanut. Muutoksen tuulet puhalsivat Espoossa ja minullekin se merkitsee uutta aikaa luottamustehtävissä. Missä, sitä en vielä tiedä, mutta hiljalleen olen alkanut jo odottaa sitä. Muutoshan on aina mahdollisuus uuden oppimiseen.
Mieli on ehkä hitusen virkeämpi siksikin, että lunta on maassa. Koko maailma näyttää aivan uudelta. Toivon todella, että saisimme kunnon talven niin paljon olemme saaneet kärsiä märästä ja pimeästä. Jospa sittenkin vielä kunnolliset talvet täälläkin ovat mahdollisia?
Näillä ajatuksilla yritän voimistua ja ehkä se näkyy myös blogissani.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
Askel eteen vai taakse?
Oletko pettynyt? Sinä hävisit! Se kaupunginhallituksen päätös oli typerä esitys. Ja muuta tällaista sain eilen kuulla, kun valtuusto oli lopulta äänestänyt Espoon kaupungintalon suunnittelun jatkosta.
Itse asiassa edustamani kanta sai jatkoaikaa, mutta sen ohessa päätettiin järjestää myös toinen kilpailu, jossa etsitään hyvää peruskorjausratkaisua. Mitä siitä, jos kerran kaupungilla on varaa järjestää pari n. 130 000 euroa maksavaa kilpailua yhden sijasta, kun kuitenkin Espoon virastokeskuksen suunnittelu etenee. Se on tärkeintä ja me voimme edelleen päättää myöhemmin purkaa kaupungintalon.
Itse olin vakuuttunut ja olen edelleen, ettei rakenteiden säilyttäminen ole järkevää, koska se rajoittaa suunnittelun mahdollisuuksia ja tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Itse olisin toivonut, että säilyttämisen sijasta olisimme ohjeistaneet tulevaa suunnittelua ja asettaneet sille riittävät tavoitteet.
Omasta mielestäni keskeistä on:
- kaupunkikuvan kannalta muuttaa virastokeskuksen mittakaavaa inhimillisemmäksi ja lisätä viihtyisyyttä. Jalankulku on saatava maantasolle ja puistoyhteys on avattava kirkon suuntaan.
- rakennetaan kaupunkilaisten talo, joka on kutsuva, avoin, esteetön ja toiminnallisesti hyvä. "Espoolaisten talo", jonka kaikki tuntisivat omakseen, joka ei ole monumentti, mutta riittävän edustava.
- mahdollisimman matala energian kulutus. Espoo voisi näin osoittaa ottavansa vakavasti ilmaston muutoksen hillinnän. Tämä oli muuten ainoa asia, josta eilen taisimme olla yksimielisiä ja siinä mielessä sain siis tärkeän ehdotuksen läpi!
Suunnitelun pohjaksi tarvitaan kunnollinen tarveselvitys, jonka tekemisestä kaupunginhallitus päätti. Se on ehdoton edellytys sille, että tuleva ratkaisu on laadukas, mutta samalla myös realistinen ja taloudellisesti toteutettavissa.
Muutama sana politiikasta. Valtuustossa voittanut päätös (kaksi suunnittelukilpailua) oli demareiden ehdotus ja toisaalta myös kaupunginhallituksen esitys (yksi kilpailu uudisrakennuksesta) oli meidän siellä olevien demareiden esitys. On todellakin mahdollista, että itse pyrin valtuustossa puolustamaan meidän demareiden esitystä muiden demareiden tekemää esitystä vastaan. Tämä kertonee jotain meistä?
Sain kaikella toveruudella vapaat kädet ryhmältä toimia näin. Onni onnettomuudessa tässä oli se, että nämä kaksi vastakkain ollutta esitystä olivat kuitenkin parhaat ja siinä mielessä voin rauhallisin mielin odotella seuraavaa erää, jolloin toivottavasti teemme jo lopullisia ratkaisuja.
Itse asiassa edustamani kanta sai jatkoaikaa, mutta sen ohessa päätettiin järjestää myös toinen kilpailu, jossa etsitään hyvää peruskorjausratkaisua. Mitä siitä, jos kerran kaupungilla on varaa järjestää pari n. 130 000 euroa maksavaa kilpailua yhden sijasta, kun kuitenkin Espoon virastokeskuksen suunnittelu etenee. Se on tärkeintä ja me voimme edelleen päättää myöhemmin purkaa kaupungintalon.
Itse olin vakuuttunut ja olen edelleen, ettei rakenteiden säilyttäminen ole järkevää, koska se rajoittaa suunnittelun mahdollisuuksia ja tulee vähintään yhtä kalliiksi kuin kokonaan uuden rakentaminen. Itse olisin toivonut, että säilyttämisen sijasta olisimme ohjeistaneet tulevaa suunnittelua ja asettaneet sille riittävät tavoitteet.
Omasta mielestäni keskeistä on:
- kaupunkikuvan kannalta muuttaa virastokeskuksen mittakaavaa inhimillisemmäksi ja lisätä viihtyisyyttä. Jalankulku on saatava maantasolle ja puistoyhteys on avattava kirkon suuntaan.
- rakennetaan kaupunkilaisten talo, joka on kutsuva, avoin, esteetön ja toiminnallisesti hyvä. "Espoolaisten talo", jonka kaikki tuntisivat omakseen, joka ei ole monumentti, mutta riittävän edustava.
- mahdollisimman matala energian kulutus. Espoo voisi näin osoittaa ottavansa vakavasti ilmaston muutoksen hillinnän. Tämä oli muuten ainoa asia, josta eilen taisimme olla yksimielisiä ja siinä mielessä sain siis tärkeän ehdotuksen läpi!
Suunnitelun pohjaksi tarvitaan kunnollinen tarveselvitys, jonka tekemisestä kaupunginhallitus päätti. Se on ehdoton edellytys sille, että tuleva ratkaisu on laadukas, mutta samalla myös realistinen ja taloudellisesti toteutettavissa.
Muutama sana politiikasta. Valtuustossa voittanut päätös (kaksi suunnittelukilpailua) oli demareiden ehdotus ja toisaalta myös kaupunginhallituksen esitys (yksi kilpailu uudisrakennuksesta) oli meidän siellä olevien demareiden esitys. On todellakin mahdollista, että itse pyrin valtuustossa puolustamaan meidän demareiden esitystä muiden demareiden tekemää esitystä vastaan. Tämä kertonee jotain meistä?
Sain kaikella toveruudella vapaat kädet ryhmältä toimia näin. Onni onnettomuudessa tässä oli se, että nämä kaksi vastakkain ollutta esitystä olivat kuitenkin parhaat ja siinä mielessä voin rauhallisin mielin odotella seuraavaa erää, jolloin toivottavasti teemme jo lopullisia ratkaisuja.
Virastokeskus kaipaa radikaalia uudistamista. Nykyisellään se on ankea ja turvaton. Asukkaiden parissa se aiheuttaa lähinnä häpeää ja kauhistelua, eikä siitä - eikä edes kaupungintalosta - ole todellakaan espoolaisen identiteetin rakennuspuiksi, vaikka niin joku valtuustossa taisi väittää.
keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008
Amatöörien puuhastelua
Sain valtakirjan kuntalaisilta. Paransin jopa äänimäärääni, vaikka demarit yleensä ja varsinkin Espoossa saivat takkiinsa niin, että vieläkin tekee pahaa. Tässä tilanteessa oma kannatus tuntuu vieläkin arvokkaammalta ja on suuri tunnustus tehdystä työstä.
Vaalien jälkeen on käyty kiivaita keskusteluja ja etsitty syyllisiä. On arvioitu, että syy tappioon on aiemmin tehty hallituspolitiikka tai unelmahöttö, millaiseksi valtakunnallinen kampanja on jälkikäteen tuomittu. Totta kai varjot meitä seuraavat ja voi olla, ettei kampanja ollut riittävän uskottava ja puoluejohto vielä liian tuntematon. Myös Liisa Jaakonsaaren arvio kokeneempien naisten julmuudesta Juttaa kohtaan osui oikeaan. Syitä on monia, mutta iso osa niistä on ihan kotikutoisia.
Oma käsitykseni on, että ihmiset seuraavat yllättävän ohuesti paikallista päätöksentekoa ja siksikin omalla henkilökohtaisella ja paikallisella kampanjoinnilla ja ehdokasasettelulla on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Tärkeää on myös huomata, että sisäinen riitely ja epäjärjestys vaikuttaa lopputulokseen. Puolueet eivät menesty siellä, missä riidellään sisäisesti paljon ja siinä me espoolaiset demarit olemme ammattilaisia, kun taas kampanjointimme oli enemmänkin amatöörien puuhastelua.
On siis käsittämätöntä, ettemme osaa kertoa yhtenäistä viestiä siitä, mitä olemme saaneet aikaiseksi ja miksi olemme mitäkin päättäneet. Vaikeita ratkaisuja on tehty, mutta niiden takana pitäisi uskaltaa seistä. Voi myös olla niin, että meidän pitäisi vielä syvemmin keskustella asioista, jotta kaikki ymmärtäisivät, ettei esim. liikelaitoksen perustaminen ole ulkoistamista tai miten Espoon Sähkö tosi asiassa myytiin. Poliittinen linjamme ei kuitenkaan ratkaissut vaaleja, vaan se että meillä ei ollut yhtenäistä selvää viestiä.
- Jos emme luota omaan tekemiseemme, kuinka joku haluaisi sitä tukea ja äänestää?
Oma havaintoni on, että vihreät kampanjoivat aktiivisemmin kuin koskaan. He panostivat aivan erilailla kuin aiemmin vaaleihin. Heillä on myös vahvaa nettiosaamista, jossa me jäämme todella paljon jälkeen. Se on harmillista, kun juuri siellä (täällä) mahdollisuudet tuoda omia ajatuksiaan esille ilmaiseksi ovat valtavat. Jokaisella ehdokkaalla pitäisi olla muutamia ajatuksia, joita toisivat blogissaan tai erilaisissa keskustelupalstoilla esille.
Kuntavaaleissa on satoja ehdokkaita. Oman ehdokkaan löytäminen on vaikeaa, kun jokaisella puolueella on käsittämättömät listat. Moni äänestäjä hakee enemminkin oman alueen asioiden ajajaa kuin tietyn puolueen jäsentä. Mainonta ja viestintä on juuri se keino kertoa, että on olemassa. Sellaista ei äänestetä, jonka ehdokkuudesta ei tiedetä.
Kaiken kaikkiaan meidän järjestöosaamista pitää vahvistaa. Tästä näkökulmasta on hyvinkin erikoista, että entinen puoluesihteeri ensimmäisen kerran otti esille, että pääkaupunkiseudun puoluejärjestöt pitäisi yhdistää ja toimintaa hoitaa puoluetoimistolta. Miksi vaalien jälkeen? Tämän suuntaisia aloitteita oli puoluekokouksessakin, jonne kyseisen henkilön johdolla valmisteltiin linjaukset järjestötoiminnan kehittämisestä. Asia on tärkeä, sillä SDP:n kannatus pääkaupunkiseudulla osoittaa suuntaa koko maahan.
Toiminnan pitää olla sellaista, että siinä halutaan olla mukana ja halutaan tukea. Sitä olen pitkään kysynyt erilaisissa tilaisuuksissa: olemmeko kutsuvia? Eivät ihmiset halua tulla kärsimään kanssamme, vaan rakentamaan parempaa maailmaa ja kaupunkia.
Välillä pitäisi olla hauskaakin, jotta työtä jaksaisi tehdä. Se meillä on ollut valitettavan kauan kadoksissa. Liian kauan. Tekemisen ilo näkyy kauas, mutta sen puute vieläkin kauemmas.
sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008
Kiitos
Kun tätä kirjoitan, en tiedä vielä miten vaaleissa kävi. Kiitän silti kaikkia, jotka ovat minua tukeneet. Kiitän myös muita oman puolueeni ehdokkaita, joiden kanssa on ollut mukava vaalityötä tehdä ja vastapelureita kohtalaisen reilusta kilpailusta.Paljon olen töitä tehnyt tämän päivän eteen. Olen tavannut ihmisiä Tapiolassa, Espoontorilla, Suvelassa, Tuomarilan asemalla, Leppävaarassa ja Espoon asemalla. Tuhansia esitteitä olemme jakaneet ja lehtimainoksilla olen pyrkinyt herättämään kuntalaisten ajatuksia. Netissä olen kirjoittanut paljon sekä Helsingin Sanomien vaaliblogissa että Uudessa Suomessa.
- Enempää en olisi voinut tehdä ja illalla näemme, mihin se riittää.
Nämä vaalit ovat olleet erilaiset kuin aiemmat. Olen eittämättä ollut yllättynyt erilaisista listoista, joiden pyrkimys on ollut tiettyjä ehdokkaita vastaan, ei niinkään toisten puolesta. Pääsin sähköyhtiön myyjien mustalle listalle ja monelle muulle. Korjausta vaatinee se, etten ollut Bymanin metrointoilijoiden listalla, vaikka olen koko valtuustourani kannattanut metron rakentamista.
Täällä Tuomarilassa tunteita herätti paljon Sunankaarteen jatke. Siis suunnitelmat rakentaa asemakaavassa oleva puuttuva osa tiestä, jota osa asukkaista vastustaa. Itse en ole koskaan vastustanut tuota hanketta, enkä ole kantaani koskaan peitellyt. Pääsin kuitenkin vastustajien syytösten kohteeksi.
On ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että tuon tien vuoksi putoan valtuustosta. Ja tietysti niin voi käydä. Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että olen kuunnellut omaa järkeäni kuin, että olisin taktikoinut ja kääntynyt vastustamaan hanketta, jota pidän perusteltuna ja jota moni myös kannattaa (olen myös saanut palautetta että minua aiotaan äänestää juuri sen takia).
Näin aion toimia jatkossakin. Perehdyn asioihin, huomioin eri näkemyksiä, mutta teen itsenäisesti päätökseni.
Viime keväänä Filatovin Tarja totesi mainiosti puheenjohtajavaalin jälkeen: hän oli ajatellut kamppailun niin, että saa joko lisää vaikutusvaltaa maan asioihin tai omaan elämäänsä. Tämä on jäänyt mieleeni ja samastahan minunkin kohdalla nyt on kyse. Saan tänään joko mahdollisuuden jatkaa työtä valtuustossa, mahdollisuuden vaikuttaa oman kunnan asioihin tai enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.
Kiitos kuitenkin kaikesta! Opettavaistahan tämä on ollut. Niinhän se on: mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulen, että pidän tämän jälkeen pienen nettitauon.
Jaana Leppäkorpi
Nämä vaalit ovat olleet erilaiset kuin aiemmat. Olen eittämättä ollut yllättynyt erilaisista listoista, joiden pyrkimys on ollut tiettyjä ehdokkaita vastaan, ei niinkään toisten puolesta. Pääsin sähköyhtiön myyjien mustalle listalle ja monelle muulle. Korjausta vaatinee se, etten ollut Bymanin metrointoilijoiden listalla, vaikka olen koko valtuustourani kannattanut metron rakentamista.
Täällä Tuomarilassa tunteita herätti paljon Sunankaarteen jatke. Siis suunnitelmat rakentaa asemakaavassa oleva puuttuva osa tiestä, jota osa asukkaista vastustaa. Itse en ole koskaan vastustanut tuota hanketta, enkä ole kantaani koskaan peitellyt. Pääsin kuitenkin vastustajien syytösten kohteeksi.
On ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että tuon tien vuoksi putoan valtuustosta. Ja tietysti niin voi käydä. Pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että olen kuunnellut omaa järkeäni kuin, että olisin taktikoinut ja kääntynyt vastustamaan hanketta, jota pidän perusteltuna ja jota moni myös kannattaa (olen myös saanut palautetta että minua aiotaan äänestää juuri sen takia).
Näin aion toimia jatkossakin. Perehdyn asioihin, huomioin eri näkemyksiä, mutta teen itsenäisesti päätökseni.
Viime keväänä Filatovin Tarja totesi mainiosti puheenjohtajavaalin jälkeen: hän oli ajatellut kamppailun niin, että saa joko lisää vaikutusvaltaa maan asioihin tai omaan elämäänsä. Tämä on jäänyt mieleeni ja samastahan minunkin kohdalla nyt on kyse. Saan tänään joko mahdollisuuden jatkaa työtä valtuustossa, mahdollisuuden vaikuttaa oman kunnan asioihin tai enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.
Kiitos kuitenkin kaikesta! Opettavaistahan tämä on ollut. Niinhän se on: mikä ei tapa, se vahvistaa. Luulen, että pidän tämän jälkeen pienen nettitauon.
Jaana Leppäkorpi
maanantaina, lokakuuta 13, 2008
Vaalirahat omasta kukkarosta, teemat arjesta
Vaalien viimeiset viikot ovat käsillä ja viimein se näkyy myös lehtien sivuilla ja katukuvassa. Kun keväällä päätin ryhtyä ehdokkaaksi, pidin selvänä, että teen tämänkin työn tosissani. Se tarkoittaa myös mainostamista ja lennäkkien jakamista koteihin ja ihmisille eri tilaisuuksissa.
Näiden lisäksi olen mukana yhdistyksemme yhteisessä mainoksessa ja Espoon demareiden isoissa mainoksissa. Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa Espoon demareiden vaalilehteen ("Asumisen unelmat muuttuvat elämänvaiheiden ja iän myötä"), mikä tukee vaalityötäni. Olen kirjoitellut kohtalaisen ahkerasti muutoinkin lehtiin.
Lapsille ja perheille hyvä Espoo syntyy teoista,
... joilla huolehditaan luotettavasta terveydenhuollosta, laadukkaasta opetuksesta ja turvallisesta päivähoidosta sekä mahdollisuudesta tukeen varhain, jos elämä koettelee.
... joilla edistetään arjen sujuvuutta. Toimivan arjen kulmakiviä ovat lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne sekä turvalliset raitit lasten leikkiä ja kulkea.
... joilla parannetaan Espoon keskuksen turvallisuutta, palveluiden monipuolisuutta ja lasten monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä huolehditaan alueen viheralueista ja Keskuspuistosta.
... joilla vaikutamme asumisen hintaan. Se edellyttää määrätietoisuutta kaupungin maanhankinnassa ja kaavoituksessa. Espoon kaupungin on tarjottava enemmän tontteja omatoimirakentajille ja vuokra-asuntotuotantoon.
Kaikki mainokseni olen tehnyt itse ja itse myös maksan vaalikuluni. Kampanjani taustalla ei siis ole epämääräisiä tahoja, jotka olettavat saavansa vastapalveluksia. Suurimpaan kiitollisuuden velkaan jään perheelleni - tässäkin tapauksessa.
Käytän vaaleihin rahaa noin 3 100 euroa ja se kuluu seuraavanlaisiin asioihin:
- n. 2400 euroa lehtimainoksiin Länsiväylässä ja Keski-Espoon Sanomissa
- n. 650 euroa esitteeseen
- 30 euroa ehdokasmaksuun.
Näiden lisäksi olen mukana yhdistyksemme yhteisessä mainoksessa ja Espoon demareiden isoissa mainoksissa. Sain myös mahdollisuuden kirjoittaa Espoon demareiden vaalilehteen ("Asumisen unelmat muuttuvat elämänvaiheiden ja iän myötä"), mikä tukee vaalityötäni. Olen kirjoitellut kohtalaisen ahkerasti muutoinkin lehtiin.
Vaalityö on kallista, mutta myös hauskaa. Tapahtumissa on ollut mukavaa tavata ihmisiä ja internetin ilmaisia mahdollisuuksiakin olen yrittänyt hyödyntää:
- Sellainen Jaana -sivuitani voit lukea millainen olen ja
- Sellainen Jaana -sivuitani voit lukea millainen olen ja
- vaaliblogissani on lisää ajatuksiani.
Lapsille ja perheille hyvä Espoo syntyy teoista,
... joilla huolehditaan luotettavasta terveydenhuollosta, laadukkaasta opetuksesta ja turvallisesta päivähoidosta sekä mahdollisuudesta tukeen varhain, jos elämä koettelee.
... joilla edistetään arjen sujuvuutta. Toimivan arjen kulmakiviä ovat lähipalvelut ja toimiva joukkoliikenne sekä turvalliset raitit lasten leikkiä ja kulkea.
... joilla parannetaan Espoon keskuksen turvallisuutta, palveluiden monipuolisuutta ja lasten monipuolisia harrastusmahdollisuuksia sekä huolehditaan alueen viheralueista ja Keskuspuistosta.
Lapsille hyvä kaupunki on hyvä meille kaikille.
Jaana Leppäkorpi
- Huolenpitoa huomisen Espoosta
- Huolenpitoa huomisen Espoosta
Jokaiselle eskarilaiselle oikeus pysyviin aikuisiin
Valtuustoaloite esiopetuksen kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi
"Vanhemmat kokevat ongelmallisena, että päiväkodin päivittäiset tapaamiset loppuvat kun lapsi siirtyy koulun esiopetukseen. Vanhemmat pitävät vielä esiopetusikäisen lapsen opettajan päivittäisiä tapaamisia tärkeinä. "
- Ote Espoossa toteutetun huoltajakyselyn tiedotteesta 3.10.2008. -
Espoossa esiopetusta annetaan sekä päivähoidossa että kouluissa. Toteuttajasta riippuen esiopetuksen laatu ja eskarilaisen päivä muodostuu hyvinkin erilaiseksi. Päivähoidossa esiopetuksen alkaminen ei muuta kovin suuresti arjen käytäntöjä ja opetusta annetaan päiväkotiryhmissä jonkin verran viikon aikana. Koulussa esiopetus on paljon koulumaisempaa: sitä on joka päivä neljä tuntia, mutta edelleen opetus tapahtuu toki useimmiten leikinomaisesti.
Koulussa olevien eskarilaisten päivä muodostuu hajanaiseksi. Lapset ovat osan aikaa koulun tiloissa esiopetuksessa, josta vastaa opettaja ja koulun avustaja, mutta sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuvaa päivähoitoa tarjotaan toisissa tiloissa. Opetuksen ja päivähoidon aikuiset eivät ole samoja, vaan lapsella on päivän aikana useita eri aikuisia huolehtimassa hänestä. Tästä johtuu myös vanhempien näkemys siitä, ettei päivittäistä vuorovaikutusta lapsen asioista enää ole.
Näyttää siltä, että kouluissa yhdistetty eskari- ja päivähoito on murtanut lasten ympäriltä aikuisten tukevan verkoston. Päivähoidossa korostetaan omahoitajuutta, mutta eikö eskarilaisellekin kuuluisi pysyvät aikuiset koko hoito- ja koulupäivän ajaksi? Osa eskarilaisista on vielä viisivuotiaita ja ovat vielä kovin pieniä puhtaaseen koulumaailmaan.
- Eikö lasten hoidosta ja avustamisesta voisi vastata samat ihmiset koko eskarilaisen päivän ajan, jolloin hoitajat ja avustajat olisivat pysyviä ja opettaja tulisi ryhmään eskarin ajaksi?
- Eikö opetusta ja päivähoitoa voisi pääsääntöisesti tarjota lapsille samoissa tiloissa niin, että lapsilla olisi aina oma paikkansa rakennuksessa? Eikö olisi lapsen edun mukaista, että aikuiset liikkuvat eikä lapset?
Onko eskaria koulussa rakennettu lapsen ehdoilla ja tarpeista lähtien vai hallinnollisista rakenteista katsoen? On hyvin erikoista, kuinka erilaista esiopetus koulussa ja päivähoidossa on. Osa päivähoidon eskarilaisten vanhemmista toivookin tavoitteellisempaa toimintaa, koulun esiopetuksen vanhemmat taas toivovat kokonaisvaltaisempaa otetta lapsen päivästä.
Me valtuutetut esitämme, että Espoo käynnistää esiopetuksen kehittämisen tavoitteena yhtenäistää esiopetusta hyödyntäen päivähoidon ja koulun esiopetuksen parhaita puolia. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus pysyviin aikuisiin ja omaan tilaan koko hoito- ja opetuspäivän aikana. Vanhempia ja lapsia tulee kuulla kehittämistyön aikana. Asian valmistelu tulee aloittaa pikaisesti Espoon kotisivuilla vanhemmille järjestettävällä internet-kyselyllä.
Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.
Espoo edelläkävijäksi polkupyöräilyssä
Valtuustoaloite polkupyöräpaikoituksen kehittämiseksi
Hyötyliikunnan vähäisyys on yksi syy ylipainon lisääntymiseen ja siitä aiheutuviin terveyspulmiin. Polkupyöräily olisi kätevä tapa kulkea asiointi- ja työmatkoja, jos polkupyörille olisi olemassa kelvolliset paikoituspaikat. Polkupyörä pitäisi voida jättää päiväksi tai joissakin tapauksissa jopa yöksi turvallisin mielin.
Hyvä pyöräparkki
- on lähellä normaaleja kulkureittejä ja on työpaikalla tai liikekeskuksessa lähellä ovea
- on katettu, jotta pyörät ovat suojassa sateelta ja riittävästi myös suojassa tuulelta, koska
- monella on pyörässään lastenistuin
- mahdollistaa myös pyörän komerosäilytyksen
- telineeseen saa lukittua pyörän rungosta kiinni
Espoo on vuosia sitten palkittu vuoden pyöräilykuntana. Sen olisi pitänyt innostaa kehittämään pyöräilyä edelleen, mutta näin ei ole käynyt. Pyöräpaikoituksen laittaminen kuntoon kaupungin omilla työpaikoilla, liikekeskuksissa ja asemilla tekisi Espoosta todellisen edelläkävijän pyöräilykuntana ja hyötyliikunnan edistäjänä. Espoon kaupungin työpaikkojen hyvä pyöräpaikoitus toimisi erinomaisena esimerkkinä muille työnantajille.
Me valtuutetut esitämme, että
- Espoo määrittää rakennusjärjestykseen pyöräpysäköinnin vähimmäismäärät ja laatukriteerit eri rakentamiskohteissa. Myös asemakaavoituskäytäntöjä on tarkistettava tältä osin.
- Rakentamislupaa haettaessa on edellytettävä pyöräpysäköinnin järjestämistapa.
- Kaupunki rakentaa kunnolliset pyöräpysäköintipaikat omiin toimipisteisiin edistääkseen oman henkilökunnan pyöräilymahdollisuutta.
- Kaupunki edellyttää, että uusiin liikekeskuksiin ja korjattaviin liikekeskuksiin on rakennettava keskeiselle paikalle pyöräpysäköintipaikat.
- Kaupunki edistää sitä, että juna-asemien pyöräpysäköintiä kehitetään.
Jaana Leppäkorpi
Kaupunginvaltuutettu
Jätin tämän valtuustoaloitteen 13.10.-08 valtuustossa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)