Elämä lasten kanssa on värikästä ja toisinaan tapahtuu asioita, joita totisesti olisi toivonut jäävän tapahtumatta. No, kaikesta voi oppia, joten siinä mielessä eilisetkin tapahtumat olivat kai tarpeellisia.
Meillä on taas pidetty sairastupaa ja varasin eilen aamulla ajan sairaanhoitajalle, jotta saisin todistuksen työnantajalle poissaoloa varten. Ennen lähtöä Elsa aivasteli ja hänen nenän alleen ilmestyi pieni kivi. Typy väitti, että se oli tullut nenästä. Tuli epäuskoinen olo.
Odottaessamme hoitajan vastaanotolle, typy kertoi, että toisessakin sieraimessa on kivi ja kun tarkkaan katsoin aloin itsekin uskoa. Hoitaja tiiraili nenää lampun kanssa ja vahvisti tytön kertomuksen todeksi. Siirryimme odottamaan hetkeksi, jotta pääsimme lääkärin vastaanotolle. Hän löysi nenästä kiven ja palan vanua. Toinen vanupala ei suostunut tulemaan ulos, joten jouduimme Meilahteen korvapoliklinikalle. Lopulta siellä imemällä ja vetämällä saatiin tytön nenä tyhjennettyä.
Tänään typy on ollut reippaampi, eikä kuumekaan ole enää vaivannut. Nenäkään ei vuoda eikä haise pahalle. Siihen vaivaan yritimme saada apua jo viime viikolla, jolloin omalääkäri määräsi typylle vain lääkettä. Hän tutki enempikin korvia kuin nenää, vaikka pahalta tuoksahtavaa nuhaa menimme valittamaan. Jälkiviisaana sain taas todeta, että olisi silloin pitänyt olla vaativampi, mutta lankean aina toisinaan luottamaan lääkärien ammattitaitoon.
Vaikka hoidossa olikin hieman pulmia, jäi eilisestä tyytyväinen olo. Hoitoketju toimi osaltamme oikeastaan erinomaisesti. Pääsimme lähes jonottamatta ensiksi päivystävälle hoitajalle ja sen jälkeen päivystävälle lääkärille, kun olin ensiksi aamulla soittanut terveyspuhelimeen. Lähete erikoissairaanhoitoon lähti terveysasemalta sähköisesti ja ilman ongelmia lyhyen jonotuksen jälkeen pääsimme myös korvapolilla lääkärin vastaanotolle.
Kuulen usein, kuinka vaikeaa terveyskeskukseen on saada aikaa. Olenkin ollut tyytyväinen siihen, että lapsien kanssa olen saanut ajan joka kerta samalle päivälle ja usein vielä nopeammin kuin olisin uskonut.
***
Eilinen ilta kului lasten kulttuurin parissa ja oli päivää virkistävämpi. Olin Väinön kanssa katsomassa teatteri Hevosenkengässä Maamies ja lohikäärme -näytelmä ennakkoesitystä. Se oli ensimmäinen kertamme ja varsin mukava kokemus.
Esitys kesti noin 45 minuuttia ja puolisen tuntia Väinö jaksoi katsoa hartaasti keskittyen. Sitten hän oli vähän rauhattomampi, halusi syliin ja mm. paheksui sitä, että setä seisoi pöydällä. Hyvin on poika kasvatettu.
Tarina oli myös aikuisille sopiva. Yllä oleva sitaatti on lohikäärmeen, kun maamies oli hänet kesyttänyt. Myönnän, että olisin saanut esityksestä enemmän irti ellen olisi osan aikaa seurannut enemmän oman poikani reaktioita ja liikehdintää kuin esitystä. Jään innolla odottamaan seuraavaa ensi-iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti