Espoon keskus vuonna 2011

Olen kahlannut useampaan kertaan ensi vuoden taloussuunnitelmaa läpi ja tarkastellut myös sitä, millaisia uudistuksia ja muutoksia se tuo meille Espoon keskuksen asukkaille. Hyvältä näyttää isolta osin.

Palveluista:
- Kannusalissa soi ja raikaa kulttuuri jatkossakin, kun valtuustoryhmät yhdessä estivät toiminnan lakkauttamisen.
- Ymmerstaan valmistuu päiväkoti ja Suviniityn päiväkodin rakentaminen käynnistyy.
- Yhteispalvelupiste siirtyy Entresseen, mikä on erinomainen asia, sillä pisteen nykyinen sijainti on turhankin syrjäinen nyt kun palvelut yhä selvemmin keskittyvät radan eteläpuolelle.
- Tekninen keskus lupaa tehostaa Kirkkojärven viheralueiden hoitoa.

Suunnitelmat:
- Suvelan kehittämissuunnitelma valmistuu.
- Valtuustotalon laajennuksen suunnittelu käynnistyy ja virastokeskuksen suunnittelu jatkuu.
- Palveluverkkoa pohditaan ja siihen liittyen Perheiden talon suunnittelu jatkuu. Kai.
- Suvelan asukaspuistorakennuksen uudistamista selvitetään yhdessä seurakunnan kanssa. Yhteishankkeen pitäisi olla valmis 2013, jolloin asukaspuisto saisi kaksinkertaiset tilat nykyiseen verrattuna.

Rakentaminen:
- Suviniityn asuinalueen rakentaminen alkaa.
- Kaupungintalo puretaan.
- Keski-Espoon urheilupuiston huoltorakennuksen rakentaminen käynnistyy. Valmista on seuraavana vuonna ja hankkeen yhteydessä puistoon tulee myös tekojää.
- Tuomarilan koulun laajennus ja peruskorjaus on suunnitteilla.

Liikenne:
- Kaupunki on valmis jatkamaan kaupunkirataa keskukseen Leppävaarasta ja toteuttamaan matkakeskuksen, jos vain valtio suostuisi antamaan oman osuutensa hankkeeseen.
- Espoonväylä on suunnitelmissa tuleville vuosille.
- Turunväylän leventäminen Tuomarilan ja Nihtisillan välillä on myös suunnitelmissa.
- Vantinportin alikulku valmistuu.

Edistystä näyttää siis tapahtuvan, mutta samalla on huolen mustia pilviäkin ilmasssa. Investoinnit on tarkoitus käydä tarkasti läpi alkuvuonna ja siksi kauempana olevia hankkeita ei ole aikataulutettu. Tämä koskee Perheiden taloa, jonka tarpeellisuutta on kyseenalaistettu, vaikka sen piti olla Espoon ensimmäinen!

Palveluverkon kehittäminen on myös nyt käynnissä. Päättäjän ja varmaan asukkaidenkin silmissä se alkanut näyttää pelkiltä lakkautuslistoilta, joiden yhteyttä hienoihin visioihin tulevasta on vaikea hahmottaa.

Espoon keskuksen osalta itse olen todella järkyttynyt siitä, että täältä kai ollaan viemässä aikuissosiaalityön palvelut pois, vaikka alueellamme on eniten niille palveluille kysyntää! Sellaiset suunnitelmat on estettävä, jos ne etenevät päättäjien pöydälle.


*

Talousarvio 2011: näkevätkö lapsemme nälkää?

Syksyn alkumetreillä päätettiin talouden reunaehdoista, joilla lähdettiin suunnittelemaan ensi vuoden talousarviota. Tuolloin osa valtuutetuista jopa esitti, että veroprosenttia olisi ollut varaa laskea. Se tuntui tolkuttomalta varsinkin, kun sen jälkeen saimme kuulla huolestuttavia uutisia lasten palveluista.

Uhattuna oli pienten koululaisten iltapäivätoiminta, Espoo-lisä ja pienet päiväkodit, vaikka pidimme veroprosentin kykyisellään.

Lautakunnat eivät tyytyneet tähän ja onneksi myös kaupunginjohtaja arvioi tilanteen uudelleen. Viime viikkoina on myös taloudellinen tilanne kohentunut sen verran, että varsinainen talousarvio oli uhkakuvia parempi. Onneksi näin.

Jotakin kohennettavaa talousarvioon jäi tämänkin jälkeen:
- lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tilanne vaatii lisävaroja, eikä pelkkä kohentamisen suunnittelu riitä,
- lasten ja alueellisen kulttuuritoiminnan mahdollisuuksien kannalta on kestämätöntä, että Kannusali suljettaisiin,
- joukkoliikenne kaipaa uutta näkemystä: palvelutaso ei voi vuodesta toiseen pysyä nykyisellään, jos joukkoliikenneyhteyksiä on tarkoitus parantaa palveluverkon kehittämisen tueksi.

Talousarvioneuvottelut ovat nyt viime metreillä ja kohta saamme kuulla muuttuuko vielä jokin paremmaksi ja jos muuttuu niin mikä. Itse olen toiveikas, mutta myös surullinen. Tuntuu, etten taaskaan ole tiennyt riittävästi valmistautuessani omalta osaltani ja tuodessani esille tärkeitä tavoitteita.

Sain näet tänään palautetta 10-vuotiaalta lapselta hänen suuttuneen ukkinsa kautta. Lapsi oli eilen isänpäivän päivällisellä kertonut jäävänsä usein koulussa ilman ruokaa, koska hänen luokkansa menee viimeisenä ruokalaan. Voiko se olla totta? Voiko todella olla niin, että meillä Espoossa ei riitä kaikille lapsille joka päivää ruokaa kouluissa? Miten lapset jaksavat opiskella koulussa, jos eivät saa ruokaa päivän aikana.

Tänä vuonna Espoo Catering tuottaa 2,5 miljoonaa voittoa ja samaan aikaan se kykene ruokkimaan lapsia. Kyse ei siis ole lisärahan tarpeesta, vaan toiminnan ohjauksen parantamisesta ja tavoitteiden selkeyttämisestä. Asiaan pitää ja voi puuttua - ja heti.



*

Sidonnaisuudet julki

Avoimuuden vaatimus politiikassa on syventynyt. On tärkeää tietää tiettyjä asioita ihmisestä, jota on äänestänyt tai aikoo äänestää. Edellisten kuntavaalien aikaan puhuttiin paljon vaalirahoituksesta ja omalta osaltani kerroin siitä kaiken eli että rahoitin itse oman kampanjani.

Nyt keskusteluun on noussut valtuutettujen ja keskeisten luottamushenkilöiden sidonnaisuudet. Päätin ottaa selvää, mitä tällä oikein tarkoitetaan ja löysin listan, jota tunnutaan noudattavan eri yhteyksissä. Omalta osaltani tässäkin asiassa on helppo olla avoin: minulla on vain yksi merkittävä sidonnaisuus, mitä en ole koskaan peitellyt. Päinvastoin näen, että se antaa minulle tärkeää tietoa ja osaamista luottamustehtävien hoitamiseen.

Olen töissä Espoon kaupungilla ja se vaikuttaa varmasti myös päätöksentekooni. Olen korostanut eri yhteyksissä hyvän henkilöstöpolitiikan, työhyvinvoinnin ja osaavan henkilökunnan pysyvyyden merkitystä hyvien ja toimivien palveluiden takaajana.

Espoo on päättänyt tässäkin taloudellisessa kurimuksessa etsiä keinoja selviytyä siten, ettei se irtisano tai lomauta henkilökuntaansa. Olen kannattanut tätä linjausta lämpimästi, sillä samalla kun pyrimme selviämään tämän päivän haasteista rakennamme tulevaisuutta työnantajana kiristyvillä työmarkkinoilla. Pula osaajista on totta jo tänään ja siksi on tärkeää huolehtia henkilökunnasta.

Alla oma selvitykseni sidonnaisuuksistani:

Virat, toimet, ammatit, tehtävät
1. Valtion, kunnan ja muiden julkisyhteisöjen virat:
Espoon kaupunki, johtava sosiaalityöntekijä

2. Palkattu toimi yksityisessä yrityksessä tai yhteisössä: -
3. Ammatin ja elinkeinon harjoittaminen:-

Hallintotehtävät
4. Hallintotehtävät valtionyhtiöissä: -
5. Hallintotehtävät taloudellisesti merkittävissä yrityksissä: -
6. Hallintotehtävät pankeissa ja muissa rahalaitoksissa: -
7. Hallintotehtävät merkittävissä järjestöissä: -

Luottamustehtävät
8. Etujärjestöjen luottamustehtävät:-
9. Kirkolliset luottamustehtävät: -

Taloudellinen asema
10. Liike- ja sijoitustoimintaa varten hankitut merkittävät omistukset (esim. yli 50 000 euron yhden kohteen osalta) sekä muut merkittävät omistusosuudet (esim. yli 30 % äänivallasta): -
11. Liike- ja sijoitustoimintaa varten otetut yli 100 000 euron velat sekä samassa tarkoituksessa annetut yli 200 000 euron takaukset tai muut vastuut: -

12. Muuta, jota haluan ilmoittaa

Omistamani jäsenkirjat kertovat omaa kieltään arvomaailmastani ja siitä, mikä minulle on tärkeää: Olen jäsen
- kotiseutuyhdistyksessä: Keski-Espoo -seura
- oman alueeni puolueosastossa: Keski-Espoon sosialidemokraatit
- osuuskauppaliikkeessä: HOK-Elanto ja Tradeka
- ammattiliitossa: Talentia.


*

Suvelasta mainettaan parempi

Suvelassa kuhisee monella tavoin ja onneksi positiivisesti. Alueella on useita kehittämishankkeita meneillään ja Suvela-visiotakin ollaan laatimassa. 4V (välitä, vaikuta, viihdy ja voi hyvin!) -hanke on toiminut jo pidempään. Näissä merkeissä sain käsiini raportin Miten Suvelassa viihdytään? Siinä suvelaiset nuoret kertovat ajatuksiaan Suvelasta asuinpaikkana.

Nuorten ajatukset ovat herättäviä ja jäin miettimään, mitä kaupunki voisi tehdä.

Turvattomuus nousee raportista esille useassa eri kohdassa. Nuoret eivät uskalla liikkua ja toimia, koska Suvelassa tapaa niin usein humalaisia, häiriköiviä ja ahdistelevia ihmisiä. Alueella on liikaa baareja ja niissä tarjoillaan päihtyneille.
- Onkohan Satulinnan terassi kaupungin mailla, jolloin sen luvan voisi lakkauttaa? Lisäksi kaupunki voi olla aktiivisesti yhteydessä valvontaviranomaisiin, jotta alueen baarien tarjoilulinja otettaisiin tarkkailuun. Syytä olisi.

Aikaisemmin lapset ja nuoret ovat joutuneet väistymään huonosti käyttäytyvien aikuisten tieltä. Näin kävi, kun ryhmäperhepäiväkoteja suljettiin. Nyt pitäisi ottaa nuorten ääni tosissaan ja yrittää saada aikuiset aisoihin. Humalaisille voisi etsiä syrjäisestä paikasta oma paikka (katos tms.), missä he eivät häiritsisi lasten ja nuorten kulkemista.

Espoonkruunu on merkittävä toimija Suvelassa. Nuoret ovat harmissaan näiden talojen kunnossa. Tästä syystä esitin konsernijaostossa, että yhtiön tulee noudatta Espoon turvallisuusohjelmaa ja panostaa kunnossapitoon, jotta asukkaiden turvallisuus paranisi.

Alueella on nuorille kohtalaisen hyvin palveluita: uusi nuorisotila Sentteri on hieno ja Entressen kirjasto on panostanut erityisesti lapsiin ja nuoriin. Silti kaikki eivät ole löytäneet itselleen mielekästä tekemistä. Onkohan nuorisotilalla riittävästi tietoa alueen harrastusmahdollisuuksista? Ja onko koulu riittävän avoin erilaisille toimijoille?

Seurakunnalla on vireillä oma hanke alueelle. Olisi hienoa, että seurakunnan uusi toimintatila rakentuisi asukaspuiston viereen ja ehkä hanketta voisi suunnitella yhteistyössä kaupungin kanssa. Näin sinne voisi toteuttaa kaikille yhteisiä toimintatiloja. Siitä voisi tulla Suvelan sydän.

Suvelan ostari on rapistunut, eikä sen omistajalla ole liioin ollut kiinnostusta paikan hoitamiseen. Miten omistajan saisi innostumaan paikan laajentamiseen ja samalla kunnostamiseen? Olisiko siinä paikka nuorten toivomalle kahvilalle? Vai voisiko walkers-tyyppistä toimintaa saada alueelle? Mistä löytäisimme aktiiviset aikuiset käynnistämään toimintaa?

Epäsiisti ja rapistunut ympäristö aiheuttaa turvattomuutta. Myös hyvällä valaistuksella voisi lisätä turvallisuutta. Siivottomuus viestii myös arvostuksen puutteesta. Toivoa antaa kuitenkin se, että nuoret itse näkevät oman asuinalueensa hyvätkin puolet ja vahvuudet. He tietävät, että Suvela on mainettaan parempi.

Valtuuston tahto muuttaa ja kehittää Suvelasta nykyistä parempi on saatava muuttumaan oikeiksi teoiksi. Pieniä askelia on otettava heti - ne luovat uskoa muutokseen - ja vision valmistuttua tehtävä suurempia tekoja.

Itse aion paneutua Suvelan turvattomuuteen paremmin, siksi aion osallistua alueella järjestettävään piemän ajan turvallisuuskävelyyn, jonka reitti kulkee mm. alueen baarien liepeillä. Lisäksi aion osaltani pitää nyt esille nousseita asioita esillä ja tulen osallistumaan myös Suvela -vision laadintaan sen mitä luottamustehtäviltäni pystyn.




**

10023 ja loppu - näin ei pitänyt käydä?

Olen jatkuvasti saanut kuulla, kuinka vaikeaa on saada puhelimella yhteyttä terveysasemalle ja kuinka sekään ei vielä takaa, että apua saisi. Jos yhteyden saa niin silti monelle on käynyt niin, ettei aikaa lääkärille saa, tai vastausta kysymyksiin ei tulekaan, eikä reseptiä saa uusittua.

Tämä pulma on ollut tiedossa ja olen kaupunginhallituksessa saanut selvityksiä siitä, kuinka puhelinjärjestelmää kehitetään. Avain on siinä, että kehitteillä on järjestelmä, joka osaa soittaa takaisin! Järjestelmä on näemmä kehitteillä edelleen. Yksinkertainen ajattelisi, että asia ratkeaa sillä, että palkataan lisää ihmisiä, jotka osaavat käyttää puhelinta, kirjata numero ylös ja ymmärtävät sairaanhoidosta riittävästi. Se ei taida olla nykyaikaa ja homma takkuaa.

Minulla on ollut tuuria niinä kertoina kun olen apua tarvinnut. Numerosta 10023 olen saanut selkeitä ohjeita ja usein myös ajan lääkärille pulmat kun ovat olleet sen kaltaisia, että vastaanotolle on ollut syytä mennä.

Numerosta 10023 ova vastanneet asiantuntevat ihmiset, jotka eivät ole olleet kaupungin palkkalistoilla vaan yksityisessä yrityksessä. Ratkaisulla kaupunki on (kai) etsinyt näppäryyttä, tehokkuutta ja säästöjä. No, nyt olemme siinä tilanteessa että taustalla oleva yritys on konkurssissa, eikä tietoa jatkosta ole. Edessä saattaa olla todellinen kaaos!
- Oliko meillä varauduttu tähän vai onko edessämme tilanne, jota ei pitänyt tulla?

Tämä on erinomainen osoitus siitä, kuinka vaikeaa palveluita ja auttamistyötä on pilkkoa ydintoimintaan, jota halutaan tuottaa kaupungin omana toimintana ja tukipalveluihin, joiden tuottamiseen voidaan joidenkin mielestä etsiä uusia toimijoita. Ehkäpä ajanvarauskin osa terveyspalveluiden ydintä, kun asiaa nyt katsomme? Jonkun pitää toimia asiantuntevana "portinvartijana", joka ohjaa ihmiset oikeiden palveluiden piiriin - muuten koko toiminto puuroutuu.

Syntynyt tilanne on tärkeä oppitunti, mutta samalla harjoittelua aivan liian arvokkailla asioilla: ihmisten terveydellä. Toivon, että tilanne saadaan ratkaistua ennen kuin nykyistä isompia pulmia tulee.



*

Lapsiin on oltava varaa

Espoon valtuusto päätti edellisellä viikolla ensi vuoden tuloista eli veroprosenteista ja kehyksestä, jonka puitteissa talousarvio pitäisi laatia. Osa valtuutetuista olisi halunnut alentaa veroprosenttia ja siitä äänestettiin. Se herätti ihmetystä kun samaan aikaan on jouduttu tekemään erityisen vaikeita päätöksiä. Jo nythän palveluverkon kehittäminen ja tuottavuusohjelma ovat alkaneet näyttäytyä karsintaohjelmalta, mikä ei ole tarkoitus.

Tämän päivän Hesari kertoi karusti sitä, millaiselta Espoon opetuksen tulevaisuus nyt tehdyillä suunnitelmilla näyttää. Opetuksesta esitetään karsittavan opetustunteja ja koululaisten iltapäivätoiminta ehdotetaan lakkautettavaksi. Iltapäivätoiminnalla ei ole lain suojaa ja siksi siitä voitaisiin surutta karsia ellei sitten meillä päättäjillä ole viisautta ymmärtää esityksen vaikutuksia ja mahdottomuutta.

Pieniä lapsia ei vain voi jättää yksin useiksi tunneiksi. Itse asiassa iltapäivätoiminnan lisäksi meillä pitäisi olla mahdollisuus turvallisiin aamuihin kouluilla. Liian useinhan pienten koululaisten aamut alkavat yhdeksältä tai jopa kymmeneltä, eikä vanhempien (tai yksihuoltajaperheen vanhemman) työ aina jousta.

Jos iltapäivätoimintaa karsitaan, joutuu varmasti moni vanhempi lyhentämään työaikaansa turvatakseen lasten iltapäivät edes jollain tavoin. Se tarkoittaa pienempiä verotuloja myös kaupungille.

Osa vanhemmista taas luottaa siihen, että lapsi pärjää ja varmasti osa pärjääkin tavalla tai toisella, mutta joutuuko silloin pieni lapsi ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin? Eka- ja tokaluokkalaiset vain ovat niin pieniä, että joissakin maissa heidän jättäminen yksin useaksi tunniksi luokiteltaisiin heitteillejätöksi. (Yhteis)kunnalla ei ole oikeutta tehdä sellaista.

Talousarvion yhteydessä on oltava rohkeutta pitää huolta lapsista ja päättäjillä pitää olla malttia odottaa kehittämistyön tuloksia pidempään.


*

Johan on kuumien tunteiden soppa!

Pidin lomaa heinäkuun ja olin neljä kokonaista viikkoa poissa Espoosta, mutta maallekin asti kantautui ikävät uutiset Espoosta. Kaksi keskeisintä johtajaamme sai syytteet meneillään olevassa tutkinnassa ja hyvä niin. Näin asia tutkintaan perinpohjin ja heidän syyllisyytensä arvioidaan oikeudessa. Minulla on aikaa malttaa odottaa siihen asti, sillä niin mielestäni asiat hoidetaan. Minulla ei ole valtaa eikä oikeutta tuomita.

Jouduin laittamaan muiden luottamustehtävien vuoksi varanaiseni siihen kaupunginhallituksen kokoukseen, missä päädyttiin siihen, että nämä johtajat voivat jatkaa tehtävissään. Niillä tiedoilla, joita minulla on, ymmärrän ratkaisun. Kannatan myös Espoon virkamiesten toimintatapojen tarkistamista ja uutta ohjeistamista, jos sellaiselle yhä tarvetta on.

Joka tapauksessa huonommin ei olisi voinut syksy alkaa. Varsinkin kun tänäkin syksynä olisi todella tärkeitä asioita pohdittavana ja ratkaistavana.

Tässä mielessä harmillinen on myös Tapiolan jalkapallostadionista syntynyt soppa. Asia on nyt pariin otteeseen ollut kaupunginhallituksessa ja kummallakin kerralla palautettu uudelleen valmisteltavaksi. Päätösesitys on toki tässä välissä kehittynyt hyvään suuntaan, mutta nyt toisella kerralla olisin vienyt asian muutettuna kaupunginvaltuuston ratkaistavaksi. Jos kaupunki haluaa kiristää ehtoja, joita omalle rahoitukselle hankkeen osalta asetetaan, se voidaan tehdä palauttamattakin. Ja olisi voitu tehdä.

- En todellakaan ymmärrä miksi enemmistön mielestä oli järkevämpää palauttaa asia kuin muuttaa päätösehdotusta! Itse asiassa palauttaminen on enemmän kiusaamista kuin järkevää päätöksentekoa. Miksi hankkeen vastustajat eivät esitä yksinkertaisesti esityksen hylkäämistä, kun sitä kuitenkin haluavat? Miksi he sen sijaan haluavat työllistää virkamiehiä aivan kuin näillä ei olisi tähdellisempääkin tekemistä?

Tuon yhden ehdon ohella päätösesityksessä oli kymmenen muuta ehtoa, jotka hankkeen tulee täyttää, jotta kaupunginhallitus myöhemmin voisi päättää yksityiskohtaisesta lainoituksesta. Käytännössä asiasta ei siis ole ollutkaan tarkoitus päättää lopullisesti nyt, vaan asettaa hankkeen toimijoille reunaehdot, joiden puitteessa he voivat tukeutua kaupungin apuun. Ja se tuki olisi siis pitkäaikainen laina, josta stadionyhtiö maksaisi korkoa. Ja jos he pääsisivät suunnittelemaan hanketta niin tietysti myös sen kustannukset tarkentuisivat. Myöhemmin myös asiantuntijan arvio olisi luotettavampi kuin yhdenkään nyt!

Minusta me olemme nyt tahkonneet hankkeen kanssa ihan riittävästi ja jatkuva näennäinen palauttaminen pitää asian vain turhaan otsikoissa, kun tärkeämpiäkin asioita olisi.
- Valitettavasti olen tämän näkemyksen kanssa vähemmistössä.

Näiden kohujen varjossa etenee palveluverkon uudistaminen kuin varkain ja tulee yllättämään vielä monet. Vaadin kaupunginhallituksessa kartalle piirrettyä visiokuvaa vuoden 2020 palveluista ja kuvausta siitä kuinka tulevaisuudessa palvelut tukeutuvat joukkoliikenteeseen ja kehittyvätkö kaupunkikeskukset tasapuolisesti. Valitettavasti meille tehty kuva on juuri niin sumea kuin pelkäsin. Meidän päättäjien toivotaan kulkevan enemmän sumeassa uskossa ja luottamuksessa kuin näkevän kokonaismuutoksen, mihin nyt tehtävät yksittäiset päätökset johtavat.

Asiaa on vaikea hahmottaa, mutta kokonaisnäkemystä pitäisi olla nyt, kun yksittäistä karsintaa tehdään koko ajan. Miltä kaupunkikeskusten palvelut näyttävät, jos meillä on jatkossa kaksi perheiden taloa, kaksi aikuissosiaalityön keskusta, kaksi perheneuvolaa, kaksi tai kolme täyden palvelun terveysasemaa, viisi laboratoriota jne.. Ja miten asukkaiden ja perheiden arki sujuu, jos useinkin tarvittavia palveluita täytyy hakea toisesta keskuksesta?

Muutokset tulevat tapahtumaan hitaasti ja suuntaa voi reivata vielä useampaan kertaan järjevämpään suuntaan, mutta kohtalokkaitakin virheitä voidaan tehdä. Nyt kun haluataan rajusti keskittää ja karsia voidaan myydä ja muuttaa aivan keskeisiä palveluille varattuja tontteja muuhun toimintaan. Niitä ei myöhemmin voi palauttaa. Siksi niukkuudenkin aikana pitäisi jättää mahdollisuuksia tuleville päättäjille tehdä viisaammin. Ehkä se olisi vähintä, mitä voisimme nyt tehdä.



***

Hyvää kesää!

Kävelen metsässä, pelästyn pääskystäkin.

Näinä aikoina

kun elämä on jatkuvasti

hiuskarvan varassa

olisi turvallisinta roikkua narun päässä,

ajattelen.

Taitan kielon, se tuoksuu.

Poimin mustikan, se maistuu.

Sitten tulen lammen rantaan, kumarrun,

näen kasvoni, ja osaan yhä hymyillä.

- Tommy Tabermann -

Kotona kesällä parasta on aloittaa aamu ja päättää päivä istahtamalla terassin rappusille ja katsella pienen puutarhamme ihmeitä. Monet kukat ja tulikuusama ovat olleet jo jonkin aikaa loistossaan - pionikin on avannut nuppunsa, mutta ruusujen ja kärhöjen upeita kukkia saamme vielä odottaa. Yllätyksiä ja iloa piisaa siis koko kesän aina pitkälle syksyyn. Näin toivon.
- Onnea on nähdä pienet ihanat asiat lähellämme juuri nyt.

Rentouttavaa, iloista ja virkistävää kesää!

Uutta ilmettä Espoon keskuksessa

Uudistetun Espoon asemasillan avajaisia juhlittiin näyttävästi kuun vaihteessa syystäkin, sillä niin kipeästi asemasillan kunnostusta kaivattiin. Silta oli ankea ja roskainen pitkään. Harmia aiheutti myös vanereiden taakse piilotettu tulipalosta kärsinyt pieni kiinalainen ravintola.

Nyt asemasilta on valoisa, miellyttävä ja taiteellinenkin. Hissitkin on saatu sellaiseen kuntoon, että niihin uskaltaa mennä. Sillalle on avattu myös uusi kahvila-ravintola, joka tuntuu houkuttavan ihmisiä. Se tuo tunnelmaa ja viihtyisyyttä.

Samaan aikaan myös aseman vieressä olevan liikekeskuksen Espoontorin peruskorjauksen ensimmäinen vaihe valmistui. Sielläkin uusi ilme, avaruus ja siisteys ilahduttavat meitä asukkaita. Hyvää on kannattanut odottaa ja valmista joudumme vielä odottamaan jonkin aikaa.

Jotain kuitenkin katoaa kun saamme uutta. Omaperäisyys ja positiivinen rosoisuus katoavat, kun palveluiden osalta alaa valtaavat ketjujen pyörittämät yritykset. Onko uudessa ja kiiltävässä tilaa esimerkiksi maahanmuuttajien pienille ja ystävällisille palveluille?

Ilossa on siis hitunen haikeutta: lämmintä kanasalaattia tai herkullisia uuniperunoita jään kaipaamaan. Onneksi sentään divari näyttää sisukkaasti säilyvän hengissä ja palvelee erinomaisesti myös alueen ainoana levykauppana.



*

Aatteen paloa Joensuussa

Puoluekokous on ohi ja olen palannut kotiin. Vaikka jo moni muukin on sen todennut, on ihan ensimmäiseksi pakko sanoa, että kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä tunnelma. Jopa minä lähdin eilen kotiin hyvällä mielellä, vaikken kaikkiin päätöksiin ollutkaan tyytyväinen.

Kokouksessa valittiin puolueelle johto ja uutena tuohon tiimiin tuli Mikael Jungner. Uskon, että hän tuo uutta virtaa ja ajattelua puolueeseemme, mutta ei voi nostaa meitä politiikan kärkeen yksin. Siihen tarvitaan jokaista meistä.

Jotain ajatuksia kokouksessa heräsi:

People like me

Ihmiset arvostavat kaltaisiaan asiantuntijoina ja ovat kiinnostuneet sellaisten kokemuksista, joiden kanssa he voivat jakaa niitä. Tästä syystä erilainen vertaistuki ja vertaisryhmät esimerkiksi netissä ovat vahvistuneet. Tämä meidän pitäis huomata oman politiikkamme retoriikassa: minusta on vaarallista puhua tavallisista ihmisistä, kun jokainen kuitenkin on omanlaisensa ja erityinen omine kokemuksineen. Kuka haluaa samaistua tavalliseen?

SDP. Kansan edustaja.
Jutta julkisti eilen puolueen uudet sloganit ja ilmeen linjapuheessaan, jonka alussa hän kertoi demokratian voivan Suomessa huonosti. Hän lupasi meidän sosialidemokraattien tekevän työtä, jotta kansanvalta vahvistuisi. Tämä johdanto herätti minussa toiveita, mutta en osaa yhdistää niitä valitettavasti tuohon sloganiin, jossa lupaamme olevamme kansan edustajia. Ehkä sitä pitää pureksia hieman enemmän.

Minä ajattelen, että demokratiaa pitää kehittää ja meidän demareiden tulee luoda edellytyksiä sille, että yhä useampi kuntalainen, kansalainen ja puolueen jäsen voisi myös suoraan vaikuttaa asioiden valmisteluun, palveluiden kehittämiseen ja valintoihin. Erilaisten suorien vaikuttamismallien kehittäminen on tärkeää tässä ajassa. Yhä koulutetummat ihmiset eivät tyydy pelkän äänestäjän rooliin tai siihen, että me päättäjinä välitämme heidän ajatuksiaan.

Järjen käyttö ei ole aina mahdollista

Tein puoluekokouksessa esityksen, että Sivistys-visiosta olisi poistettu alusta lause, joka kuului seuraavasti: "Julkinen päivähoito ja varhaiskasvatus ovat opetustoimen vastuulla." Perustelin esitystäni sillä, että mielestäni olennaista on se millaista päivähoitoa me haluamme lapsille ja heidän perheilleen luvata, eikä hallinnolliset ratkaisut. Organisaatiot ja byrokratia ovat vain välineitä. Hävisin tämän äänestyksen ja huomasin puolueemme olevan totaalisen juuttunut väittelyyn sosiaali- ja opetustoimen välillä, kun kuntien rakenteet jo tänään ovat yhä moninaisempia.

Itse toivon, että kymmenen vuoden päästä emme enää käy tätä väittelyä ja uskon, että kuntien palvelut on voitu organisoida aivan toisin. Voisiko lapsille ja perheille olla parempi, jos näiden peruspalveluiden ympärillä olisi koottu muitakin palveluita kuten mm. neuvola, terapiapalveluita, perheneuvola ja lastensuojelu? Eikä nykyinen ministeriörakennekaan ole ikuinen. Olisin toivonut, että visiossa olisi nähty tämä mahdollisuus.

Jos esitykseni olisi mennyt läpi olisi visiomme varhaiskasvatuksesta alkanut seuraavasti: "Lapsen ja perheen tarpeita ymmärtävä päivähoito ja varhaiskasvatus edistävät lasten turvallista kasvua ja luovat pohjan tasa-arvoisille koulutusmahdollisuuksille."

- Ja juuri tämähän on kaikken olennaisinta! Mutta järjen käyttö ei tosiaankaan ollut tällä kertaa mahdollista.

322 Päivää
Eilen tuleviin eduskuntavaaleihin oli 322 päivää. Nuo vaalit ovat kohtalon hetki liikkeellemme ja koko maalle. Meidän ei kuitenkaan ole pakko voittaa noita vaaleja, vaan me haluamme voittaa ne tekemällä puhuttelevaa ja uskottavaa politiikkaa. Näin uskon.

Nykyhallituksella on kyllä ollut varaa myöntää lukuisia verohelpotuksia, mutta köyhyyden lieventämiseen ja nuorisotyöttömyyden poistamisen se näkee vain kuluina, joihin ei ole varaa. Todellisuudessahan nuo toimethan olisivat investointeja, jotka toisivat vipinää talouteen sen lisäksi, että niin edistettäisiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Nykyajattelun mukaan muutoinkin näyttää olevan helpompaa vähentää valtion tuloja kuin kohdentaa valtion varoja järkevästi. Se kaventaa politiikan toimintamahdollisuuksia. Muutosta tarvitaan.

Arvoilla on väliä. Puolueissa on eroja. Se meidän on osoitettava kansalaisille.


*
Ps. Tämä biisi loi niin hyvän fiiliksen moneen suureen hetkeen, että kyllä tässä on levykaupoille mentävä:

http://www.youtube.com/watch?v=P5TNK-TvIcI

- Siihen tunteeseen on hyvä palata, kun vastatuulta päin käydään.


*

Minun SDP:ni

Torstaina käynnistyy SDP:n puoluekokous Joensuussa ja on aika pohtia, millainen liike puolueemme on ja mitä sen tulisi tehdä.

Minun SDP:ni on

... suunnannäyttäjä, poliittinen johtaja
Sen tavoitteet tulee perustua syvään analyysiin yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden haasteista. SDP:n tulee osoittaa muutoksen suuntaa ja perustella ratkaisujaan niin, että se saa kansalaisten tuen linjalleen. SDP ei ole tuuliviiri, eikä voi toimia gallupdemokratiaan nojaten.

Hyvä perehtyminen asioihin, vankat perustelut ja avoin vuorovaikutus kansalaisten kanssa ovat se tie, jolla saavutamme luottamusta. Kannatukset kalastelu erilaisin heitoin ei tuo uskottavuutta. Itse koen äsken käynnistyneen maahanmuuttokeskustelun tai presidentin valtaoikeuksien taakse linnoittumisen juuri tällaisena kalasteluna. Minun SDP:ni työskentelee parlamentarismin vahvistamiseksi ja on kansainvälinen ja suvaitsevainen.

Suomi kansanvälistyy, eikä sen myötä tulevat muutokset ole kaikki helppoja, mutta meidän tuleekin tehdä työtä sen eteen, että monikulttuurisuudesta tulee voimavara, eikä yrittää padota muutosta. Padot murtuvat aikanaan ja sitä kautta syntyvä raju muutos on huomattavasti vaikeammin hallittavissa.

... oikeudenmukainen, omaa vahvan sydämen
Talouden tilanne on nyt vaikea, mutta meillä on keskuudessamme yhä edellisenkin laman uhreja. Se synnytti Suomeen pitkäaikaistyöttömyyden, josta emme ole hyvinäkään vuosina päässeet irti. Nousukauden hedelmistä pääsi nauttimaan kaikki muut paitsi ne, jotka juuttuivat perusturvan varaan. Köyhyys on totta Suomessa ja perusturvan huono taso selittävät tuloerojen kasvua. Kyse on ollut tahdon puutteesta.

On totta ja tärkeää todeta, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Toimimalla tämän periaatteen eteen emme ole kuitenkaan pystyneet nostamaan perusturvan varassa eläviä työelämään, vaan olemme jättäneet heidät köyhyyteen. Meidän on viimein luvattava heille säällinen elämä: riittävä toimeentulo hyvien palveluiden ohella.

Tämä ei ole tärkeää vain köyhien vuoksi vaan uskon vahvasti, että äänestäjät odottavat meiltä uskottavaa työtä juuri tämän asian eteen. Lähimmäisen rakkaus ei ole kuollut, vaan moni työssä käyvä ja hyvin toimeentulevakin omaa oikeudenmukaisen sydämen ja ajattelee, että hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on kantaa huolta heikoimmista.

... luottamusyhteiskunnan rakentaja ja työntekijöiden oikeuksien takaaja
SDP:n vahvuus on juuri tässä: me olemme työelämän sopimusjärjestelmän kehittämisen osaajia. Me olemme uskottava liike takaamaan, ettei lakko-oikeuteen puututa ja että työntekijöiden osallistumismahdollisuuksia työelämässä parannetaan. Me ymmärrämme, ettei paikallista sopimista voi olla ellei työntekijöillä ole oikeutta tietoon ja turvattu neuvotteluasema.
- Palkansaajille tämä ei voi olla vähäinen asia tässä poliittisessa tilanteessa, kun työnantajien puolelta asenne työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan kohtaa on kiristynyt.

SDP voi olla myös työelämän suunnannäyttäjä. Me ymmärrämme sen, ettei sanelemalla ratkaista työelämän haasteita. Tarvitaan vuorovaikutusta ja osallistavaa johtamista, jotta yhä koulutetumpien ammattilaisten osaamiseen saadaan käyttöön. Johtamiskulttuurin muutoksella parantuu työhön sitoutuminen, lisääntyy työn tuottavuus ja syntyy kasvupohjaa kehitystyölle.

... osaavien ja innostavien ihmisten johtama
Jutta Urpilainen jatkaa puolueen johdossa ja on nostanut rinnalleen eduskuntaryhmän johtoon Eero Heinäluoman. Tätä kaksikkoa tukemaan pitää valita puoluesihteeri, joka on riittävän vahva visionääri ja omanlaisensa persoona, siksi kannatan Mikael Jungneria tähän tehtävään.

Puolueessa on myös muita merkittäviä tehtäviä. Uskon, että Maria G. jatkaa innostuneena varapuheenjohtajistossa, mutta toivon myös Susanna Huoviselle ja Miapetra Kumpulalle löytyvän tehtäviä, joissa he voisivat olla enemmän esillä sanoittamassa omaan ihmisläheiseen ja asiantuntevaan tapaansa SDP:n linjaa kansalaisille ja puolueemme jäsenille.



*

Kevättä

Sitä voisi kuvitella, että valon lisääntymisen myötä tekemisen tahti sen kuin kiihtyisi ja se näkyisi myös blogin pidossa, mutta näin ei ole. Kiire tässä on toki lisääntynyt, mikä näkyy siinä, ettei aikaa ole ollutkaan kirjoittaa - eikä voimia.

Monenlaista on kuitenkin tapahtunut.

Espoon palveluverkon tulevaisuutta pohdittiin iltakoulun merkeissä huhtikuussa. Tulevaisuuden palvelukonseptia on yritetty konkretioida meille taviksille käyttämällä kaupan rakennetta: Espooseen tulee lähipalveluita kioskeihin, perupalveluita lähikauppaan ja laaja-alaista osaamista marketteihin. Itsepalvelua ja nettipalveluita lisätään, jotta räätälöityä henkilökohtaista apua voitaisiin tarjota niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tavoitteena on uudistaa ja tehdä visio tulevasta, eikä karsintalistaa.

Samaan aikaan toisaalla ollaan lakkauttamassa lähikirjastoja, vaikka niistä onkin visioitu kuntalaisten kulttuuri- ja asukastiloja. Visiot ja käytännön toimet eivät tunnu kohtaavan!

Itse pidin palveluverkon periaatteista yhtenä tärkeimmistä sitä, että kaupunkia pitää kehittää tasavertaisesti. Meillä on useampia kaupunkikeskuksia joiden kaikkien vetovoimaisuudesta, elävyydestä ja toimivuudesta olemme vastuussa. Tästä näkökulmasta on onnetonta, että virkamiehet visioivat vain kahta perheiden taloa Espooseen. Toinen niistä tulisi Espoon keskuksen ja toinen Matinkylään. Perheiden talot ovat juuri niitä monipuolisia supermarketteja, joiden seinien sisältä perheet saavat neuvolapalveluista alkaen tukea eri elämäntilanteisiin.
- Minun visiossani näitä taloja on ainakin neljä, jotka toki toteutetaan vaiheittain.

Hyvä visio tulevasta vaatii huolellista valmistelua ja laaja-alaista keskustelua. Kuntalaisillekin on annettava mahdollisuus ottaa kantaa tuleviin suunnitelmiin ja konkretiaan, mitä todella ollaan tekemässä. Sellaista kelvotonta valmistelua (sanelua) kuin mitä opetuslautakunta harjoitti Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamisessa ei saa jatkossa olla. Vastuullisuutta ja huolellisuutta on siis vaadittava myös luottamushenkiköiltä, eikä vain virkamiehiltä.


***

SDP:n puoluekokous on tämän kuun lopulla. Olen menossa kokoukseen ja vielä pari viikkoa sitten olin hyvin huolissani tulevista henkilövalinnoista. Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen hiljaista aikaa, kun ajattelee kuinka tärkeitä valintoja Joensuussa tehdään.

Nyt tilanne näyttää jo aivan erilaiselta. Meillä on kaksi loistavaa puoluesihteeriehdokasta: Mikael Jugner ja Reijo Paananen. Valehtelisin jos väittäisin valinnan heidän väliltään olevan helppo. Kummassakin heissä on osaamista, jonka uskon vahvistavan SDP:tä. Yksin heistä kumpikaan ei voi SDP:tä pelastaa, mutta kumpi heistä osaisi innostaa meidät kaikki yhdessä vahvempaan työhön paremman maailman puolesta?

Puoluekokouksessa hyväksytään visioasiakirja, joka osoittaa suunnan, mitä kohti me demarit haluamme kulkea ja minkä eteen teemme työtä. Minulle hyvinvointivision näkemys siitä, että perusturvaa on parannettava, jotta sen varassa elävien ei jatkossa tarvitsisi turvautua pysyvästi toimeentulotukeen, on tärkeä. Uskon, että moni odottaa meidän tekevän myös konkreettisia tekoja tuon tavoitteen eteen. Köyhyys ja perusturvan tason heikkous ovat kipeimpiä kysymyksiä maassamme ja syy tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun.

Puoluekokousaineistosta huomaa myös sen, että puolueen jäsenet ja varmasti kansalaisetkin odottavat meiltä konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Aloitteita on taas käsittelyssä satoja. Nähtäväksi jää antaako kauas katsova visio riittävät eväät, jotta kansalaisten usko ja luottamus vahvistuisi meitä kohtaan.


***

Näillä mietteillä odottelen auringon paistetta ja lämpöä, joka virkistäisi. Kukkaloisto pienellä pihallamme on jo alkanut ja antaa yhä uudelleen ilon aihetta.



*

Virastokeskuksen uudistaminen on välttämätöntä

"Demareiden Jaana Leppäkorpi huomautti kirpakasti, että suunniteltu kaupunkiaukio, omistusasunnot ja kahvilat voidaan toteuttaa vaikka taloa ei purettaisikaan:" HS 20.4.2010

"Virkamiehiä ei voi sirotella sinne tänne, miten sattuu. Jaana Leppäkorpi (sd)" Länsiväylä 21.4.2010

Huomenna valtuusto päättää todennäköisesti Espoon kaupungintalon tulevaisuudesta ja virastokeskuksen uudistamisesta. Ratkaisua on vatvottu pitkään ja päätösehdotus on matkan varrella elänyt kuin ameeba. Jatkuvasti muuttuvaan ratkaisuun on vaikea ottaa kantaa - saati sitten selvittää sen taloudellisia vaikutuksia. Purkamista tukeva esitys ei myöskään perustu minkäänlaiseen tarveselvitykseen siitä, millaisia tiloja kaupungin virkamiehille tarvittaisiin.

Valtuuston päätösvaltaan kuuluvat hankesuunnitelmat ja valmistellut asemakaavat, kun taas rakennuslautakunta päättää purkuluvista ja asemakaavoituksen suuntaviivat (mm. tornitalot ja räystäskorkeudet) kuuluvat kaavoittajille. Erikoista, että nyt näistä näytään päätettävän täällä valtuustossa tai neuvottelukunnassa.

Ja musiikkiopetuksen kehittäminen taas kuuluu kulttuurilautakunnalle! Silti olen tyytyväinen siihen, että piskuinen kauppalantalo näyttää nyt säilyvän kulttuuritoimen ja musiikkiopetuksen käytössä. Näin talo pysyy toiminnallisesti elävämpänä kuin jos siitä olisi tullut uuden kaupunginjohtajan pönötyspytinki. Ratkaisulla ehkäistään myös se, että kaikki musiikkiopetus keskittyisi Tapiolaan.

Kaupungintalon yhteydessä yritetään nyt ratkaista liian monta asiaa kerralla!

Nyt tehtävää päätöstä ratkaistaessa tulisi huomioida neljä erilaista näkölumaa:
- yleinen kaupungin tilapolitiikka (omistaminen vs. vuokraaminen),
- kaupunkikuvalliset tavoitteet,
- turvallisuuden ja viihtyisyyden lisääminen sekä
- imagolliset ja symboliset arvot.

Omistaminen on viisasta

Jälleen kerran olemme saaneet kuulla väitteitä, ettei omistamisella ole väliä. On esitetty, että virkamiehet voidaan surutta sirotella sinne tänne vuokrakoppeihin, eikä sillä ole toiminnallisia tai taloudellisia vaikutuksia. Näin ei ole.

Hallinto luo edellytyksiä toimiville palveluille ja hyvälle päätöksenteolle. Myös hallinnon kokoaminen yhteen saman katon alle vaikuttaa työskentelyn toimivuuteen aivan samoin kuin uskomme palveluiden yhdistämisen tuottavan lisäarvoa asukkaille.

Omistaminen on myös väistämättä edullisempaa. Yksityinen vuokranantaja kerää aina vuokrassa myös voittoa omistukselleen ja maksattaa kaikki muutostyöt vuokralaisella, vaikka kyseessä olisi tilojen terveellisyyteen liittyvät remontit kuten olemme kuulleet kaupunginjohdon nykyisissä vuoratiloissa käyneen.

Omistaminen tuo vaikutusvaltaa, kun tehdään muutostöitä tai suunnitellaan tilojen käyttöä. Se antaa myös päätösvaltaa tilojen hintaan, sillä sisäiseen vuokraan me voimme itse vaikuttaa määrittelemällä sen, miten vuokra määräytyy: maksetaanko vuokrassa myös maanvuokraa tai millaisen tuottotavoitteen me määrittelemme tilaliikelaitokselle.

Laadukasta kaupunkikuvaa

Riippumatta siitä, mitä kaupungintalosta päätetään on virastokeskuksen uudistaminen mahdollista ja välttämätöntä. Virastotalo 1 puretaan joka tapauksessa, autot on saatava maan alle paikoituslaitokseen, kansiratkaisuista voidaan luopua ja tilaa uudisrakentamiselle ja aukiolle erilaisine toimintoineen löytyy kaikissa vaihtoehdoissa.

Turvallisuus on tärkeintä

Virastokeskuksen uudistamisen tärkeimpiä tavoitteita tulee olla turvallisuuden parantaminen, elävöittäminen ja viihtyisyyden lisääminen. Virastokeskuksen muutos on välttämätön ja kaupungintalopäätöksestä riippumatta näiden tavoitteiden edistäminen keskeistä.

Kuten sanoin niin, joka tapauksessa alueelle on mahdollista toteuttaa elävä kaupunkiaukio, uutta asumista (900 -1100 asukasta) ja liiketilaa maantasoon (putiikkeja, kahviloita yms.). Myös uudistettavan kaupungintalon pohjakerrokseen on mahdollista tuoda kaupunkilaisia palvelevia toimintoja.

On siis humpuukkia väittää, että vain purkamalla kaupungintalo tämä kaikki voitaisiin toteuttaa!

Kaupunkiin kuuluu kaupungintalo

On usein todettu, että kaupungintalo on Espoon ensimmäinen. Se symboloi Espoon kaupungistumista ja itsenäisyyttä, mitä me kaikki valtuutetut olemme pitäneet tärkeänä. Historiaan perehtyneet näkevät tässä erittäin suuren arvon: Espoo ja espoolaiset ansaitsevat oikeuden historiaansa ja juuriinsa.

Kaupungilla on oltava kaupungintalo. Jos emme siis saa nyt uutta, toimivampaa ja edustavampaa, kannatan nykyisen säilyttämistä ja uudistamista.

Unelma herää

Olen luonteeltani kuitenkin toiveikas realisti. Tiedän, että valtuuston enemmistö on jo sopinut, että kaupungintalo puretaan. Kun myöhemmin huomaamme tarvitsevamme kaupungintaloa, on nykyinen jo ehditty purkaa ja tontti rakentaa täyteen.

Uskon, että tuolloin on yhä tilaa radan päällä. Silloin voimme rakantaa uuden kaupungintalon radan päälle. Siitä tulee uusi julkinen kiinnostava koko kaupungin ja Espoon keskuksen sydän. Silloin saamme aidosti yhdistettyä radan etelä- ja pohjoispuolen; liitämme muuttuneen virasto- ja asumiskeskuksen liikekeskuksiin ja matkakeskukseen.




*

Reuma - liian hyvä valittavaksi?

Reuman sairaala on ollut minulle olemassa koko elämäni ajan. Minut on kasvatettu siihen ymmärrykseen, että siellä saa oikeasti maan parasta hoitoa. Siellä tehdään ihmeitä ja osataan ihmistä hoitaa kokonaisuutena. Reuman hoidon ja osaamisen taso tuo turvallisuutta sairaan ihmisen elämään.

Olen myös nähnyt läheltä aikuisen miehen silmistä hädän ja epävarmuuden nyt, kun jatkohoitopaikasta ei ole tietoa. Muistan myös tuon katseen vuosien takaa, kun keskussairaalassa tutkittiin häntä ymmärtämättä, millaisia muutoksia ja missä kaikkialla reuma voi ihmisen kehossa saada aikaiseksi.

Torstaina tuli keskusteluohjelma Reuman tulevaisuudesta ja siitä kuinka väistämätöntä konkurssi on. Minulle siitä heräsi entistä enemmän epäilyjä kuin varmuutta järjenkäytöstä. Ehkä tässä ei olekaan ollut puutetta tahdosta, vaan enemmänkin päinvastoin?

Uskon, että Reuma piti nimenomaan saada kaatumaan ennen kuin uusi terveydenhuoltolaki ja ihmisten valinnanvapaus tulisivat voimaan, sillä sen jälkeen liian moni valitsisivat Reuman hoitopaikakseen. Kyllä reumaa sairastavat tietävät, missä maan parasta hoitoa saa, eikä silloin matka ole este. Eikä varsinkaan silloin kun muualla osaaminen leikkauksissa loppuu kesken.

Erikoista oli myös kuulla, kuinka Reuman tulevaisuutta pohtiessa oli nimenomaan sairaanhoitopiireiltä kysytty, miten he haluavat hoitaa reumasairaat, kun toisaalla ollaan korostamassa sairaiden omaa oikeutta valita hoitopaikkansa. Ja HUS:n asiantuntija oli ohjelmassa kertomassa, kuinka he haluavat hoitaa reumaa sairastavat itse. Hän myös uskoi Päijät-Hämeenkin keskussairaan pystyvän tähän kunhan vähän aikaa kuluu.

Ristiriita valinnanvapauden ja keskussairaaloiden sanelun välillä on niin ilmeinen, että se kaipaa selityksen.

Oliko Reuman sairaala liian hyvä potilaiden itse valittavaksi?


*

Hyvin aiheesta on kirjoittanut myös Hanna:
http://kuntsi.blogspot.com/2010/03/risikko-polkylle.html


*

Keski-Espoon yläkoulu lakkaa

"Jaana Leppäkorpi vie Keski-Espoon koulupäätöksen kaupunginhallitukseen. .. Leppäkorpi perustelee otto-oikeuden käyttöä sillä, että päätöksellä on laaja vaikutus kouluverkkoon, ... Myöskään taloudellisia vaikutuksia ei hänen mielestään ole arviotu riittävästi. Koulu on hänestä tehnyt myös hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa." HS 27.3.2010

Kaupunginhallitus päätti tänään esityksestäni ottaa Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuuden käsiteltäväkseen. Sen jälkeen esittelijä esitti hallitukselle, että yläkoulun luokat jatkaisivat koulussa kuten suunniteltu on. Kannatin tätä esitystä samoilla perusteilla, kuten esitin otto-oikeuden käyttämistäkin. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä kaupunginhallituksen enemmistö päätti äänin 6-9 lopettaa koulun.

Päätös on onneton monessakin mielessä. Eniten suren kuitenkin lasten ja nuorten puolesta, joiden äänellä ja mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä. Tällaisellä kiireellä ei näin isoja ratkaisuja saisi koskaan tehdä! Tämä oli erittäin huonoa lapsipolitiikkaa.

Näiden viikkojen aikana kävi ilmi, kuinka hyvää työtä koulu on tehnyt. Peruskoulun suorittaneet nuoret ovat lähes kaikki saaneet jatko-opintopaikan. Se on hyvä saavutus, kun iso osa koulun oppilaista tarvitsee oppilashuollon tukea. Yhtenäiskoulu on yhteisönä tukenut lapsia hyvin. Tästä työstä koulu olisi pitänyt palkita, ei lopettaa.

Keski-Espoo on lapsirikas alue. Opetustoimen johtajan kannanoton mukaan viiden vuoden päästä alueellamme tarvitaan uusi yläkoulu. Aion omalta osaltani olla aktiivinen tässä asiassa.



***
Tässä esitykseni otto-oikeuden käyttämiseksi:

Esitän, että KH käyttää otto-oikeuttaan Suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan päätökseen, joka koskee Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamista.Esitän otto-oikeuden käyttämistä koska:

- Päätöksellä on vaikutusta laajasti Keski-Espoon kouluverkkoon (mm. Saarnilaakson tulevaisuuden suunnitelmiin, Jalavapuiston oppilaiden koulupolkuun ja parakkikoulun tarpeellisuuteen) ja siksi myös Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuus ja tarpeellisuus pitää arvioida kouluverkkoselvityksen yhteydessä, ei yksittäisenä tapauksena, jollainen se ei ole.

- Koska päätöksellä on vaikutuksia koko alueen kouluverkkoon, ei lakkauttamisen taloudellisiakaan vaikutuksia ole arvioitu riittävästi. Näin iso asia tulisi valmistella huolella.

- Valtuusto on päättänyt, palveluverkon uudistamista tulee valmistella toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa. Nyt tehty ratkaisu on syntynyt niin nopealla aikataululla, ettei asiaa ole ehditty riittävästi käsitellä. Sekä lapsilla että koulun henkilökunnalla oli kohtuuttoman vähän aikaa varautua näin isoon muutokseen.

- Lautakunnan listan liitteenä olevasta aineistosta käy ilmi, että koulu on tehnyt erittäin hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa: yhtenäiskoulun kantava ja tukeva yhteisö on kantanut lapsia siten, että heistä lähes kaikki saaneet jatko-opiskelupaikan. Päätöksen sosiaalisia ei ole ehditty arvioida riittävästi.

- Oppilasennusteen mukaan alueen yläkoululaisten määrä kasvaa siten, että noin viiden vuoden päästä alueelle tarvitaan uusi yläkoulu. Tämän ratkaisun yhteydessä pitäisi myös päättää minne uusi koulu perustetaan tai käynnistetäänkö nyt lakkautettava koulu uudelleen. Jos yläkoulu lakkautetaan vain määräajaksi, ei siellä olevia erikoisluokkatiloja (kotitalousluokka, fysiikka-kemia-luokka) ole syytä purkaa, mutta samalla ne tilat jäävät vajaakäytölle. Uuden koulun perustamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole huomioitu päätöstä tehtäessä.

- YT-menettelyssä on puutteita mm. vastaanottavien koulujen henkilökunnan, Espoo Cateringin sekä kiinteistöhuollon ja siivoushenkilöstön osalta.

Yläkoulun tulevaisuus ei vaikuta siihen, etteikö Keski-Espoon koulu olisi monitoimitalo: nyt jo siellä toimii esiopetus, yhtenäiskoulu (1-9 lk.) ja nuorisotilat. Alueen varhaiskasvatus voi lisätä koulun tilossa omaa toimintaansa, vaikka yläkoulu jatkaisikin.

Näillä perusteilla katson, että KH:n tulee paneutua asiaan, käyttää otto-oikeuttaan ja päättää asiasta.


*

Puskista on helpompi tehdä esityksiä?

Kaupunginhallitus päätti tänään kokoomuksen, vihreiden, Keskustan ja osin RKP:n äänin 10 - 5 perustaa uuden toimialajohtajan viran ja perustaa tälle uuden toimialan. Esitys tuli osalle meistä täytenä yllätyksenä, vaikkakin enemmistön kanssa asiasta oli selvästi sovittu: piiruakaan esityksestä ei voinut muuttaa, eikä sitä kärsinyt jättää edes viikoksi pöydälle tutustumista varten.

Esitys on iso ja merkittävä. Sillä on yhtä johtajaa suuremmat kustannusvaikutuksetkin, sillä eihän uusi johtaja ilman esikuntaa ja sihteereitä pärjää. Näitä vakansseja mietitään sitten myöhemmin. Nyt uudet johtosäännöt ja uusi johtajan virka on tarkoitus saada valtuuston päätettäväksi toukokuun valtuustoon. Tuon pallin täyttämistä ei meidän muiden tarvitse vaivautua pohtimaan, sillä siihen tarvitaan vihreiden jäsenkirjaa ja ehkä jotain muutakin osaamista.

Asiasta sopineet kertoivat esityksen johtavan tehostamiseen ja tuottavan säästöjä. Jos ja kun he uskoivat näin asiaansa niin miksei asiaa voitu tuoda tavallisessa järjestyksessä päätettäväksi? Normaalistihan me päätämme virkamiesten esityksestä asioista ja jopa niin, että esityslista on puoli viikkoa myös kuntalaisten luettavana.

Tavallisesti päätöksenteko on avointa. Kaupunginhallituksessa olemme myös pyrkineet kunnioittamaan toisten toiveita saada lisäaikaa perehtyä esityksiin ja jättäneet asioita pöydälle. Tällä kertaa kokoomuksella¨ja vihreillä ei ollut mitään haluja kuunnella, vaan vain kova tahto sanella.

Meillä on valtuustosopimus, jossa on sovittu että isoista asioista pyritään päättämään mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä. Tuollaiset esityksen näin vaikeassa taloustilanteessa ovat juuri niitä asioita, joissa pitäisi hakea yhteistä näkemystä.

Itse luulin, että vuoden takaisten tapahtumien jälkeen yhteiset askelmerkit tälle kaudelle löytyivät, mutta ei...



Näin asiasta kaupunki tiedotti kokouksen jälkeen:

Kaupunginhallitus käynnisti valmistelun palveluliiketoiminnan toimialan perustamiseksi

Kaupunginhallitus päätti äänin 10 -5 käynnistää valmistelun johtosääntöjen muuttamiseksi ja palveluliiketoimen toimialajohtajan viran perustamiseksi siten, että valtuusto voi päättää asiat 24.5.2010.

Johtosääntöjä muutetaan siten, että perustetaan 1.1.2011 alkaen uusi palveluliiketoimen toimiala, joka muodostuu Espoo Catering -liikelaitoksesta, Varikko-liikelaitoksesta, Kiinteistönhoito-liikelaitoksesta ja teknisen keskuksen nettobudjetoidusta katu- ja vihertuotantoyksiköstä. Kiinteistöpalvelukeskus tulosyksikkönä lakkautetaan 1.1.2011 alkaen ja sen toiminnoista tonttiyksikkö ja asuntopalvelut siirretään teknisen ja ympäristötoimen toimialan esikuntaan sekä kaupunkimittausyksikkö tekniseen keskukseen. Palveluliiketoimen toimialalla on pelastuslaitoksen johtokunta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitosta varten ja palveluliikelaitosten johtokunta muita varten.

Keskushallinnon konsernipalvelujen tulosyksikön toimintaa valmistellaan siten, että palvelutuotantoon liittyvien toimintojen siirrot palveluliiketoimen toimialalle voivat alkaa 1.1.2012 sijoittuen nykyisen palveluliikelaitosten johtokunnan alaisuuteen.

Lommila uusiksi

Kaupunkisuunnittelulautakunta osoitti tänään poikkeuksellista rohkeutta palauttaessaan Lommilan hypermarketkaavan uudelleen valmisteltavaksi. Lautakunnan tavoitteena on, että alueelle tulee pääasiassa tilaa vievää kauppaa ja enintään 4 000 k-m2 päivittäistavarakauppaa eli ei hypereitä vaan marketteja. Lisäksi lautakunnan näkemyksen mukaan suuri kauppakeskus pitää toteuttaa vaiheittain: vuoden 2015 tienoilla enintään 60 000 kerrosneliötä ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä 50 000 k-m2.

- Näin kauppakeskus kasvaisi Sellon kokoiseksi limittäin Espoon aseman alueen kehittymisen myötä, eikä kerralla syöden alueen asukkaiden ostovoiman. Lautakunnalla on pyrkimys kokonaisvaltaiseen suunnitteluun yksittäisen hankekaavan sijaan, siksi se vaati myös asemalta Nimiehenpellon kautta Lommilaan kulkevan akselin tarkempaa suunnittelua. Tavoitteena on löytää Espoon keskuksen muutoksen eväät.

Päätös luo mahdollisuuksia myös Pohjois-Espoon lähipalveluiden kehittymiselle. On kestämätöntä ajatella, että Lommilasta muodostuisi Lippajärven, Viiskorven, Nupurin tai Histankin "lähikauppa".

Lommilan kauppakeskittymä on maakuntakaavan sallima, mutta Pohjois-Espoon yleiskaavassa sitä ei ole. Tuo yleiskaava on laadittu ennen kuin laissa ja muullakin ohjeistuksella on ryhdytty ohjaamaan tarkemmin kaupan sijoittumista. Tältä osin kaava on siis auttamattomasti vanhentunut ja Ely (ent. alueellinen ympäristökeskus) onkin asiasta useampaan otteeseen huomauttanut ja valittanut. Jokainen valituskierros pitkittää erilaisia hankkeita ainakin vuodella tai kahdella.

Lommilan suhteen on tarkoitus etsiä sellainen ratkaisu, josta ei valitettaisi. Kun nyt otetaan lisäaikaa, säästetään aikaa myöhemmin.

Päätös osoittaa rohkeutta käyttää kunnalle kuuluvaa kaavoitusvaltaa ja rohkeutta nähdä kokonaisuus ja suunnitella tulevaisuutta. Se henkii myös uskoa siihen, että vaihtoehtoja on olemassa.

Ehkäpä Espoo on oikeasti edelläkävijä - jopa suunnannäyttäjä. Se ratkeaa, kun näemme kuinka Lommilan suunnittelu tästä etenee.



*

Palveluita ei ole ilman tilaa, rakennuksia

Tänään valtuustossa on käsiteltävänä valtuustokysymys, joka koskee kaupungin hallinnon (kaupunginjohtajan esikunnan) vuokratilojen sopimuksen jatkamista. Kysymys tehtiin koska noiden väistötilojen vuokrasopimusta pidennettiin viime vuoden lopulla usealla vuodella, vaikka valtuustosopimuksessa on sovittu että nyt alkuvuodesta päätetään kaupungintalon tulevaisuudesta. Virkamiehet siis ajattelivat päättäjien puolesta!

Ratkaisu osoittaa, että kaupungin johtosäännöissä on ammottava vuokratilojen mentävä aukko. Eri toimialoilla ja keskushallinnossa voidaan siis vuokrata tiloja ja vaatia niihin muutoksia surutta ilman, että asiaa tuodaan kertaakaan päättäjien punnittavaksi. Poliitikkojen tehtäväksi jää sitten vastata käyttökustannusten kasvusta aiheutuneisiin paineisiin.
- Juuri tästä syystä kaupungin pitkäaikaiset vuokravastuut ovat vuosi vuodelta lisääntyneet ilman, että me valtuustossa olisimme niitä voineet vaikuttaa tai edes pohtia.

Vuokratilat tuntuvat olevan siis näppärä ratkaisu, kun tilaa tarvitaan lisää. Jos taas haluttaisiin tähän tarpeeseen vastata rakentamalla omaa, sitä punnittaisiin useassa eri lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossakin. Myös omien tilojen korjaukset ja remontit on vaikeammin toteutettavissa kuin vuokratiloissa, joiden osalta remonteista aiheutuvat kustannukset jyvitetään vain kätevästi vuokriin.

Paine pitkittää kaupunginjohtajan esikunnan vuokrasopimusta syntyi siitä, että noita tiloja piti remontoida. Vuokrat olisivat nousseet kohtuuttomaksi ellei maksuaikaa eli vuokra-aikaa olisi pidennetty. Hämmästelen kuitenkin sitä, että remontit johtuivat kaiketi kousteusongelmista. Eikö vuokranantajalla ole mitään velvollisuutta taata tilojensa terveellisyys? Miten sekin voidaan maksattaa vuokralaisella, kun vaihtoehtonahan pahimmillaan pitäisi olla käyttökielto?

Johtosäännöt on siis syytä laittaa remonttiin: olipa tila sitten vuokrattu tai oma, sen tarvetta ja sen kustannuksia tulee pohtia samalla tavoin. Sujuvuutta päätöksenteossa kyllä löytyy, kun perusteet ovat asialliset. Muutoksella saisimme varmasti myös parempaa koordinaatiota tilojen hallintaan. Nyt tuntuu, ettei riittävän moni tiedä mitä kukin toiminto itsekseen tekee.

Tiloja tarvitaan, sillä palveluita ei ole ilman paikkaa - ilman tilaa, jossa kohdata, hoitaa tai opettaa. Nekin työntekijät tarvitsevat asialliset ja terveelliset työtilat, jotka palvelevat asiakkaita heidän kodeissaan tai rakentavat ja huoltavat kaupunkiamme.

Siitäkin tässä on kyse, että pääasiasssa kunnankin kannattaisi omistaa omat seinänsä. Se on useimmiten edullisin tapa luoda edellytykset palveluille; se antaa myös parhaimmat vaikutus- ja muutosmahdollisuudet, kun tarpeet muuttuvat vuosien varrella. Tämä on totuus, joka pätee niin tavallisen ihmisen arjessa kuin kunnankin omistajapolitiikan peruslinjaukseksi ja sillä linjalla soisin Espoossakin kuljettavan.


*

Kunpa osaisimme nähdä kauas

Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.

On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.

Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.

Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.

Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.

Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.

Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.

Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.


*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.

Huippuarkkitehtuuria arjen keskellä

Ajoittain kuulee esityksiä siitä, että uudet koulurakennukset ja päiväkodit pitäisi olla tietynlaisia monistettavia tyyppirakennuksia. Näin ajatellaan, että säästettäisiin rakentamisen kustannuksissa. Toisaalta unohtuu, että joka tapauksessa joka kerta uusi rakennus pitää sovittaa tontille ja suunnitella tarpeiden mukaan. Samalla tällä linjalla menetettäisiin se mahdollisuus, joka julkinen rakentaminen joka kerta on.

Erilaiset uudet julkiset rakennukset ovat aina merkittäviä alueen identiteetin muodostumisessa. Oman alueen koulu tai päiväkoti voi olla enemmänkin kuin vain hoito- tai opiskelupaikka. Se voi olla meidän oma.

Joku aika sitten lehdessä oli kirjoitus siitä, että Suomen rakennustaiteen museo on äskettäin valinnut Suomen uuden arkkitehtuurin parhaimmiston edustajia. Espoosta uuden huippuarkkitehtuurin edustajia löytyi kaksi, joista toinen on Tuomarilan päiväkoti (kuva yllä).

Minulle hyvä suunnittelu tarkoittaa kolmea asiaa: se on kaunista katsella, on toiminnallisesti harkittua ja energiankulutukseltaan säästeliästä. Tyylikäs julkinen rakennus on osa alueen identiteettiä ja parantaa ihmisten juurtumista alueelleen.

Viime kaupunginhallituksessa hyväksyimme suunnitelman siitä, kuinka Espoon ja tämän seudun kilpailukykyä voitaisiin lisätä. Itse uskon, että teot ovat vahvempi viesti, kuin puheet. Siksikin on upeaa, että Tuomarilan päiväkoti sai ansaitsemaansa huomioita. On myös hienoa, että muutama vuosi sitten valmistunut Hösmärinpuiston pienten lasten koulua on esitelty mm. Suomen suurlähetystön koosteessa suomalaisesta arkkitehtuurista.

Netistä löysin artikkelin, jossa todettiin seuraavaa: "Julkinen rakentaminen on perinteisesti ollut tärkeä rakentamisen laatutason määrittäjä Suomessa. Esimerkiksi koulurakentamisen laatu antaa erinomaisen kuvan yhteiskunnan tilasta. Kun julkiseen rakentamiseen sijoitetaan riittävästi yhteiskunnan varoja, se osoittaa paitsi yhteisön sivistystahtoa ja vastuuntuntoa, myös ylpeyttä jo saavutetusta sekä uskoa tulevaisuuteen. Viimeisten selvitysten mukaan tämä onkin erittäin perusteltu – kenties jopa ainoa luotettava – peruste kehittää maatamme. Panostus korkeatasoiseen kouluarkkitehtuuriin ja -rakentamiseen on arvostava ja rohkaiseva viesti tuleville sukupolville. "

Näillä ajatuksilla toivon, että meillä on jatkossakin viisautta suunnitella hyvin uudet koulut ja päiväkodit sekä muut tarpeelliset rakennukset.



*