Reuma - liian hyvä valittavaksi?

Reuman sairaala on ollut minulle olemassa koko elämäni ajan. Minut on kasvatettu siihen ymmärrykseen, että siellä saa oikeasti maan parasta hoitoa. Siellä tehdään ihmeitä ja osataan ihmistä hoitaa kokonaisuutena. Reuman hoidon ja osaamisen taso tuo turvallisuutta sairaan ihmisen elämään.

Olen myös nähnyt läheltä aikuisen miehen silmistä hädän ja epävarmuuden nyt, kun jatkohoitopaikasta ei ole tietoa. Muistan myös tuon katseen vuosien takaa, kun keskussairaalassa tutkittiin häntä ymmärtämättä, millaisia muutoksia ja missä kaikkialla reuma voi ihmisen kehossa saada aikaiseksi.

Torstaina tuli keskusteluohjelma Reuman tulevaisuudesta ja siitä kuinka väistämätöntä konkurssi on. Minulle siitä heräsi entistä enemmän epäilyjä kuin varmuutta järjenkäytöstä. Ehkä tässä ei olekaan ollut puutetta tahdosta, vaan enemmänkin päinvastoin?

Uskon, että Reuma piti nimenomaan saada kaatumaan ennen kuin uusi terveydenhuoltolaki ja ihmisten valinnanvapaus tulisivat voimaan, sillä sen jälkeen liian moni valitsisivat Reuman hoitopaikakseen. Kyllä reumaa sairastavat tietävät, missä maan parasta hoitoa saa, eikä silloin matka ole este. Eikä varsinkaan silloin kun muualla osaaminen leikkauksissa loppuu kesken.

Erikoista oli myös kuulla, kuinka Reuman tulevaisuutta pohtiessa oli nimenomaan sairaanhoitopiireiltä kysytty, miten he haluavat hoitaa reumasairaat, kun toisaalla ollaan korostamassa sairaiden omaa oikeutta valita hoitopaikkansa. Ja HUS:n asiantuntija oli ohjelmassa kertomassa, kuinka he haluavat hoitaa reumaa sairastavat itse. Hän myös uskoi Päijät-Hämeenkin keskussairaan pystyvän tähän kunhan vähän aikaa kuluu.

Ristiriita valinnanvapauden ja keskussairaaloiden sanelun välillä on niin ilmeinen, että se kaipaa selityksen.

Oliko Reuman sairaala liian hyvä potilaiden itse valittavaksi?


*

Hyvin aiheesta on kirjoittanut myös Hanna:
http://kuntsi.blogspot.com/2010/03/risikko-polkylle.html


*

Keski-Espoon yläkoulu lakkaa

"Jaana Leppäkorpi vie Keski-Espoon koulupäätöksen kaupunginhallitukseen. .. Leppäkorpi perustelee otto-oikeuden käyttöä sillä, että päätöksellä on laaja vaikutus kouluverkkoon, ... Myöskään taloudellisia vaikutuksia ei hänen mielestään ole arviotu riittävästi. Koulu on hänestä tehnyt myös hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa." HS 27.3.2010

Kaupunginhallitus päätti tänään esityksestäni ottaa Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuuden käsiteltäväkseen. Sen jälkeen esittelijä esitti hallitukselle, että yläkoulun luokat jatkaisivat koulussa kuten suunniteltu on. Kannatin tätä esitystä samoilla perusteilla, kuten esitin otto-oikeuden käyttämistäkin. Valitettavasti se ei riittänyt, sillä kaupunginhallituksen enemmistö päätti äänin 6-9 lopettaa koulun.

Päätös on onneton monessakin mielessä. Eniten suren kuitenkin lasten ja nuorten puolesta, joiden äänellä ja mielipiteellä ei ollut mitään merkitystä. Tällaisellä kiireellä ei näin isoja ratkaisuja saisi koskaan tehdä! Tämä oli erittäin huonoa lapsipolitiikkaa.

Näiden viikkojen aikana kävi ilmi, kuinka hyvää työtä koulu on tehnyt. Peruskoulun suorittaneet nuoret ovat lähes kaikki saaneet jatko-opintopaikan. Se on hyvä saavutus, kun iso osa koulun oppilaista tarvitsee oppilashuollon tukea. Yhtenäiskoulu on yhteisönä tukenut lapsia hyvin. Tästä työstä koulu olisi pitänyt palkita, ei lopettaa.

Keski-Espoo on lapsirikas alue. Opetustoimen johtajan kannanoton mukaan viiden vuoden päästä alueellamme tarvitaan uusi yläkoulu. Aion omalta osaltani olla aktiivinen tässä asiassa.



***
Tässä esitykseni otto-oikeuden käyttämiseksi:

Esitän, että KH käyttää otto-oikeuttaan Suomenkielisen varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnan päätökseen, joka koskee Keski-Espoon yläkoulun lakkauttamista.Esitän otto-oikeuden käyttämistä koska:

- Päätöksellä on vaikutusta laajasti Keski-Espoon kouluverkkoon (mm. Saarnilaakson tulevaisuuden suunnitelmiin, Jalavapuiston oppilaiden koulupolkuun ja parakkikoulun tarpeellisuuteen) ja siksi myös Keski-Espoon yläkoulun tulevaisuus ja tarpeellisuus pitää arvioida kouluverkkoselvityksen yhteydessä, ei yksittäisenä tapauksena, jollainen se ei ole.

- Koska päätöksellä on vaikutuksia koko alueen kouluverkkoon, ei lakkauttamisen taloudellisiakaan vaikutuksia ole arvioitu riittävästi. Näin iso asia tulisi valmistella huolella.

- Valtuusto on päättänyt, palveluverkon uudistamista tulee valmistella toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa. Nyt tehty ratkaisu on syntynyt niin nopealla aikataululla, ettei asiaa ole ehditty riittävästi käsitellä. Sekä lapsilla että koulun henkilökunnalla oli kohtuuttoman vähän aikaa varautua näin isoon muutokseen.

- Lautakunnan listan liitteenä olevasta aineistosta käy ilmi, että koulu on tehnyt erittäin hyvää työtä haasteellisten oppilaiden parissa: yhtenäiskoulun kantava ja tukeva yhteisö on kantanut lapsia siten, että heistä lähes kaikki saaneet jatko-opiskelupaikan. Päätöksen sosiaalisia ei ole ehditty arvioida riittävästi.

- Oppilasennusteen mukaan alueen yläkoululaisten määrä kasvaa siten, että noin viiden vuoden päästä alueelle tarvitaan uusi yläkoulu. Tämän ratkaisun yhteydessä pitäisi myös päättää minne uusi koulu perustetaan tai käynnistetäänkö nyt lakkautettava koulu uudelleen. Jos yläkoulu lakkautetaan vain määräajaksi, ei siellä olevia erikoisluokkatiloja (kotitalousluokka, fysiikka-kemia-luokka) ole syytä purkaa, mutta samalla ne tilat jäävät vajaakäytölle. Uuden koulun perustamisesta aiheutuvia kustannuksia ei ole huomioitu päätöstä tehtäessä.

- YT-menettelyssä on puutteita mm. vastaanottavien koulujen henkilökunnan, Espoo Cateringin sekä kiinteistöhuollon ja siivoushenkilöstön osalta.

Yläkoulun tulevaisuus ei vaikuta siihen, etteikö Keski-Espoon koulu olisi monitoimitalo: nyt jo siellä toimii esiopetus, yhtenäiskoulu (1-9 lk.) ja nuorisotilat. Alueen varhaiskasvatus voi lisätä koulun tilossa omaa toimintaansa, vaikka yläkoulu jatkaisikin.

Näillä perusteilla katson, että KH:n tulee paneutua asiaan, käyttää otto-oikeuttaan ja päättää asiasta.


*

Puskista on helpompi tehdä esityksiä?

Kaupunginhallitus päätti tänään kokoomuksen, vihreiden, Keskustan ja osin RKP:n äänin 10 - 5 perustaa uuden toimialajohtajan viran ja perustaa tälle uuden toimialan. Esitys tuli osalle meistä täytenä yllätyksenä, vaikkakin enemmistön kanssa asiasta oli selvästi sovittu: piiruakaan esityksestä ei voinut muuttaa, eikä sitä kärsinyt jättää edes viikoksi pöydälle tutustumista varten.

Esitys on iso ja merkittävä. Sillä on yhtä johtajaa suuremmat kustannusvaikutuksetkin, sillä eihän uusi johtaja ilman esikuntaa ja sihteereitä pärjää. Näitä vakansseja mietitään sitten myöhemmin. Nyt uudet johtosäännöt ja uusi johtajan virka on tarkoitus saada valtuuston päätettäväksi toukokuun valtuustoon. Tuon pallin täyttämistä ei meidän muiden tarvitse vaivautua pohtimaan, sillä siihen tarvitaan vihreiden jäsenkirjaa ja ehkä jotain muutakin osaamista.

Asiasta sopineet kertoivat esityksen johtavan tehostamiseen ja tuottavan säästöjä. Jos ja kun he uskoivat näin asiaansa niin miksei asiaa voitu tuoda tavallisessa järjestyksessä päätettäväksi? Normaalistihan me päätämme virkamiesten esityksestä asioista ja jopa niin, että esityslista on puoli viikkoa myös kuntalaisten luettavana.

Tavallisesti päätöksenteko on avointa. Kaupunginhallituksessa olemme myös pyrkineet kunnioittamaan toisten toiveita saada lisäaikaa perehtyä esityksiin ja jättäneet asioita pöydälle. Tällä kertaa kokoomuksella¨ja vihreillä ei ollut mitään haluja kuunnella, vaan vain kova tahto sanella.

Meillä on valtuustosopimus, jossa on sovittu että isoista asioista pyritään päättämään mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä. Tuollaiset esityksen näin vaikeassa taloustilanteessa ovat juuri niitä asioita, joissa pitäisi hakea yhteistä näkemystä.

Itse luulin, että vuoden takaisten tapahtumien jälkeen yhteiset askelmerkit tälle kaudelle löytyivät, mutta ei...



Näin asiasta kaupunki tiedotti kokouksen jälkeen:

Kaupunginhallitus käynnisti valmistelun palveluliiketoiminnan toimialan perustamiseksi

Kaupunginhallitus päätti äänin 10 -5 käynnistää valmistelun johtosääntöjen muuttamiseksi ja palveluliiketoimen toimialajohtajan viran perustamiseksi siten, että valtuusto voi päättää asiat 24.5.2010.

Johtosääntöjä muutetaan siten, että perustetaan 1.1.2011 alkaen uusi palveluliiketoimen toimiala, joka muodostuu Espoo Catering -liikelaitoksesta, Varikko-liikelaitoksesta, Kiinteistönhoito-liikelaitoksesta ja teknisen keskuksen nettobudjetoidusta katu- ja vihertuotantoyksiköstä. Kiinteistöpalvelukeskus tulosyksikkönä lakkautetaan 1.1.2011 alkaen ja sen toiminnoista tonttiyksikkö ja asuntopalvelut siirretään teknisen ja ympäristötoimen toimialan esikuntaan sekä kaupunkimittausyksikkö tekniseen keskukseen. Palveluliiketoimen toimialalla on pelastuslaitoksen johtokunta Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitosta varten ja palveluliikelaitosten johtokunta muita varten.

Keskushallinnon konsernipalvelujen tulosyksikön toimintaa valmistellaan siten, että palvelutuotantoon liittyvien toimintojen siirrot palveluliiketoimen toimialalle voivat alkaa 1.1.2012 sijoittuen nykyisen palveluliikelaitosten johtokunnan alaisuuteen.

Lommila uusiksi

Kaupunkisuunnittelulautakunta osoitti tänään poikkeuksellista rohkeutta palauttaessaan Lommilan hypermarketkaavan uudelleen valmisteltavaksi. Lautakunnan tavoitteena on, että alueelle tulee pääasiassa tilaa vievää kauppaa ja enintään 4 000 k-m2 päivittäistavarakauppaa eli ei hypereitä vaan marketteja. Lisäksi lautakunnan näkemyksen mukaan suuri kauppakeskus pitää toteuttaa vaiheittain: vuoden 2015 tienoilla enintään 60 000 kerrosneliötä ja sitten seuraavalla vuosikymmenellä 50 000 k-m2.

- Näin kauppakeskus kasvaisi Sellon kokoiseksi limittäin Espoon aseman alueen kehittymisen myötä, eikä kerralla syöden alueen asukkaiden ostovoiman. Lautakunnalla on pyrkimys kokonaisvaltaiseen suunnitteluun yksittäisen hankekaavan sijaan, siksi se vaati myös asemalta Nimiehenpellon kautta Lommilaan kulkevan akselin tarkempaa suunnittelua. Tavoitteena on löytää Espoon keskuksen muutoksen eväät.

Päätös luo mahdollisuuksia myös Pohjois-Espoon lähipalveluiden kehittymiselle. On kestämätöntä ajatella, että Lommilasta muodostuisi Lippajärven, Viiskorven, Nupurin tai Histankin "lähikauppa".

Lommilan kauppakeskittymä on maakuntakaavan sallima, mutta Pohjois-Espoon yleiskaavassa sitä ei ole. Tuo yleiskaava on laadittu ennen kuin laissa ja muullakin ohjeistuksella on ryhdytty ohjaamaan tarkemmin kaupan sijoittumista. Tältä osin kaava on siis auttamattomasti vanhentunut ja Ely (ent. alueellinen ympäristökeskus) onkin asiasta useampaan otteeseen huomauttanut ja valittanut. Jokainen valituskierros pitkittää erilaisia hankkeita ainakin vuodella tai kahdella.

Lommilan suhteen on tarkoitus etsiä sellainen ratkaisu, josta ei valitettaisi. Kun nyt otetaan lisäaikaa, säästetään aikaa myöhemmin.

Päätös osoittaa rohkeutta käyttää kunnalle kuuluvaa kaavoitusvaltaa ja rohkeutta nähdä kokonaisuus ja suunnitella tulevaisuutta. Se henkii myös uskoa siihen, että vaihtoehtoja on olemassa.

Ehkäpä Espoo on oikeasti edelläkävijä - jopa suunnannäyttäjä. Se ratkeaa, kun näemme kuinka Lommilan suunnittelu tästä etenee.



*

Palveluita ei ole ilman tilaa, rakennuksia

Tänään valtuustossa on käsiteltävänä valtuustokysymys, joka koskee kaupungin hallinnon (kaupunginjohtajan esikunnan) vuokratilojen sopimuksen jatkamista. Kysymys tehtiin koska noiden väistötilojen vuokrasopimusta pidennettiin viime vuoden lopulla usealla vuodella, vaikka valtuustosopimuksessa on sovittu että nyt alkuvuodesta päätetään kaupungintalon tulevaisuudesta. Virkamiehet siis ajattelivat päättäjien puolesta!

Ratkaisu osoittaa, että kaupungin johtosäännöissä on ammottava vuokratilojen mentävä aukko. Eri toimialoilla ja keskushallinnossa voidaan siis vuokrata tiloja ja vaatia niihin muutoksia surutta ilman, että asiaa tuodaan kertaakaan päättäjien punnittavaksi. Poliitikkojen tehtäväksi jää sitten vastata käyttökustannusten kasvusta aiheutuneisiin paineisiin.
- Juuri tästä syystä kaupungin pitkäaikaiset vuokravastuut ovat vuosi vuodelta lisääntyneet ilman, että me valtuustossa olisimme niitä voineet vaikuttaa tai edes pohtia.

Vuokratilat tuntuvat olevan siis näppärä ratkaisu, kun tilaa tarvitaan lisää. Jos taas haluttaisiin tähän tarpeeseen vastata rakentamalla omaa, sitä punnittaisiin useassa eri lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossakin. Myös omien tilojen korjaukset ja remontit on vaikeammin toteutettavissa kuin vuokratiloissa, joiden osalta remonteista aiheutuvat kustannukset jyvitetään vain kätevästi vuokriin.

Paine pitkittää kaupunginjohtajan esikunnan vuokrasopimusta syntyi siitä, että noita tiloja piti remontoida. Vuokrat olisivat nousseet kohtuuttomaksi ellei maksuaikaa eli vuokra-aikaa olisi pidennetty. Hämmästelen kuitenkin sitä, että remontit johtuivat kaiketi kousteusongelmista. Eikö vuokranantajalla ole mitään velvollisuutta taata tilojensa terveellisyys? Miten sekin voidaan maksattaa vuokralaisella, kun vaihtoehtonahan pahimmillaan pitäisi olla käyttökielto?

Johtosäännöt on siis syytä laittaa remonttiin: olipa tila sitten vuokrattu tai oma, sen tarvetta ja sen kustannuksia tulee pohtia samalla tavoin. Sujuvuutta päätöksenteossa kyllä löytyy, kun perusteet ovat asialliset. Muutoksella saisimme varmasti myös parempaa koordinaatiota tilojen hallintaan. Nyt tuntuu, ettei riittävän moni tiedä mitä kukin toiminto itsekseen tekee.

Tiloja tarvitaan, sillä palveluita ei ole ilman paikkaa - ilman tilaa, jossa kohdata, hoitaa tai opettaa. Nekin työntekijät tarvitsevat asialliset ja terveelliset työtilat, jotka palvelevat asiakkaita heidän kodeissaan tai rakentavat ja huoltavat kaupunkiamme.

Siitäkin tässä on kyse, että pääasiasssa kunnankin kannattaisi omistaa omat seinänsä. Se on useimmiten edullisin tapa luoda edellytykset palveluille; se antaa myös parhaimmat vaikutus- ja muutosmahdollisuudet, kun tarpeet muuttuvat vuosien varrella. Tämä on totuus, joka pätee niin tavallisen ihmisen arjessa kuin kunnankin omistajapolitiikan peruslinjaukseksi ja sillä linjalla soisin Espoossakin kuljettavan.


*

Kunpa osaisimme nähdä kauas

Puolitoista vuotta me päättäjät olemme tehneet päätöksiä talouden synkkien varjojen alla. Monenlaisia ratkaisuja onkin jo tehty ja niiden ansiosta viime vuosi ei ollut niin huono kuin pelättiin. Nytkin jo väläytelty tämän vuoden taloussuunnitelman avaamista, vaikkei selkeitä perusteita sille ole.

On riski, että pelko ja epävarmuus saa meidät tekemään hätäisiä ratkaisuja, joista ei ole kuin haittaa tai joista koituu iso lasku myöhemmin. Vaikeina aikoina olisi tärkeää kyetä näkemään pidemmälle, tarkastelemaan vaihtoehtojen vaikutuksia laajasti.

Lyhytnäköisyys ja hätiköiminen ovat riskejä, jotka ovat nousseet mieleeni myös Espoon keskuksen tulevaisuutta suunniteltaessa. Jokainen meistä voi itse nähdä, kuinka hidasta työtä suunnitelmien ja kehittämisen toteuttaminen on. Tarvitaan uskoa ja määrätietoisuutta kulkea silloinkin, kun on vaikeaa.

Lommilan kauppakeskusta hypermarketteineen on tarjottu Espoon keskuksen pelastajaksi ja veturiksi. On kuitenkin vaikea uskoa, että sellaisenaan se elävöittäisi asuinaluettamme laajasti, vaan enemmänkin saattaisi kuihduttaa aseman seutua, jonka liikekeskukset etsivät yhä paikkaansa. Keskuksen yksi vaikeus on siinä, että rata jakaa alueen.
- Kuinka siis kaupallisen keskuksen siirtäminen kahden moottoritien ja yhden päätien muodostamaan kolmioon voisi edistää yhtenäisen kaupunkirakenteen syntymistä? Lommilan suunnittelijoilta on vaadittava rohkeampaa otetta, näkymää tulevaisuuden liikekeskuksesta, joka oikeasti täydentää nykyistä palveluvalikoimaamme.

Virastokeskuksen uudistamisen suuntaviivoista päättäminen on ollut vaikeampaa kuin kukaan osasi kuvitella. Nyt talouden varjot heittävät senkin ylle oman haasteensa: pitäisikö meillä silti olla rohkeutta ratkaista kaupungintalon kohtalo kestävästi, eikä vain ensi vuoden talousarviota tuijotellen? Esitykset, joiden mukaan kaupungin työntekijät voidaan surutta ripotella ympäri kaupunkia sijaitseviin vuokrakoppeihin, ei vastaa omaa käsitystäni toimivista hallintorakenteista tai työhyvinvoinnista. Jos ne seikat unohdetaan, maksetaan isoja kuluja myöhemmin.

Samaan aikaan olemme pohtineet palvelurakennettamme. Tavoite koota palveluita yhteen isompiin kokonaisuuksiin on sinänsä kannatettava, kunhan samalla huolehditaan jokaisen kaupunkikeskuksen palveluiden toimivuudesta. Espoossa on useita keskuksia, joiden asukkailla on oltava oikeus saada omalta alueeltaan palveluita. Toimivat ja monipuoliset palvelut ovat se tekijä, joka tekee kaupunkikeskuksistamme vetovoimaisia. Ja toisaalta palveluiden alasajo, suistaa keskukset kuihtumisen kierteeseen. Se ei voi olla Espoon visio tulevasta.

Espoon keskuksenkin alueella asuu ihmisiä keskikokoisen kaupungin verran. On ihan kohtuullista odottaa, että omalta alueelta löytyy merkittävin osa palveluista. Erikoissairaanhoito on sitten asia erikseen, kuten myös päivystyspalvelut.

Elämme vaikeita aikoja ja se vaatii meiltä rohkeutta. Sitä voi osoittaa myös katsomalla kauas ja näkemällä sen, mikä tässä ajassa ja tässä päivässä on säilyttämisen arvoista.


*
Kirjoitus on julkaistu Keski-Espoon Sanomissa 5.3.2010 Päättäjän palstalla.

Huippuarkkitehtuuria arjen keskellä

Ajoittain kuulee esityksiä siitä, että uudet koulurakennukset ja päiväkodit pitäisi olla tietynlaisia monistettavia tyyppirakennuksia. Näin ajatellaan, että säästettäisiin rakentamisen kustannuksissa. Toisaalta unohtuu, että joka tapauksessa joka kerta uusi rakennus pitää sovittaa tontille ja suunnitella tarpeiden mukaan. Samalla tällä linjalla menetettäisiin se mahdollisuus, joka julkinen rakentaminen joka kerta on.

Erilaiset uudet julkiset rakennukset ovat aina merkittäviä alueen identiteetin muodostumisessa. Oman alueen koulu tai päiväkoti voi olla enemmänkin kuin vain hoito- tai opiskelupaikka. Se voi olla meidän oma.

Joku aika sitten lehdessä oli kirjoitus siitä, että Suomen rakennustaiteen museo on äskettäin valinnut Suomen uuden arkkitehtuurin parhaimmiston edustajia. Espoosta uuden huippuarkkitehtuurin edustajia löytyi kaksi, joista toinen on Tuomarilan päiväkoti (kuva yllä).

Minulle hyvä suunnittelu tarkoittaa kolmea asiaa: se on kaunista katsella, on toiminnallisesti harkittua ja energiankulutukseltaan säästeliästä. Tyylikäs julkinen rakennus on osa alueen identiteettiä ja parantaa ihmisten juurtumista alueelleen.

Viime kaupunginhallituksessa hyväksyimme suunnitelman siitä, kuinka Espoon ja tämän seudun kilpailukykyä voitaisiin lisätä. Itse uskon, että teot ovat vahvempi viesti, kuin puheet. Siksikin on upeaa, että Tuomarilan päiväkoti sai ansaitsemaansa huomioita. On myös hienoa, että muutama vuosi sitten valmistunut Hösmärinpuiston pienten lasten koulua on esitelty mm. Suomen suurlähetystön koosteessa suomalaisesta arkkitehtuurista.

Netistä löysin artikkelin, jossa todettiin seuraavaa: "Julkinen rakentaminen on perinteisesti ollut tärkeä rakentamisen laatutason määrittäjä Suomessa. Esimerkiksi koulurakentamisen laatu antaa erinomaisen kuvan yhteiskunnan tilasta. Kun julkiseen rakentamiseen sijoitetaan riittävästi yhteiskunnan varoja, se osoittaa paitsi yhteisön sivistystahtoa ja vastuuntuntoa, myös ylpeyttä jo saavutetusta sekä uskoa tulevaisuuteen. Viimeisten selvitysten mukaan tämä onkin erittäin perusteltu – kenties jopa ainoa luotettava – peruste kehittää maatamme. Panostus korkeatasoiseen kouluarkkitehtuuriin ja -rakentamiseen on arvostava ja rohkaiseva viesti tuleville sukupolville. "

Näillä ajatuksilla toivon, että meillä on jatkossakin viisautta suunnitella hyvin uudet koulut ja päiväkodit sekä muut tarpeelliset rakennukset.



*

Paljon on töitä jäljellä

Päivän Hesarissa on näyttävä juttu kaupunginjohtajamme ajatuksista ja tavoitteista, mitä pitäisi Espoossa saada vielä aikaiseksi ennen kuin hän jää eläkkeelle. Onneksi sentään hän vain johtaa näiden asioiden valmistelua ja me päättäjät yhdessä tai enemmistön voimin sitten teemme päätöksiä.

Muutamaan asiaan on syytä puuttua tuossa kirjoituksessa:

1. Kaupungintalon tulevaisuus
Olen pitkään kannattanut kyseisen talon purkamista, koska käsitykseni mukaan se oli sekä taloudellisesti ja kaupunkirakenteen kannalta järkevämpää. Olen kuitenkin koko ajan korostanut, että kaupungintalon paikka on Espoon keskuksessa. Talo voisi olla pienempi ja toimivampi. Pröystäilevästä rakennuksesta en ole haaveillut, mutta hyvin suunnitellusta ja sitä kautta edustavasta kylläkin. Tavoitteeni on lisätä alueen viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Samalla tavoin kuin palveluiden kokoaminen yhteen tuo etuja ja parantaa yhteistyötä niin on myös hallinnon laita, siksi kaupungintalo on järkevää olla. Se on työpaikka ja asiointipiste siinä missä moni muukin toimipiste.

Nyt meille kuitenkin esitetään, ettei taloa tarvittaisi lainkaan. Kaupunginjohtajan näkemyksen mukaan on ihan sama, missä kopissa virkamiehet istuvat. En yhdy tähän virkamiesten halveksuntaan, sillä hyvä hallintohan juuri luo edellytykset palveluille ja päätöksenteolle. On espoolaistenkin etu, että koko ketju toimii.
- Toimivan ja hyvän hallinnon arvon huomaa vasta kun se puuttuu.

Näyttää siis siltä, että joudun kääntämään takkini tässä asiassa ja sitä pohdin parhaillaan. Jos peruskorjaus takaa toimivamman ratkaisun niin kai sitten sitä on syytä kannattaa?

2. Maahanmuuttajat ja koulut
Valtuustoryhmien tekemä sopimus siitä, että koulupolkuja tulisi suunnitella siten, ettei yhteenkään kouluun tulisi enempää kuin 15 % maahanmuuttajia on saanut syystäkin paljon huomiota. Kirjaus oli selvästi hätiköity, mutta sen ansio on huomion kiinnittäminen maahanmuuttajien keskittymiseen. Tutkimustenhan mukaan juuri kukaan ei kannata sitä, että vieraskielinen väestö keskittyy, mutta silti niin tapahtuu. Miksi?

On myös niin, että alueiden sisällä maahanmuuttajalapset ovat keskittyneet tiettyihin kouluihin. Kylillä jopa puhutaan, että osa näistä lapsista kuljetetaan autoilla näihin kouluihin. Onko kyse siis vain huonosti onnistuneesta asuntopolitiikasta vai myös opetusviraston tukemasta keskittymisestä, en tiedä.

Samaan aikaan on kouluja, joissa on vain kantaväestöön kuuluvia lapsia. He jäävät siis kokonaan ulkopuolelle nykyaikaisen monikuttuurisen maailman, enkä pidä sitäkään toivottavana.

Kaupunginjohtaja väittää, ettei hän ole havainnut Espoossa ilmiötä, että kantaväestöön kuuluvat vanhemmat hyljeksisivät kouluja, joissa on paljon maahanmuuttajia. Kokkonen näyttää olevan liian kaukana asukkaiden arjesta, sillä tätähän on tapahtunut jo pidemmän aikaa! Ainakin keskustelun tasolla, mutta onhan se johtanut ihan päätöksiinkin esim. parakeista ja tiettyjen ryhmien sijoittelussa.

Tuon 15 % kirjauksen paheksumisen sijaan, pitäisi miettiä keinoja miten asiaan voitaisiin vaikuttaa. Lopetetaan hymistely, ryhdytään ideoimaan parempaa kouluverkkoa! Ja ennen kaikkea huolehditaan tasa-arvoisesta koulusta, sillä se on tämän maan valtti.

3. Hyvän elämän eväät
Kokkonen kertoo, että tekeillä on tieteellinen tutkimus hyvän elämän perusteista alueellamme. Hyvä niin, sillä sehän kaiken toiminnan taustalla on. Ja toki kaupungillakin onnen syntymisessä oma roolinsa on.

Kukapa sen osaisi sanoa, mistä onni syntyy. Itse uskon vahvasti siihen, että yksi luotettava aikuinen niin toisen aikuisen tai lapsen rinnalla on tärkein asia, josta rakentaa onnen eväitä. Joskus tuo toinen ihminen voi olla kunnan palkkalistoillakin: se voi olla opettaja tai nuoriso-ohjaaja, jonka tuki kantaa lasta läpi vaikeiden vuosien. Olisipa vain nämä työntekijät pysyviä!

Kaupunkisuunnittelullakin on tärkeä rooli ihmisten elämässä: se luo edellytykset toimivalle arjelle tai lisää ihmisten kiirettä yhä enemmän. Se myös voi edistää ihmisten kohtaamisia tai eristää heitä toisistaan.

Toimivat palvelutkin ovat tärkeitä, sillä apua tarvitsevien on saatava tukea ajoissa, ettei asiat ehdi paisua todella vakaviksi. Hyvää elämää on turvallista rakentaa, kun voi luottaa saavansa tukea, jos vaikeuksia tulee. Ja jokainenhan meistä on toisinaan avun tarpeessa.

Uskon, että turvallisuuden tunne on osa onnea. Se rohkaisee myös kokeilemaan ja kehittymään, menemään eteenpäin, mitä sekä kaupunkimme että yhteiskuntamme tarvitsee.

Minulle se tarkoittaa sitä, että huolehdimme myös heikoimmista, ettei ketään heitetä yli laidan. Ja että eniten tukea tarvitsevat sitä myös eniten saavat.


*

Kiirettä tiedossa?

Tammikuussa oli pari kaupunginhallituksen kokousta ja yksi valtuusto. Jälkimmäisen isoin asia oli liikuntapoliittinen ohjelma. Kaupunginhallituksessa taas kiperin kysymys oli henkilöstöetujen (työnarviointivapaa) romuttaminen neuvottelematta henkilöstön kanssa, josta ei todellakaan voi antaa hyviä tyylipisteitä. Tämä asia palautettiin uudelleen valmisteltavaksi, sillä pitkään Espoossa työskennelleitä on syytä huomioida tavalla tai toisella. Lisäksi olemme käyneet pelisääntökeskustelua.
- Näin siis, kun isot ja merkittävät asiat antavat odottaa itseään.

Pelkään taas kerran, että lopulta eri tahoilla valmistelussa olevat asiat kerätään samoille listoille samoihin kokouksiin ja sitten kerrotaan, ettei yksikään saata odottaa. Tämän olenkin nostanut esille: valmistelun pitää olla perusteellista, mutta päätöksenteollekin pitää antaa riittävästi aikaa. Ja meillä on oikeus ottaa siíhen aikaa, jotta voimme perehtyä asioihin riittävästi.

Kevään yksi isoimmista kysymyksistä on tuleva palveluverkko ja siitä tehtävät ratkaisut. Siihen on onneksi myös varattu hyvinkin aikaa: kaupunginhallituksella on kevään aikana kaksi iltakoulua asian tiimoilta ennen kuin päätöksiä tehdään. On myös hyvä, että asia avataan viimein myös kuntalaisten keskusteltavaksi ainakin netissä (Avoin Espoo ja Facebook).

- Näin soisi muitakin merkittäviä asioita valmisteltavan: avoimesti vuorovaikutuksessa sekä päättäjien että kuntalaisten kanssa! Vaientamisen kulttuuri ei sovi nykyaikaan, eikä ainakaan edelläkävijäksi itseään kutsuvaan kunnan toimintaperiaatteisiin. Tässä ylimmällä johdolla on suuri merkitys, sillä hehän luovat sen kulttuurin ja ilmapiirin, millä koko kaupunki toimii.

Kaupunginjohtaja yllätti maanantaina meistä monet ilmoittamalla jättävänsä tehtävänsä vuoden lopulla. Myönnän itsekin epäilleeni, että hän jatkaisi vielä muutaman vuoden. Ilmoitus taisi tulla liiankin sopivasti niille, jotka ovat epäilleet pormestarimallin mielekkyyttä. Nyt mallin selvittämiselle ja pohtimiselle tulee kiire, sillä uuden johtajan hakuprosessi pitää käynnistää keväällä. Ja sitä ennen pitää syntyä yhteisymmärrys siitä, millaista johtajaa ollaan hakemassa.

Olemme kuitenkin päättäneet selvittää pormestarimallia ja minusta selvitys on tehtävä. On myös syytä miettiä kuka sen tekee ja millä ajatuksilla se laaditaan. Asia pitäisi pystyä puimaan niin perusteellisesti, että uuden kaupunginjohtajan - jos siihen päädytään - ei tarvitsisi kuulla jatkuvaa spekulaatiota virkansa muuttamisesta pormestariksi piakkoin. Espoo tarvitsee ja ansaitsee hyvän johtajan, jolla on työrauha johtaa kaupunkia yhdessä luottamushenkilöiden kanssa yli edessä olevien haasteiden. Ja ehkä vähän pidemmällekin.



Aikaisempia ajatuksiani pormestarimallista:
http://jaanaleppakorpi.blogspot.com/2009/10/pormestarit-espooseen.html
*

Elämän suola

Vietin perheeni kanssa kultuurilauantaita. Kävin ensiksi katsomassa Unga teaternissa näytelmän Aladdin ja ihmeellinen lamppu. Näytelmä oli loistava ja hyväntuulinen. Se vei mukanaan sekä lapset että aikuiset. Pidin myös näytelmän tehosteista, jotka loivat oivasti jännittävää tunnelmaa. Näytelmän jälkeen elimme tunteikkaita hetkiä Espoon Bluesin kotiottelussa kauden komeettaa Lukkoa vastaan. Toisen erän aikana näin, kuinka mikä vain olisi vielä mahdollista ja kolmannen erän jälkeen ei ollut jäljellä toivon hiventäkään.
- Tämä kausi on menetetty. Ja matsin jälkeen kaipasin sitä kevyttä ja iloista mieltä, joka teatterissa oli syntynyt.

Erilaisten kulttuurielämysten nostamat tunteet ja ajatukset ovat elämän suola, siksi minulle on tärkeää käydä katsomassa teatteria, elokuvia ja näyttelyitäkin toisinaan, lukea kirjoja ja käydä katsomassa urheilua, joka sekin on usein upeaa draamaa. Itse asiassa viime syksynä harrastin kulttuuria enemmän kuin aikoihin ja koin monta miellyttävää hetkeä ja jotta en niitä unohtaisi ihan heti, päätin koota noita nuo kokemukset tähän yhteen:

Lastenkulttuurista tullut tärkeä osa elämäämme. Monesti lapsille suunnatuilla esityksillä on aikuisillekin annettavaa ja toisaalta on mielenkiintoista huomata, kuinka erilailla aikuisena asioihin suhtautuu. Olenko liian vakava? Tällaisia ajatuksia minussa herätti viime syksynä Hevosenkengän näytelmä Lohikäärme ja 7 prinsessaa. Kun itse ihmettelin prinsessojen taustalla olevaa naiskäsitystä, tyttäremme kehui lohikäärmettä.

Perheemme suosikki viime syksyltä oli kuitenkin elokuva Up - kohti korkeuksia. Se osoitti, kuinka vaikeitakin asioita voi käsitellä lapsillekin suunnatuissa teoksissa. Sellaistahan elämä on. Viiru ja Pesonen muisti pätkii taas oli herttainen elokuva, jossa oli hauskoja sattumuksia.

Tuomarilassa vietetään syksyisin elokuvaviikkoa ja tänä vuonna teemana oli naisohjaajat. Kävin katsomassa Rastimon Suolaista ja makeaa, jonka olen aikaisemmin katsonut kotisohvalta. Huomasin jälleen kerran, kuinka paljon vahvemmin elokuva vie mukanaan, kun sen katsoo valkokankaalta. Samoihin aikoihin Tuomarilassa esitettiin elokuva Arvostetulla alueella, jonka herättelemiä ajatuksia kirjoittelin jo syksyllä tänne blogiini.

Espoon teatteri teki minuun jälleen kerran vaikutuksen, kun kävin katsomassa Dostojevskin Idiootin. Venäläisissä klassikoissa kerta kaikkiaan on sitä jotakin, joka vie mukanaan! Olisipa aikaa niin, että voisi uppoutua niiden pariin, mutta kun ei ole niin on tärkeää nähdä niiden pohjalta tehtyjä teoksia. Teatteria ei ole ilman seiniä ja siksi teatteritaloasia on vain saatava ratkaistua järkevällä tavalla, kun sen aika on.

Sen sijaan Wirkkalan näyttelyn avajaiset WeeGeessä eivät saaneet minua vakuuttumaan, että tätä Suomen (vai Pohjoismaiden?) suurinta museota oikeasti pitäisi laajentaa entisestään. Lehdistähän olemme voineet lukea tulevaan design-juhlavuoteen liittyen suunnitelmista perustaa Wirkkala-akatemia, jota kai viimein alkuvuodesta punnitaan myös kaupunginhallituksessa. Olen ajatellut sitä ennen käydä Design-museossa ymmärtääkseni asiaa paremmin.

Ostin viime syksynä myös levyjä enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Lauri Tähkä on saanut minut taas levykauppaan ja ostin heidän uusimman. Pate Mustajärven soololevyn julkaisupäivää oikein odotin. Ja ostinpa myös vuoden myydyimmän levyn eli Anna Puun esikoisen, jonka Melankolian riemuihin hullaannuin.

Poikkeuksellista kyllä ylitin useamman kerran myös kuntarajan ja kävin Helsingin iloissa. Hämmästytin itsenikin, kun kävin Tavastialla Kolmannen naisen keikalla. Ilta oli hyvä: sopiva sekoitus uutta (ostin ennen keikkaa tuonkin levyn) ja vanhaa tuttua. Stand up-komiikkaa kävimme katsomassa Studio Pasilassa ja ilta oli juuri niin hauska kuin olimme odottaneetkin.

Syksyn elämyksistä viimeisin, ei ollut lainkaan vähäisin, sillä kävin katsomassa Ateneumissa Picasson näyttelyn. Se vakuutti minut hänen neroudestaan: äärettömän taitava maalari, vuosikymmenten ajan suunnannäyttäjä ja kuinka laaja-alainen taiteilija, vaikkei kaikki työt yksinään vaikutusta tehneetkään.

Ja mitä tästä uupuu? Esityslistat ja selvitykset veivät voiton kirjoista. Onneksi nyt joulun jälkeen olen taas saanut lukuinnostuksen ylle: Lipposen muistelmat innostivat lukemaan demareiden eduskuntaryhmän historiaa Ulpu Iivarin tulkitsemana. Tervon Koljatin jälkeen ihmettelin, miksi koko kirja oli kirjoitettu. Jopa Reijo Mäen dekkarin Lännen mies merkitys kiinnostavine Turkukuvauksineen nousi mielessäni sen jälkeen. Tervolla ei ollut mitään annettavaa minulle. Valitettavasti.

Ihmeellisiä asioita. Näin pitää jatkaa. Ja näin aion jatkaa.


*

Pelolle ei sijaa

Maailma on kaunis. Näin olen lukuisia kertoja todennut viime päivinä, kun olen häikäistyneenä katsonut ulos tai ollut ulkona. Lumi ja kirkas pakkassää ovat tehneet luonnostamme ihmeellisen.

Tämän kauneuden keskellä tosielämä on synkkä ja murheellinen. Se herättää kysymyksiä ja turvattomuutta. Vuoden viimeisenä päivänä tapahtunut järkyttävä tapahtumaketju ont yhä mielessäni. Omaisten suru on valtava ja omatkin ajatukseni ovat olleet heidän kanssaan, silmäkulmani ovat kostuneet. Arvostan lehdistöä, että uhrit ja heidän omaisensa on annettu olla rauhassa.

Tämä tragedia tuli lähemmäksi kuin yksikään aiempi. Tuttu kauppakeskus, missä itsekin käyn usein ja juuri se kauppa, missä aina tuolloin asioin. Ja kaikki päättyi hyvin lähelle kotiamme. Mieleen palautuivat tietyt muut tapahtumat, joita tässä lähellä on tapahtunut.

Emme asu lintukodissa. Mitä vain, milloin vain ja missä vain voi tapahtua. Silti elämän ja arjen on jatkuttava. Viisautta on huolehtia turvallisuudesta, mutta pelolle ei saa antaa valtaa. Se ei ole hyvä elämänkumppani.

Emme kuitenkaan saa saa alistua. Pitää pohtia, miten asioiden kulkuun voi vaikuttaa. Tämäkin tapaus tulee analysoida ja miettiä, mitä olisi voitu tehdä toisin. Missä meni vikaan, kun niin monta ihmistä menetettiin?

Maahanmuuttajakysymys tämä ei ole. Kyse on rikollisuudesta, sairaudesta ja keinottomuudesta sekä siitä, ettei tällaisiin tapahtumiin kerta kaikkiaan ole osattu varautua. Siksi turvallisuusjärjestelmiä pitää miettiä uudelleen. Vainoamisesta pitää tehdä rikos, laittomiin aseisiin puuttua ja rangaista oikeasti rikoksista. Olisi myös viimein aika rajoittaa laillisten aseiden määrää.

Yhteiskuntamme ei ole valmis, eikä sen palvelujärjestelmä täydellinen. En tiedä, millaisista palveluista tässä olisi ollut apua. Onko kenelläkään siihen vastauksia? Minultakin sitä kysyttiin ja mieleeni nousi vain ajatus siitä, että vastoin tahtoa on kovin vaikea aikuista auttaa. Voi olla, että se hetki oli tässä tapauksessa jo ohitettu tai ehkä sitä ei koskaan ollutkaan. Sunnuntain Hesarissa oli kirjoitus ihmisistä, joiden vaikeuksia ei voi auttaa lääkkeillä, eikä terapialla. Se kuulosti hyvin lohduttomalta.

Itse ajattelen, että monesti alussa on auttamisen paikka ja mahdollisuus. Siksi varhainen tuki on niin kovin tärkeää ja matalat kynnykset ensimmäisen tuen piiriin. Yhä vaikeampiin pulmiin ratkaisu ei voi olla yhä erikoistuneempi palvelujärjestelmä, missä ihminen väsyy etsiessään apua vaan järjestelmän tulisi etsiä ihmiselle hänen tarvitsemansa apu ja tuki. Unohtamatta, että tuo ihminen on oman asiansa paras asiantuntija.

Asennetasollakin olisi muutoksen tarvetta. Ehkä meidän kaikkien pitäisi tunnustaa, ettei kukaan meistä selviä ilman toisten tukea elämässä. Rohkeutta on hakea apua, eikä sinnitellä viimeiseen saakka hammasta purren yksin.

Tapahtumat ovat myös saaneet keskustelupalstat käymään kuumina. Hyvien etnisten suhteiden kehittäminen onkin yhä haastavampaa ja tarpeellisempaa, sillä niin paljon tämäkin on lisännyt epäluuloa, vihaa ja pelkoakin vierasmaalaisia kohtaan.




*

Vuosi 2009

Viime vuosi jatkui siitä, mihin edellinen jäi eli talouden tummien pilvien ympäröimänä. Samaan aikaan uudet poliittiset päättäjät etsivät yhteisiä askeleita eteen päin. Vei oman aikansa ennen kuin yhteinen tahti ja tahto asioiden hoitamiseksi löytyi.

Tästä johtuen keväällä tehtiin äkkipikaisia säästöjä, joiden vaikutuksia ei ymmärretty. Me demarit emme tuossa operaatiossa olleet mukana. Taloudellisen tilanteen vakavuus selkiintyi vuoden kuluessa ja samalla myös yhteinen tahto ratkaisuihin. Näissä merkeissä tehtiin päätöksiä tuottavuusohjelmasta, vaikeista säästöpäätöksistä (esim. Espoo -lisän tiukentaminen) sekä alkavan vuoden talousarviosta. Joulukuussa valtuusto päätti tulevan palveluverkon suunnittelun periaatteista.
- Käyntännön vääntö kirjastoista, terveysasemista, päiväkodeista, kouluista, neuvoloista ja monesta muusta jäi tälle vuodelle. Siihen siis palataan aivan kohta.

Merkittävä päätös tehtiin päivähoidon (varhaiskasvatuksen) liittämisestä sivistystoimeen. En itse kannattanut siirtoa, mutta jäätyäni vähemmistöön yritin vaikuttaa vahvasti muutokseen. Esim. oman jaoston saaminen valmistelmaan ja seuraamaan päivähoitoasioita oli pitkälle minun sinnikkyyden tulosta ja olen iloinen, että sitä kaikissa eri vaiheessa enemmistö kannatti.

Asioistahan ei jaostossa tule olemaan pulaa, kuten lehdistä on voinut lukea: esim. avoimen toiminnan kehittäminen on nyt otettava tarkasteluun. Toiminnan muutosten pohjalle valmisteltavat kriteerit on saatava myös luottamushenkilöiden käsittelyyn. Jos avoimessa päiväkodissa seurataan esim. vain äitien määrää, jäävät lapset vaille huomiota - puhumattakaan isistä tai isovanhemmista tai muista, jotka siellä voivat lasten kanssa olla. Sillä mitä seurataan ja mitä tuloksia saadaan ei ole vähäinen merkitys.
- Toivon jaostolle menestystä työssään.

Joulukuussa siirsimme esiopetuksen varhaiskasvatuksen vastuulle, joten jotain myönteistäkin päivähoidon muutoksella oli. Paine tähän muutokseen virkamiesten näkökulmasta tuli nimenomaan siirron myötä. Itse näin muutoksen tarpeen palveluiden käyttäjän näkökulmasta, kuten niin monta kertaa viime vuonna kirjoitin,

Kulunut vuosi oli vilkas myös seudullisesti. Vuoden aikana otettiin kantaa useampaankin kertaan siihen, mitä seudulla on syytä selvittää, kuka selvittää ja liitytäänkö yhteen vai ei. Nyt saamme odottaa selvitysten satoa: Espoo käynnisti Hautamäen johdolla laajan (14 kuntaa) kilpailukykyselvityksen, Helsinki ja Vantaa selvittävät yhteistä tulevaisuuttaan ja Vantaan aloitteesta selvitetään seutuyhteistyötä. Näkökulma laajenee hiljalleen oikeaan suuntaan.

Samaan aikaan yhteistyö eteni konkreettisesti ja vuoden alussa aloittivat HSY (vesihuolto, jätehuolto ja seututieto) ja HSL (joukkoliikenne). Konsernijaostossa käsittelimme noiden toimijoiden asioita useampaan otteeseen vakavin mielin: ei tule helppoa olemaan, mutta silti ratkaisut olivat perusteltuja. On järkevää, että sekä joukkoliikenteen että vesihuollon reittejä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä.

Sinänsä joukkoliikenteen tilanne jäi huolestuttamaan. Kun sen asioita käsitellään kuntayhtymässä, saavat nämä asiat liian vähän huomioita (ellei oteta huomioon alituisia metroletkautuksia) talousarvion yhteydessä. Nyt onneksi valtuustoryhmien neuvotteluiden tuloksena vältyttiin pahimmalta alasajolta. Metron rakentaminen alkoi, mutta Helsingissä - meillä Espoossa sen sijaan siitä rakennetaan oikeuteen paperipinoja. Se on kallista hupia se. Toisinaan demokratia maksaa, mutta silti siitä ei voi tinkiä.

Vaalien isoin kysymys oli jätevedenpuhdistamo ja se asia saatiin lopulta ratkaistua. Puhdistamo kaavoitetaan ja rakennetaan Blominmäkeen, vaikkein siitä itse innoissani ollut. Kallis ratkaisu sekin, mutta niin enemmistö tahtoi ja pulinat pois.

Kaupunkisuunnittelun puolella Histan suunnittelu eteni, mutta samassa yhteydessä vaatimus raiteista Lohjan suuntaan voimistui. Ilmastonmuutos on yhä vahvemmin esillä päätöksenteossa ja sitä myöten halu edistää raideliikennettä. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti tehdä Espoolle oman raidevision, joka on tarkoitus yhdistää HLJ:n (Helsingin seudun joukkoliikennejärjestelmän) suunnitteluun. Kunpa valtio pitäisi omasta roolistaan kiinni ja edistäisi seudun raidehankkeita sovitun aikataulun mukaan. Jos valtio (so. Vanhasen hallitus) olisi näin tehnyt, olisi Espoon keskukseen jo rakenteilla kaupunkirata.

Vuoden lopulla kaupunkisuunnittelulautakuntaan tuli käsiteltäväksi Lommilan jättimäinen kauppakeskushanke. Kyse on Sellon kokoisesta (110 000 k-m2) keskuksesta kahden moottoritien risteyksessä, joka olisi höystetty kahdella hypermarketilla (Prisma ja Citymarket). Eikö kuulosta kovin tutulta, vaikka tätä kaupitellaankin meille uudenlaisena konseptina? Itse kannatan yhä Lommilan kehittämistä, mutta ilman hypermarketteja. Tilaa vaativan kaupan, erikoistavarakaupan ja työpaikkojen alueena se oikeasti täydentäisi Espoon keskuksen alueen palveluita.

Entressen liikekeskus aseman kupeessa on nyt ollut toiminnassa vuoden ja Espoontorin peruskojaus on juuri käynnistymässä. Jälkimmäisen laajentamisen mahdollistava asemakaava hyväksyttiin äsken. Valitettavasti näiden keskusten asema ei ole mitenkään vakiintunut, eikä niiden elinvoimaisuutta tulisi millään muotoa uhata rakentamalla lähelle (1,6 km) hypermarketteja. Lommilasta tehdyn kaupallisen selvityksen mukaanhan vähittäiskauppa (ml. hyperit) keräävät asiakkaansa kohtalaisen läheltä eli nimenomaan keskuksen alueelta mentäisiin ruokatarpeet ostamaan Lommilaan.

Kaupungintalosta ei saatu päätettyä mitään koko vuoden aikana, mutta sen kohtaloon käymme käsiksi heti vuoden alussa. Pahinta on, että viimeisimpien suunnitelmien mukaan talo vain purettaisiin, eikä uutta rakennettaisi lainkaan. Samaan aikaan kun palveluita pyritään yhdistämään, jotta tuottavuus paranisi, ajatellaan, että hallintoa (joka sekin on palvelua) voitaisiin hajauttaa ja ripotella sinne tänne. En ymmärrä logiikkaa, mutta aion tähänkin kysymykseen perehtyä tapani mukaan perusteellisesti.

***

Värikäs, tunteita herättävä ja työläskin politiikan vuosi on takana. Olen oikeastaan ylpeä siitä, että nämä asiat koskettavat ja ne ovat minulle oikeasti tärkeitä. Halu vaikuttaa ja muuttaa maailmaa on yhä vahva ja usko sen mahdollisuuteen elää, vaikka näitä politiikan vuosia on jo melkoisesti takana ja toisinaan on tullut turpiinkin. Aina siitä on noustu, eikä turhaan.

Näillä miettein tässä aloittelen alkavaa vuotta. Energistä ja hyvää uutta vuotta!



*

Esiopetuksen paikasta ratkaisu

Olemme käsitelleet esiopetuksen tulevaisuutta useassa eri kaupunginhallituksen kokouksessa ja ilokseni nyt vuoden viimeisessä kokouksessa teimme ratkaisun, jota itse kannatin. Päätimme siirtää esiopetuksen järjestämisvastuun varhaiskasvatuksen tulosyksikölle.

Olen asiasta kirjoittanut monet kerrat reilun vuoden aikana. Kun viime syksynä itse ymmärsin (silloisia ajatuksiani löytyy täältä), kuinka erilaista nykyjärjestelmässä esiopetus voi olla riippuen siitä onko lapsi päivähoidon vai esiopetuksen vastuulla, tein valtuustoaloitteen siitä, että kaikilla eskarilapsilla tulisi olla oikeus pysyviin aikuisiin. Tällä päätöksellä tuo asia ratkeaa juuri oikeaan suuntaan.

Lapsen näkökulmasta esitystä perusteltiin näin: "Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lasten ja perheiden näkökulmasta loogisen jatkumon. Koko esiopetusikäisen lapsen päivä rakennetaan tukemaan samoja tavoitteita. Tämä toteutuu, kun lapsen esiopetuksesta ja päivähoidosta vastaavat koko päivän ajan samat aikuiset. Pysyvä henkilökunta huolehtii lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisestä yhdenmukaisesti, tavoitteellisesti ja samoja toimintakäytäntöjä noudattaen. Lapsi kokee päivän turvallisena ja johdonmukaisena kokonaisuutena. Oppiminen nivoutuu päivän kaikkiin tilanteisiin. Vanhemmat voivat tehdä yhteistyötä saman tahon kanssa koskien sekä esiopetusta että päivähoitoa."
- Juuri näistä syistä näin tarpeen muutokseen ja kannatin tehtyä esitystä.

Saimme myös kokousta ennen kuulla, että Espoon päiväkotien esiopetuksessa on toteutettu laadun varmistamista, sillä että jokaisen päiväkodin esiopetussuunnitelma on hyväksytty opetuksen tulosyksikössä. Esiopetus on siis päiväkodeissakin laadukasta ja suunnitelmallista, mutta samalla lapsen päivä on ehyempi ja rakenne mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuus tukee lapsen kasvua ja kehitystä.

Oli tärkeää, että päätös viimein syntyi. Vääntö asian ympärillä kesti kauan ja on varmasti osaltaan vaikuttanut henkilökunnan jaksamiseen. Siitä olen pahoillani. Asioita pitää pystyä ratkaisemaan ja päätösten tueksi on saatava aina selvitykset, joita on pyydetty viivyttelemättä.

Tämän ratkaisun jälkeen jään hyvillä mielin politiikasta joululomalle. Hieman olen hahmotellut yhteenvetoa kuluneesta politiikan vuodesta ja sen kirjoittelen ehkä vielä vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa hahmotellessani sitä, missä silloin olemme.

Sen voin jo nyt todeta, että eniten mielessäni ovat olleet nämä pienten lasten asiat: päivähoidon tulevaisuus siirron yhteydessä, Espoo-lisän kiristys ja kotona hoidettavien lasten avoimet palvelut, päivähoidon säästöt ja "tehostaminen" ja tämä esiopetus. Ja niiden asioiden eteenhän lupasinkin vuosi sitten vaaleissa tehdä töitä. Paljon muutakin on kuitenkin ollut.



*

Kuinka keskitettyjä palvelut voivat olla?

Tänään valtuustossa hyväksyttiin palveluverkon uudistamista koskevat periaatteet. Niitä on kohtalaisen perusteellisesti valmisteltu muutaman kuukauden aikana ja lopputulos on mielestäni kelvollinen ohjaamaan yksityiskohtaista suunnittelua. Kunhan ne muutoksineen (joiden eteen itse tein aikalailla töitä taustalla) otetaan tosissaan.

Periaatepäätös muuttui päättäjien puinnin jälkeen inhimillisemmäksi:
- Palveluseteliin suhtaudumme myönteisesti, mutta samalla huolehdimme, ettei alueellisia eroja tule ja pienituloisillekin turvataan palvelut.
- Sähköistä asiointia kehitettäessä pidetään mielessä, etteivät kaikki kykene käyttämään tietotekniikkaa ja heilläkin tulee olla oikeus saada palveluita.
- Palveluverkkoa muutettaessa huomioidaan lapset ja nuoret, jotka eivät saata kulkea yhtälailla paikasta toiseen kuin (autoilevat) aikuiset.
- Tehokkuutta etsiessämme huolehdimme myös maahanmuuttajista, jotka tarvitsevat paljon tukea kotouttamiseensa. Maahanmuuttajien toimintakeskukset ovat tehneet arvokasta työtä ja sen toiminnan tulisi jatkua. Yhteispalvelupisteistä ei ole riittävästi apua luku- ja kirjoitustaidottomille vaikeasti traumatisoituneille.
- Kaikista pienistä tiloista ei ole tarkoitus luopua, vaan huomioita kiinnitetään tilojen tarkoituksenmukaisuuteen. Epätarkoituksenmukaisista tiloista luovutaan.

Alunperin meille esitettiin, että jatkossa Espoossa olisi vain muutamia lähipalveluita (esim. päivähoito, alakoulut lähiliikuntapaikkoineen ja kotipalvelu) ja kaikki loput palvelut olisivat tavalla tai toisella keskitettyjä. Esityksestäni linjaus muuttui siten, että tulevaisuudessakin palveluverkko jakautuu lähi-, alueellisiin ja keskitettyihin palveluihin.

Samalla todettiin, että kaikkia kaupunkikeskuksia kehitetään tasapuolisesti. Alueelliset palvelut takaavat mahdollisuuden saada palvelut riittävän läheltä, jotta asukkaiden ja perheiden arki olisi toimivaa. Alueelliset palvelut ovat myös merkittävä tekijä asuinalueiden houkuttelevuuden ja identiteetin muodostumisessa.

Samaan aikaan eri toimialoilla on haravoitu palveluiden verkkoja konkreettisesti. Sieltä ja täältä on putkahtanut esille kahden toimipisteen suunnitelmia, mikä ei ole millään tavoin nyt tehdyn päätöksen kanssa linjassa. Keskeisten palveluiden tulee olla alueellisia.
- Esim. sosiaalipalveluissa on jo luovuttu pienistä yksiköistä ja toiminnat keskitetty alueittain. Näin on syntynyt toimiva verkko, joka on riittävän lähellä tukea tarvitsevia kuntalaisia.

Lautakuntien tuleekin huolehtia, että päätökset syntyvät nyt hyväksyttyjä periaatteita noudattaen.

Avoin keskustelu ja vuorovaikutus ovat varmin tae testata ideoita, löytää parhaat ratkaisut ja edistää luovuutta. Salailu, tukahduttaminen, keskustelun kieltäminen taas estävät luovuuden, eikä se ole hyvää johtajuutta. Harmikseni tällaisestä tukahduttamisesta on viitteitä. Toki palveluverkon muuttaminen on haastavaa, mutta kaikilla valmistelijoilla ja päättäjillä on oltava riittävästi rohkeutta laajaan ja avoimeen keskusteluun.
- Itse asiassa se kuuluu näihin tehtäviin!

Varmuuden vuoksi esitin tätä koskevan toivomuksen, jotta se olisi jatkotyön keskeinen periaate. Toivomukseni kuului: "Valtuusto toivoo, että palveluverkkojen uudistamista valmistellaan toimialoilla ja lautakunnissa avoimessa vuorovaikutuksessa sekä henkilöstön että asiakkaiden ja asukkaiden kanssa."

Tämä toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.


*

Esitystä parempi talousarvio

"Päätämmekö me asioista nyt oikeasti vai leikisti,
jos budjetti kerran kuitenkin avataan jo ihan pian?"

kyseli kaupunginvaltuutettu Jaana Leppäkorpi.
(Helsingin Sanomat 5.12.2009)

"Kaupungin henkilökunnan sitoutumista työhönsä
ei pidä horjuttaa lomautusuhkauksilla".
Jaana Leppäkorpi (sd.) (Länsiväylä 9.12.2009)

Valtuuston puheejohtaja nuiji nyt perjantaina Espoon talousarvion ja -suunnitelman tulevalle vuodelle. On hienoa, että näistä syntyneen neuvottelutuloksen saattoivat hyväksyä kaikki ryhmät. Myös keskustalaiset, jotka kehyksen yhteydessä vielä väittivät, että me muut olisimme keksineet lisämenoja veronkorotuksen perusteeksi.

Nyt kaikki ymmärtävät, että veronkorotuksen tuomat miljoonat (12,5 milj.) eivät edes riitä. Neuvotteluissa talousarvioon lisättiinkin varoja lähes 5 miljoonaa palveluihin mm. opetukseen ja vanhustenhuoltoon. Veronkorotus olisi voinut olla siis suurempikin.

On hyvä muistaa, että kaupunki ja sen varat ovat kuntalaisten hyvinvointia ja turvallista arkea varten. Vaikka talousarvio nousi noin 17,5 miljoonaa kaupunginjohtajan esitykseen verrattuna, ei se kuitenkaan ole yltäkylläinen. Näistäkin varoista huolimatta ensi vuodesta tulee vaikea - joudumme jakamaan niukkuutta. Toivottavasti kuitenkin selviämme.

Hyväksyttiinkö talousarvio oikeasti vai leikisti? Laajasta yhteisymmärryksestä mielestäni luonnollisesti seuraa se, että pidämme suunnitelmastamme kiinni, sillä se tuo selkeyttä, turvallisuutta ja jatkuvuutta. Myöskään henkilökunnan sitoutumista omaan työhön ja sen kehittämiseen - tuottavuuden nostamiseen - ei tule horjuttaa lomautusuhkailuilla.

Päivähoidon tilanne huolestuttaa minua yhä. Jo tehty ratkaisu Espoo -lisän ehtojen kiristämisestä syntyi nopeasti ja jälkikäteen ajatellen sitä olisi pitänyt valmistella huolellisemmin. Naapurikaupunkimme Vantaa teki samanlaisen ratkaisun, mutta päätti samalla kerhotoiminnan lisäämisestä, tilapäishoidon tarjoamisesta ja hoitotakuusta, mikä tuo jatkuvuutta ja turvallisuutta lasten elämään.
- Tämä osoittaa, että Vantaan valmistelijoilla ja päättäjillä oli parempi ymmärrys perheiden arjesta ja tarpeista.

Nyt meillä Espoossa neuvotteluissa sovittiin kerhopalveluiden tarjonnasta. Myös sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt hoitotakuusta. Kun perheet juuri nyt parhaillaan tekevät hoitoratkaisujaan, tulisi päivähoidon hoitopaikkatakuu laajentaa välittömästi koskemaan myös ostopalvelupäiväkoteihin.

Kun valtuustossa päätettiin lisästä, totesimme valtuustossa yhdessä, että Espoo -lisän tulee säilyä niillä perheillä, joilla on hoitopaikkaan asiantuntijan toteama erityinen tarve. Ohjeet, kuinka tämä toteutuu olisi pitänyt olla mietittynä jo silloin. Tai ainakin niiden pitäisi olla selkeänä tiedossa päivähoitohenkilökunnalla ja muissakin palveluissa viimeistään nyt.

Valitettavasti näin ei ole ja kovasti minua huolestuttaa, miten se vaikuttaa kun nyt nekin perheet, joilla olisi erityisiä syitä päivähoitoon saattavat luopua hoitopaikastaan. Entä jos he eivät selviä ilman hoitopaikkaa tai lapsen kehitys näin vaarantuu?

Ensi vuodesta ei tule helppo, mutta silti meillä on oltava varaa kokonaisvaltaiseen ja huolelliseen suunnitteluun. Sen tämä Espoo -lisätapaus osoittaa. Siitä on otettava opiksi.


*

Espoon keskus ja talousarvio 2010

- Kaupungintalosta ratkaisu, palveluverkko uudistuu

Valtuusto päättää ensi vuoden suunnitelmista ensi perjantaina. Talousarvion yhteydessä päätetään monesta asiasta, jotka näkyvät myös Espoon keskuksessa tulevina vuosina.

Palveluiden järjestämistä ja sijoittumista koskevat periaatteet tulevat ohjaamaan myös alueemme palveluiden sijoittumista. Tästä syystä tulevien rakennushankkeiden tarpeellisuutta arvioidaan seuraavan kerran jo keväällä.

Pitkään jatkunut jahkailu Kaupungintalon tulevaisuudesta loppuu vuoden alussa ja viimein tehdään ratkaisuja siitä rakennetaanko keskukseen uusi kaupungintalo vai peruskorjataanko nykyinen uudenlaiseksi. Tässä yhteydessä päätetään myös siitä, kuinka virastokeskuksen aluetta kokonaisuudessaan kehitetään. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että virastotalo 1 saa väistyä uudisrakentamisen tieltä. Virastokeskuksen alueelle etsitään mahdollisuuksia lisätä asuntorakentamista, parantaa näkymiä kirkon suuntaan ja elävöittää aluetta mm. tuomalla jalankulku katutasoon.

Myös Kuninkaantien hotellin kohtaloa selvitellään. Ollakseen elinkelpoinen pitäisi hotellia laajentaa ja sen pitäisi löytää uusi omistaja itselleen. Virastotalossa ja alueella muutoin hajallaan olevia perheiden palveluita on tarkoitus koota yhden katon alle Perheiden taloon, joka on tarkoitus saada rakenteille 2014 Samarian viereen. Hanketta ei ole syytä karsia listoilta, sillä se on tulevien palveluverkkoa ohjaavien periaatteiden mukainen: hyvien liikenneyhteyksien äärelle kootaan useita palveluita yhteen, jolloin asiakkaat saavat samalla kerralla hoidettua useamman asian ja toisaalta eri toimijoilla on paremmat mahdollisuudet yhteistyöhön asiakkaiden parhaaksi.

Eri palvelupisteiden verkkoja käydään ensi vuonna läpi monissa lautakunnissa. Pohdittavana ovat päivähoidon ja koulun yhteistyömahdollisuudet, neuvolan toimipisteet, kirjastoverkko ja monet muut palvelut. Alueemme on voimakkaimmin kasvava ja lapsirikas alue, joten jo nyt esillä olevia hankkeita tarvitaan, vaikka periaatteita kuinka tarkastellaankin.

Aikaisempaa ehompi Suvelan päiväkoti avaa ovensa vuoden alussa ja myös Vanttilan päiväkoti valmistuu. Ymmerstan päiväkodin rakentaminen taas on käynnistymässä. Kirkkojärven koululla käynnistyy opetus myös ensi vuonna ja Tuomarilan koulun peruskorjaus on ajoitettu muutaman vuoden päähän.

Ikäihmisten kannalta on hyvä tietää, että keskuksen palvelutalossa käynnistyy Elä ja asu -seniorikeskusmallin käyttöönotto. Eikä Puolarmetsän sairaalakaan kaukana alueestamme ole ja sinne on nyt viimein suunnitteilla uusi kuntoutussairaala ja Elä ja asu -yksikkö.

Alueemme keskeisiä liikennehankkeita saamme valitettavasti odottaa. Espoonväylä on investointisuunnitelmissa useamman vuoden päässä. Ja joukkoliikenteen kehittämisen kannalta tärkeä kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen odottaa valtion ratkaisuja. Ei ole mitään tietoa siitä, koska valtio on valmis käynnistämään kaupunkiradan jatkosuunnittelun ja rakentamisen, vaikka kaupungin tahtotila onkin ollut selvä jo pitkään.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa käynnistyy Suvelan alueen kehittäminen. Myös Lommilan alueen asemakaavoitus ja ns. Lindholmin kolmion tornitalokaava etenevät.

Tulevakin vuosi tulee siis olemaan keskuksen asukkaiden kannalta mielenkiintoinen. Muutoksia ja kehitystä tapahtuu. Epävarmuuttakin on ilmassa. Monta asiaa on vielä päättämättä ja keskustelulle on tilaa. 　 　



(Kuvassa näkymä uudistuneelle Siltakadulle, joka mielestäni on varsin onnistunut, vaikka olisikin saanut valmistua aikataulussa.)
Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä Keski-Espoon Sanomissa 2.12.2009
*

Arvotonta aikuisten politiikkaa

Vuosien vääntö kauppojen aukioloajoista on loppunut. Näinhän se näyttää olevan, että aina "ei" jollekin asialle tarkoittaa vain uuden kierroksen alkua. Eduskunnan enemmistö kertoi, ettei pyhällä ja yhteisellä vapaalla ole merkitystä. Tärkeintä on, että kauppa saa pyöriä mahdollisimman vapaasti. Minä en jaa tätä arvomaailmaa vaan olen pahoillani tästä.

Suuret ja laajat kaupat ovat jatkossa usein auki, pienillä ja ketterillä on mahdollisuus olla aina auki. Jälkimmäiseen lähikaupan muutokseen en usko, sillä kuluttajia ei riitä yön pimeille tunneille kuin ehkä aivan harvoissa paikoissa. Jonkin verran aukiloajat saattavat iltaan pidentyä. Pienille suotu kilpailuetu, joka aiemmin oli todellinen ja edisti konkreettisesti lähikauppojen toimintamahdollisuuksia, on nyt enää näennäinen.

En usko, että tämän jälkeen paluuta takaisin. On vain toivottava, että myös kauppiailla on mahdollisuus valita ja että me kuluttajat totumme siihen, etteivät kaikki liikkeet ole aina auki. Pienillä kauppiailla on oltava mahdollisuus lepoon ja omaan elämään.

Kuntapäättäjänä olen asiasta kiinnostunut kahdesta syystä:

1. Kaupan palveluiden verkkoa suunnitellaan kaavoittamalla. On tärkeää pystyä ennakoimaan, miten tämä muutos vaikuttaa kauppaan ja toisaalta miettiä, miten me voimme edistää toivottua kaupan kehitystä. Kyse ei siis ole luonnonvoimista, vaan palveluiden toimivuuteen ja lähipalveluiden saatavuuteen on mahdollista ja on syytä vaikuttaa.

Myönnän toki, että vaikuttamismahdollisuudet ovat rajalliset, kuten Tuomarilan Kulovalkeassa oleva tyhjä kaupan tontti osoittaa. Kuntapäättäjinä ja kaavoittajina meidän pitää olla kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä. Kyllä se kauppa tulee, kun jaksamme pitää tontin sille varattuna.

2. Toinen kysymys on se, miten kauppojen aukiloratkaisu vaikuttaa kuntapalveluiden kysyntään. Kasvaako ympärivuorokautisen päivähoidon tarve tai viikonloppuhoidon tarve? Ja jos näin käy, lankeaa lasku kalliimmasta hoidosta kuntien maksettavaksi ilman, että valtio näkee minkäänlaista omaa vastuuta toimistaan.

Miten pienten koululaisten elämä muuttuu? Jo nyt on toisinaan herätelty keskustelua siitä, että yksinhuoltajien alakouluikäisille lapsille tulisi tarjota ilta- ja yöhoitoa, jotta vanhemmat voivat jatkaa töissä silloinkin kun lapsi aloittaa koulun. Lapsia ja varsinkaan alakouluikäisiä lapsia ei saa jättää yksin liian pitkäksi aikaa.

Tietysti toivon, että jokaisen kaupan myyjän tai kauppiaan lapsella on toinen vanhempi luonaan silloin, kun työvuoro yöllä tai sunnuntaina on. Valitettavasti vain tosielämässä vanhempien elämän (enää ei voi puhua arjen) epäsäännöllisyyden lisääntyminen heijastuu myös lasten elämään. Eikä se muutos ole lasten edun mukainen.

Silti alkuviikosta lakimuutoksen puolesta äänestäneetkin juhlivat loppuviikosta lapsen oikeuksien päivää ja lapsen oikeuksien sopimusta. Kuka kysyi lapsilta haluavatko he enemmän lisäaikaa kaupoille vai vanhemmille ja perheille? Olisiko pitänyt?



*

Lasten puolesta puhujia lisää

Viime keväänä valtuusto teki periaatepäätöksen siitä, että päivähoito (varhaiskasvatus) siirtyy sivistystoimeen. Tuolloin valtuusto myös päätti esityksestäni, että opetuslautakunnan alaisuuteen tulee varhasikasvatusjaosto, jonka tehtävänä on päivähoitoon liittyvien asioiden valmistelu.

Nyt kun saimme konkreettiset esitykset muutoksesta eteemme, olivatkin virkamiehet harkinneet asiaa ja päätyneet siihen, ettei jaostoa tarvita. Onhan toki niin, että mitä enemmän luottamushenkilöt perehtyvät asioihin sitä asiantuntevampia aloitteita ja kysymyksiä heiltä tulee. Joistakin se voi olla hankalaa ja haitata asioiden "järkevää" hoitamista tai lisätä byrokratiaa, mutta meidän muiden mielestä se on demokratiaa.
- Meidäthän on valittu tekemään perusteltuja päätöksiä ja vaatimaan hyvää valmistelua sen tueksi.

Tein tänään uuden esityksen varhaiskasvatusjaostosta ja korostin sitä, kuinka tärkeää on tällaisessa muutostilanteessa huolellinen asioiden valmistelu myös päätöksentekijöiden osalta. Valtuusto kävi asiasta hyvän keskustelun ja päätyi esitykseni kannalle selvin numeroin, mistä olen tyytyväinen.

Nyt päivähoito on kahden ison organisaation välissä matkalla sosiaalipuolelta sivistystoimeen, enkä ole aivan varma onko meillä luottamushenkilöillä riittävän selvää kuvaa päivähoidon tilasta. Avoimia kysymyksiä on enemmän ja varmuus siitä, että siirto on melkoinen kulttuurinen muutos. Säilyvätkö päivähoidon vahvuudet ja hyvät yhteistyökäytännöt?

Itse nostin keskustelussa esille avoimen päivähoidon epävarman tulevaisuuden ja toisaalta sen, kuinka tärkeää nyt on seurata Espoo -lisän tiukennuksen seurauksia. Päivähoitopaikka ei saa leikata lisää silloin, kun lapsella tai perheellä on erityinen tarve hoitopaikkaan. Muut valtuutetut muistuttivat myös mm. hoitopaikkatilanteen tarpeen arvioinnin olevan haastavaa ja siitä, kuinka hyvät pelisäännöt hoitopaikkojen kilpailutukselle olisivat todella tarpeen.

Luottamustehtävien pitää olla sopivan kokoisia ja sopivan vaativia, jotta ne voi huolella hoitaa. Minusta on rikkaus, että opetuslautakunnan jäsenet saavat nyt tuekseen päivähoidon erityiskysymyksiin syvällisesti perehtyvän jaoston. On taidosta kiinni, että nämä toimijat löytävät hyvän yhteistyölinjan.

Päivähoito on niin tärkeä lasten ja perheiden palvelu, että sen kehittämiseen on perusteltua valita oma porukka luottamushenkilöistä. Varhaiskasvatus saa siis oman jaostonsa ja näin lapset useamman puolesta puhujan. Se ei ole vähäinen tehtävä tässä tilanteessa, missä talouden niukkuutta jaetaan.


*

Talousarvio: niukkuutta ja silti toimivampi palveluverkko?

Perjantaina julkaistiin kaupunginohtajan esitys ensi vuoden talousarvioksi. Se on ensimmäinen talouden taantuman oloissa laadittu esitys, eikä siinä ole iloisia yllätyksiä. Enemmänkin se sisältää jaettua tuskaa, kun varat eivät riitä.

Taloudellisesti vaikeina aikoina käydään tavallista enemmän periaatteellista keskustelua ja johtopäätöksistä vallitsee aika laaja yhteisymmärryskin. On selvää, ettei kaikkein heikoimpien tilannetta saisi vaikeuttaa entisestään, mutta keitä nämä heikoimmat ovat? Ja keitä ne, joiden palveluista ja tuesta on varaakin tinkiä?

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme ja siksi heidän palvelut pitäisi jättää säästötoimien ulkopuolelle. Nyt tulisi keskittyä perusasioihin ja pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnna ytimestä eli peruspalveluista. Lisäksi juustohöylä on osoittautunut huonoksi säästömetodiksi ja viimein nyt pitäisi tehdä ratkaisuja priorisoiden.

- Miten tämä kaikki muutetaan käytännöksi, kun verotulot hupenevat silmissä?

Sosiaali- ja terveystoimi ja opetustoimi yhdessä vievät kaksi kolmasosaa kaupungin menoista. Ja juuri nämä ovat niitä, jotka huolehtivat sekä lapsistamme että sairaista, huono-osaisista ja vanhuksista.

Jos pitää jakaa niukkuutta, ei sitä voi jättää pelkästään loppusiivun tehtäväksi, sillä sielläkin on paljon tärkeää: kaduista ja leikkikentistä (liikkumisen turvallisuudesta) huolehtii tekninen toimi ja nuoriso- ja liikuntatoimi tarjoaa pienillä varoilla monille nuorille elämää suurempia onnistumisen kokemuksia. Kulttuuritoimi ja kirjasto taas ovat monelle meistä elämän suola - se, joka tuo piristystä pimeään ja toisinaan ahdistavaankin arkeen.

Suosituin säästökohde perinteisesti on ollut hallinto, jonka toimimattomuuden huomaa vasta, kun tulee ongelmia. Ilman kunnollista valmistelua, taustatyötä ja ohjeistuksia eivät palvelut vain toimi ja hallintoon kuluu Espoossakin aikalailla pieniä hippusia.

Myös ympäristötoiminto ja kaupunkisuunnittelu saavat hyvin pienen siivun Espoon varoista, mutta rakentavat tulevaisuuden Espoota. Hyvällä suunnittelulla luodaan hyvinvointia ja huolehditaan vastuullisesti ympäristöstämme.

***

Pienen avun talousarvion valmisteluun tuo veronkorotus, joka esityksestämme ensi vuodelle päätettiin. Se tuo 12,5 miljoonan avun sivityksen ja sosiaali- ja terveystoimen paineisiin, jonka jakamiseen ovat ilolla pyrineet osallistumaan nekin, jotka eivät koko korotusta alun perin hyväksyneet. Jopa kaupunginjohtaja keksi tuolle tulolle sopivaa käyttöä ja esittää napattavaksi siitä joukkoliikenteen tasausjärjestelmään kaksi miljoonaa euroa.

Näillä mielin tässä pohdin talousarviota. Olenkin jo aiemmin nostanut esille muutamia seikkoja, joita omasta puolestani aion nostaa esille:
- Lapsiperheiden perhetyö on saatu viimein käyntiin, eikä sitä saa tässä tilanteessa vaarantaa vaan meillä on jatkossakin oltava mahdollisuus saada ohjausta, neuvontaa ja lastenhoitoapua,
- Avoimien päivähoitopalveluiden (avoimet päiväkodit, asukaspuistot ja kerhot) tarjontaa pitäisi kehittää, eikä ajaa alas.
- Nuorisotyöttömyyden kasvu pitää saada taittumaan ja näissä talkoissa Espoon kaupungin tulisi toimia aktiivisesti.
- Kouluihin kohdistuneiden säästöpaineiden tulee olla kohtuullisia ja säästöjä tulisi kohdentaa järkevästi siten, ettei opetus kärsi kohtuuttomasti.

***

Tulevaisuudessa tulee asioita tehdä järkevämmin ja tehokkaammin, mistä on sovittu tuottavuusohjelmassa. On myös katsottava ensi vuotta pidemmälle ja luotava periaatteet, joilla palvelurakenteemme ja palvelutilamme tarjoavat hyviä palveluita ja tukevat toimivaa arkea. Esittelijöiden ajatus, että Espoossa olisi vain tiettyjä lähipalveluita (mm. päivähoito ja alakoulut) ja kaikki muut palvelut tavalla tai toisella keskitettyjä palveluita, ei ole mahdollinen.

Palvelujen järjestämistä koskevaa esitystä tuleekin muuttaa siten, että siinä määritellään noiden lähipalveluiden ohella aluekeskustasoiset palvelut. Kaikkia palveluita ei tarvitse tarjota aivan lähellä kotia, mutta kyllä keskeiset palvelut omalta alueelta pitää löytää. Hyvä esimerkki tästä on Perheiden talot, joita suunnittellaan alueille ja joihin on tarkoitus koota lapsiperheitä palvelevia toimintoja (mm. neuvolat, terapiapalvelut, perheneuvola ja sosiaalityö). Näin niistä perhe voi hoitaa useamman asian kerralla ja samalla eri tahot voivat tehdä yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi.

Nyt on aika paneutua vielä syvemmälle suunnitelmiin, keskustella ja katsoa onko tämä kokonaisuus hyväksyttävissä ja miten sitä tulisi kehittää.



*

Iloa puutarhasta ja surkea tappio

Syksyn kiireiden ja viileyden myötä omalla pihalla hyöriminen ja möyriminen on jäänyt vähemmäksi. Keväällä pienen puutarhanhoito oli kunnollista terapiaa. Se auttoi selviämään lopullisesti edellisen syksyn vaalien rasituksesta. Keväällä olikin tehtävä paljon kaikenlaista pientä, jotta piha on piristänyt loistollaan meitä koko kesän.

Upeinta pihallamme on ruusu. Nina Weibull -lajike on osoittautunut helppohoitoiseksi ja varmaksi. Ensimmäiset nuput - joita oli kymmeniä -ruusuun puhkesi kesäkuussa ja niitä on yhä lokakuussa. Mielenkiinnolla odotan jaksavatko ne vielä puhjeta kukkaan.



Olen tavoitellut sitä, että koko kesän jokin kasvi kukkisi ja tarjoaisi mahdollisuuden ihailla kukintojaan. Tässä olen onnistunut niin hyvin kuin vain tälläinen tavallinen amatööri voi. Yllä kevään ensimmäiset kukat huhtikuulta ja alla kesän muita otoksia.

Pionin kukat ovat upeita, mutta lyhytaikaisia. Kärhöjä taas pihassamme on kolme eri väristä, jotka kaikki kukkivat hieman eri tahtiin, mistä olen ollut iloisesti yllättynyt. Olin ostavinani samanlaisia, mutta sainkin tumman punaisen, valkoisen ja sekoituksen. Luulin myös keväällä tappaneeni tämän kolmikon, kunnes ne alkoivatkin versoa maasta ja korottua ylös.

Terassin reunustamassa säleikköön olen istuttanut myös pari tulikuusamaa, jotka ovat kukkineet läpi kesän. Alla oleva kuva on otettu nyt lokakuun lopulla ja yhä vain siinä on villin oransseja kukkia.

Nämä muutamat vuodet, mitä tässä olemme asuneet, olen taistellut jättimaista putkikasvia vastaan. Tuo jättitatar on naapurin maalla, mutta heitä se ei haittaa lainkaan. Vielä alkukesällä uskoin voivani hallita sen leviämistä ja voittaa taistelun. Loman jälkeen myönsin tappion ja pyysin apua, mitä en ole saanut. Omin käsin sitä kasvia ei saa pysymään aisoissa.

Viimeistään ensi kesänä tarvitaan selvästi kovempia otteita tai sitten se valtaa myös meidän pienen pihamme. Ja sitä minä en totisesti hyväksy. Tuo kasvi tekee joka vuosi uuden kolmimetrisen varren ja alla olevassa kuvassa näkyy myös sen lakastuneita lehtiä, jotka nekin ovat aikamoisen kokoisia. Kaupunkimaisiin pieniin pihoihin tuo kasvi ei sovi lainkaan.

Sanotaan, että tärkeintä on puutarhanhoito. Ja kun näitä kuvia katselen niin yhä nuo kukat piristävät ja tuovat iloa - ehkä vähän ylpeänkin olon. Onnea on oma pieni piha.


*