sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Tuulten viemää

Uusi aikakausi, oikea mahdollisuuksien kevät puhkesi kukkaan viiikko sitten. Se on näkynyt kaikkialla: lehdissä, TV:ssä, blogeissa ja myös kahvipöytäkeskusteluissa. Olen ilokseni saanut myönteistä palautetta puheenjohtajavalinnastani. Myös demareita äänestävät uskovat Tarjaan, joka torstaina ilmoitti olevansa puheenjohtajakisassa mukana tosissaan.

Hän on sopivasti tunnettu, osaava ja uskottava, mutta edustaa samalla uutta aikakautta puolueessamme.

Illalla MTV3 uutisoi, että Tarjalla on vankkaa kannatusta myös puolueen aktiivien keskuudessa. Ennakkosuosikin asema on odotettu, mutta ei helppo.

Uusien tuulien puhaltaessa päätin viimein astua Facebookin ovesta sisään ja katsoa, millainen maailma sieltä avautuu. Siellähän on todella paljon tuttuja ihmisiä! Liityin tietysti myös Tarjan tukiryhmään, joka sinne on perustettu. Lupaan huolehtia edelleen myös blogistani, sillä ainakin vielä tämä tuntuu minulle luontevammalta tavalta ajatella asioita.

Puolueen tuiverrusten lisäksi koin viime viikolla paljon mielenkiintoisia hetkiä. Näin Al Goren elokuvan Epämiellyttävä totuus, joka kaikesta huolimatta herätti minussa toivon kipinän. Espoonteatterissa oli ensi-illassa Periaatteen mies, joka herätti ajatuksia politiikan pelisäännöistä, demokratiasta ja avoimuudesta. Vesihuollon merkitys on tänä talvena muutoinkin käynyt meille kaikille selväksi. Olin myös seminaarissa, missä pohdittiin Urbania hyvinvointikuntaa ja sen haasteita. Kerrankin saman pöydän ääressä olivat tekninen puoli (kaavoitus) ja sosiaali- ja terveystoimi.

Ei kommentteja: