maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Uusi johtaja Espooseen

Espoon kaupungin valtuusto valitsi sivistystoimen uudeksi toimialajohtajaksi Aulis Pitkälän. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, vaikka kaikenmoista tässä matkan varrella ehdittiin kirjoitella.

Kirjoituksissa pohdittiin myös kuka tässä valitsee ja saneleeko joku päätöksen toisten puolesta. Kun prosessi eteneni niin kai lopulta kaikille kävi selväksi, ettei kukaan ole valtuustolle mitään sanelemassa. Ei ole tarvinnut sanella, kun etsinnässä oli paras mahdollinen hakija.

Itse näin hakijalistan ensimmäisen kerran pari tuntia ennen hakuajan päättymistä ja myönnän silloin huolestuneeni. Siinä vaiheessa listalla ei ollut ehdokasta, joka olisi ollut selvästi yli muiden. Huoli oli sen verran suurta, että siinä tuli muutama puhelukin soitettua. Sain kuulla, että hakemuksia on vielä tulossa ja rauhoituin, eikä sen jälkeen ole tarvinnut olla huolissaan.

Aulis Pitkälällä oli hakijoista selvästi eniten kokemusta, jota toimialajohtajalta edellytetään. Hän on johtanut suurta organisaatiota pitkään, mikä on ehdoton edellytys kun tällaiseen tehtävään tekijää valitaan. Tämä on tärkeää myös siksi, että toimialalla on ollut juuri johtamisessa ongelmia viime vuosina. Eräs päättäjistä totesikin aiemmissa keskusteluissa, että toimialalla tilanne on ollut niin vaikea, ettei sinne voi ottaa ketään uudelleen harjoittelemaan johtamista.

Pitkälällä on myös laaja toimialan tuntemus. Espoolle on myös eduksi, että saamme johtajan, joka on jo sisällä pääkaupunkiseudun yhteistyökuvioissa. Oli hyvä kuulla useamman kokoomuslaisen kehuvan Pitkälää juuri näistä ansioista.

Muutama valtuutettu väitti valintaa puhtaan poliittiseksi, koska Pitkälä on demareiden jäsen. Minusta tässä olisi ollut kyse poliittisesta virkanimityksestä, jos olisimme yrittäneet väittää jotain ihmistä muita paremmaksi vain siksi, että hänellä on puolueen jäsenkirja. Nyt valitsimme pätevimmän, eikä valintaa tällaisessa tilanteessa saa estää se, että hän on myös poliittisesti sitoutunut ja valveutunut.

Ihmisiä ei saa syrjiä heidän arvomaailmansa vuoksi. Miten ihmeessä me saisimme enemmän ihmisiä mukaan toimimaan luottamustehtävissä, jos se samalla voi viedä heiltä mahdollisuuden edetä työelämässä? On erikoista, etteivät edes valtuutetut arvosta sitä työtä, jota he itsekin tekevät politiikassa. Siitähän tässä laajasti ottaen oli kysymys.

Ei kommentteja: