Laura heitti minullekin kirjahaasteen. Se tuli aika sopivaan aikaan, sillä olen uudelleen päässyt lukemisen makuun. Viimein pitkän ajan jälkeen olen jaksanut jo useamman kuukauden ajan lukea! Vielä viime talvena olin niin väsynyt iltaisin, ettei siitä tullut mitään, mutta nyt – niin toivon – todella huonosti nukutut yöt alkavat olla jo takana ja olen pirteämpi.
Olen lukenut ajoittain paljonkin ja tässä tilanteessa haaste ei siis masentanut, vaan innoitti käyttämään hetken aikaa ja miettimään kysymyksiä. Tässä vastaukseni.
1. Kirja, joka muutti elämäni
Huomaan, että monien mieleen tämän kysymykset kohdalla muistuvat pääsykoekirjat ja niin kävi minullekin. Kariston ja kumppaneiden Elintaso, elämäntapa ja sosiaalipolitiikka ei ollut minulle ensimmäisellä kerralla pääsykoekirjana, mutta on jättänyt minuun lähtemättömän kiinnostuksen sosiaalipolitiikkaa kohtaan. Kirja sai ja saa minut edelleen ihmettelemään, miksi koulun historiassa oli niin vähän elinolojen ja elämäntapamme muutoksista ja niin paljon opetusta valtioiden välisistä sodista ja rauhan sopimuksista. Sosiaalihistoria on kuitenkin vuosilukuja kiinnostavampaa!
Toisaalta mieleen tulee toinenkin kirja nuoruuden vuosilta. Eksyin kerran kirjastossa runokirjojen sekaan ja löysin Baudelairen Pahan kukkia ja sen jälkeen runot ovat olleet osa elämääni.
2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran
Rehellinen vastaus tähän on se, että on liian paljon kirjoja, joihin pitäisi palata uudelleen ja uudelleen, mutta en ole niin tehnyt. Vielä, toivon. Sinuhen ja Hessen Arosuden olen lukenut pariin kertaan, mutta eniten käsissäni on viime vuosina kulunut Runoista rakkaimmat – kokoelma suomalaista runoutta.
Ensimmäisenä äitien päivänäni sain Äidin karkkipäivä –kirjan, joka on piristänyt mieltäni useaan kertaan. Sen ensimmäisellä aukeamalla on iso punainen ja pieni sininen käsi ja alla lukee äitienpäivätoivotukset äidin pojilta. Muisto elämää suuremmista hetkistä. Se ei kuitenkaan muuttanut elämääni, sillä silloin se oli jo muuttunut.
3. Kirja mukaan autoille saarelle
Tämä kysymys taitaa liittyä olennaisesti yhteen viimeisen kysymyksen kanssa. Venäläisistä klassikoista valitsen Anna Kareninan, joka minulta on joskus jäänyt kesken (häpeän!). Autoilla saarella minulla olisi varmaan viimein aikaa lukea kirja loppuun.
4. Kirja, joka teki minusta hupakon
Tämä on paha. Luulen, että olen juuri niin hupakko kuin olen ihan ilman kenenkään kirjallisia ansioita ellei Suomi-popin sanoituksia oteta huomioon. Vastaus saattaisi kuitenkin löytyä Arja Tiaisen runosta Päätoimiseksi naiseksi älä rupea (Kokoelmasta Runoja 1971-1982)– ehkä.
5. Kirja, joka sai minut kyyneliin
Kun mietin, huomaan, että itken huomattavasti useammin elokuvissa kuin lukiessani. On tietysti useita runoja, jotka saavat silmäkulman märäksi, mutta harvoin olen tarvinnut tukkua nenäliinoja kirjaa lukiessani. On kuitenkin yksi poikkeus. Se on Kortteisen ja Tuomikosken kirja Työtön, jossa on paljon suoria sitaatteja kovia kokeneilta ihmisiltä itseltään. Ne koskettivat.
6. Kirja, jonka toivoisin tulevan kirjoitetuksi
Jokin sisälläni ehdottaa tähän kirjoja "Näin Lähi-Itään syntyi pysyvä rauha" tai miksei samantien "Näin saimme maailmaan rauhan ja ihmisille hyvän tahdon". Ainahan sitä saa kai toivoa... No, toisaalta olisi hienoa, jos joku kirjoittaisi kirjan, joka kertoisi lyhyesti ja ytimekkäästi, miten kovapäisen ja pienistä suolapaloista nauttivan naisen saa väistämättä laihtumaan.
7. Kirja, jonka toivoisin jääneen kirjoittamatta
Mieleen ei tule ainuttakaan, sillä arvostan kirjoja ja kai niille kaikille on omat lukijansa, vaikka olenkin vaivihkaa jonkin julkkiksen muistelmat siirtänyt divariin uhmaten sääntöä, ettei lahjaa saa antaa pois.
8. Kirja, jota luen parhaillaan
Tämä syksy on ollut erilaisten elämänkerrallisten teosten aikaa. Olen lukenut Niinistön muistelmat ja nyt luen Halosesta kertovaa kirjaa Yksi meistä ja odottelen saavani käsiini Haataisen kirjan.
9. Kirja, jonka olen aikonut lukea
Olen vakaasti päättänyt, että jonain päivänä minulla vielä on aikaa ja tarmoa lukea venäläisiä klassikoita. Gogolin Kuolleet sielut ja muutama muu odottavat jo kutsuvina kirjahyllyssä sitä aikaa.
10. Haastan viisi bloggaajaa
Tämä oli mukavaa, vaikka huomenna varmasti huomaan listalta puuttuvan jonkun aivan keskeisen teoksen ja nytkin mielessä pyörii kirjoja, joita olisi ehkä pitänyt mainita.
En jää kuitenkaan jahkailemaan, vaan pistän haasteen edelleen kiertämään ja haastan Peten, Mirkan, Kaisan, Oksan ja Hannan.
3 kommenttia:
Moi Jaana, hauska lukea sun kirjalista, arvelin sun olevan melko kiireinen eli kiva kun ehdit vastata :)
En ole muuten ollenkaan yllättynyt tuosta Karisto&co -valinnasta... Se on niin perusteos suomalaisuuden ymmärtämisessä, että jokaisen pitäisi lukea se läpi, jotta tajuaisi historiaa ja menneitä olosuhteita paremmin.
Mukavaa syksyn jatkoa!
Ensimmäisenä minäkin jäin ihmettelemään, miten ihmeessä ehdin laatia listan. Haaste jäi kuitenkin mieleen itämään ja sitten vaan eilen tein sen.
Elmäntapa jne. on todellakin perusteos, joka on ollut avuksi pitkään sosiaalipolitiikan opinnoissa. Ja hyvää lukemista se olisi tosiaan meille kaikille.
Tein listan ja jo tänään mietin, että joitakin kirjojahan siitä puuttui. Huomasin, että sinullakin oli Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi listalla ja on se minuunkin tehnyt vaikutuksen. Myös Edith Södergran on ollut vuosia tärkeää luettavaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että olen päässyt taas lukemisen makuun! Ja se on ihanaa!
Kiitos haasteesta. Oli hauska käyttää Eevin päikkärit miettimiseen ja muistella lukemattomia (ja luettuja) kirjoja. Tunnistan ihan saman "pienet lapset,mikä kirja"-syndrooman. Odotan innolla hetkeä, kun makuuhuoneeseen voi taas illalla sytyttää valot herättämättä ketään.
Lähetä kommentti