torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Aito oikea kesäloma!



Tallinna, Linnanmäki ja merimaailma, asuntomessut, Maarianhamina, Turku ja sairastupa.

Lomaa on vielä puolitoista viikkoa jäljellä, mutta jo nyt tuntuu, että tämä on ollut hyvä loma. Olemme olleet kotona ja muualla, tavanneet ihmisiä ja olleet perheen kesken. Olemmepa saaneet olla jopa kahden Petrin kanssa.

Olemme tehneet tarpeeksi, mutta emme liikaa. Tai ehkä olemme kiertäneet erilaisia huonekalu- ja sisustusliikkeitä hieman liikaa, jos rakkaalta aviomieheltäni kysytään. Ikeassakin on käyty kaksi kertaa, kun normaalisti käymme ehkä kerran vuodessa.

Lapset ovat olleet koko ajan tärkeässä roolissa, kun olemme suunnitelleet lomaohjelmaa. Muksut taitavat olla matkustamisen kannalta nyt kaikkein pahimmassa iässä: molemmilla on nopeat jalat, mutta päässä ei järjen hiventäkään - ainakaan silloin kun päättävät karata. Montakohan kertaa olen viimeisen viikon aikana etsinyt kadonnutta lasta? (Hävettää ja pelottaa.)

Ahvenanmaalla löysin itsestäni taas kerran lapsiaan suojelevan naarastiikerin, kun saavuimme väsyneiden lasten kanssa kolmen jälkeen hotelliin, missä meille kerrottiin, että huoneisiin pääsee vasta parin tunnin päästä. Työvoimapulan vuoksi huoneita ei ollut siivottu ja tietokoneohjelman vuoksi ei muka siivoamatonta huonetta olisi voinut antaa meille, kun se ei näy koneella. Eikä minkäänlaista varapaikkaa päiväunia varten, vaikka mainoksissa paikkaa kehuttiin juuri perheille sopivaksi. Huone kuitenkin löytyi kun tarpeeksi vaati ja saimme lapset nukkumaan, ja pääsimme itsekin lepäämään.

Nyt sitten ollaan kotona ja pidän yllä pientä sairastupaa. Lapsilla on vaihteeksi vatsatauti ja kuten aina Väinöllä se meni ohi yhdessä yössä ja Elsa on kolmatta päivää sairaana. Itse kärvistelin eilen vatsakipujen kanssa (saan aina kaikki lasten pöpöt), joten nyt on olo kuin olisin syntynyt uudelleen. Vau!

Pitäisi vielä miettiä, mitä teemme viimeisellä viikolla. Pienten lasten kanssa usein parhaat jutut on lähellä, eikä niiden tarvitse olla niin hirveän isojakaan asioita. Onneksi.

5 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Yök noita vatsatauteja. Kuinkas muuten kodin laitto edistyy? Meillä mennään päivä kerrallaan ja ehkäpä jossakin vaiheessa ennen syksyä maalailut ja remontoinnit loppuvat.

Vielä on haasteen paikallistaa siivouskomero...

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Edistyy, mitä edistyy. Välttämättömät asiat ollaan saatu ratkaistua ja tavarat paikoilleen. Yksi pieni pulma vielä on eli miten valaistaan keittiö ja ruokailutila siellä kun on korkea katto. Syksyyn mennessä pitäisi saada lisää valoa..

Muuten jään odottelemaan pesänrakennusvietin leimahtamista ja uusia ideoita.

Sain muuten viimein lisättyä linkkejä blogiini ja linkitin sinne sinutkin siinä uskossa, ettet lopullisesti vaikene. Toivottavasti asiat selviävät edes ajan kanssa, jos eivät muutoin!

Mirka kirjoitti...

Kiva juttu, että linkitit minut. Mukavampihan se on kirjoittaa, kun tietää, että on myös lukijoita. :)

Ja en mä kyllä kirjoittamista voi lopettaa, juuri kun pääsin vauhtiin... Kyllä mulla sormet syyhyää nytkin koko ajan kirjoitusintoa, mutta tässä tilanteissa on ehkä viisaampi vaijeta hetkeksi.

Anonyymi kirjoitti...

This site is one of the best I have ever seen, wish I had one like this.
»

Anonyymi kirjoitti...

I'm impressed with your site, very nice graphics!
»