perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Rytmin palautusta, uhmaa ja paljon leikkiä

Viimeinen lomapäivä! Tuntuu todella siltä, että loma on ollut riittävän pitkä, eikä työasiat ole mieltä vaivanneet. Lapsilla on ollut viiden viikon loma ja he ovat jo kyselleet, milloin pääsevät päiväkotiin ja Elsan ja Väinönkö päiväkotiin? Elsalle se, että kaikki on omaa on niin tärkeää.

Olen ollut pari viikkoa lasten kanssa kolmisin, kun Pete meni töihin jo aikaisemmin. Ensimmäinen viikko meni sairastaessa, mutta tämä viikko on jo ollut mukavampi. Olemme yrittäneet palauttaa lasten rytmiä takaisin, mikä on tarkoittanut minullekin aamuherätysten aikaistamista seitsemään.

Lapset ovat olleet ihania ja kamalia, kuten aina. Heidän yhteinen leikki on selvästi edistynyt. Aamuisin he ovat kotona keksineet yhdessä kaikenlaista: ovat leikkineet uima-allasta vanhempien sängyssä, matkustaneet junalla (vaatekaappi) Turkuun ja olleet jäätelöautomyyjiä tarjoillen palikkajäätelöä vuorotellen minulle.

Luonto yllättänyt. Väinö on tänä kesänä nähnyt tiikerin Korkeasaaressa ja hain merimaailmassa, mutta purskahtanut itkuun, kun lentomuurahainen lensi häntä päin. Elsakin on ollut kauhuissaan tunkeilevien kärpästen kanssa. Todella kaupunkilaisia lapsia, vaikka äiti onkin maalla syntynyt ja maalaistalossa elänyt.

Lasten musiikkimaku on kehittymässä. Lordi on edelleen Väinön ehdoton suosikki, mutta on poika ollut innoissaan Teräsbetonin levystäkin. "Taivas lyö tulta..". Elsan lempilaulu sen sijaan on Jumalan kämmenellä. Lapset ovat niin erilaisia!

Pihapiirissämme on mukavasti pieniä lapsia, joten seuraa on löytynyt hiekkalaatikolle ja muihin puuhiin. Väinölle kaverit ovat jo tärkeitä. Poika onkin kysellyt "Oletko minun kaveri?" ja "Missä se minun kaveri on?" aika usein. Elsa on mennyt siinä mukana, vaikka selvästi leikkii vielä itsekseen mieluiten. Leikkipuistossa hän onkin kieltänyt muita lapsia tulemasta leikkikeinuun. Veli on hänelle paras kaveri vielä.

Lähes päivittäin olemme käyneet Suvelan asukaspuistossa leikkimässä, missä on paljon lapsia ja hyviä leluja. Sieltä saa myös lapsille ilmaisen lounaan, mikä helpottaa paljon tätä arjen pyörittämistä. Lapset ovat syöneet puistossa uskomattoman reippaasti ja paljon. Aivan kuin joukossa he käyttäytyisivät paremmin?

Keskiviikkona kävimme Petrin työpaikalla ja syömässä kaupungissa. Lapset kokivat taas pienen seikkailun, kun matkustimme metrolla. Väinölle selitin useaan kertaan, kuinka metro ottaa sähkön alhaalta ja muut junat ylhäältä. Lisäksi kertasimme kolmisin, mitä erilaisia junia on eli on pendolino, IC2-juna (missä on leikkivaunu), pikajuna, paikallisjuna, ratikka, mutta mikä se maitojuna oikein on?

Väinölle on selvästi alkamassa kyselykausi. Olen saanut vastailla loputtomaan "Miksi, miksi, miksi?" kysymysten sarjaan ja yrittänyt kehoittaa häntä itse keksimään vastauksia. Ja kyllähän poika paljon tietää, kunhan vain vähän häntä rohkaisee ajattelemaan.

Elsan yleisin lause taas on ollut "En minä halua!". Tytöllä on aikamoinen uhma ja itkun sekaiset raivokohtaukset ovat pitkiä ja pahoja - meidän pieni auringonpaisteemme muuttuu hetkeksi aivan toisenlaiseksi. Voi kuinka vaikeaa nukuttaminen on nyt ollutkin, sillä väsyneenä kohtauksia tulee useimmiten ja miten ihanaa on ollut nähdä hymyilevä heräävä tyttö!

Maanantaina alkaa siis arki ja päiväkotiaamut. On ollut ihanaa olla lasten kanssa näin paljon, sillä viime kesänä minulla oli lomaa vain pari päivää. Nyt heillä on ollut kiireetön ja kokoaikaiseti läsnä oleva äiti seuranaan tavallaan ensimmäisen kerran. Olen ollut huomaavinani, että se on näkynyt myös lasten käyttäytymisessä.

Vähän tässä jo toimintaa kuitenkin kaipailen. Tänään tuli muuten ensimmäinen esityslistakin kotiin syyskauden alun merkiksi. Uusi aika koittaa muutoinkin kotonamme tänään, kun saamme sekä digiboxin että DVD-soittimen. Tapanamme ei ole kulkea tekniikan eturintamassa, mutta jossain vaiheessa uudistukset on vain hyväsyttävä.

Ei kommentteja: