tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Ihan kaikkea ei ole pakko, eikä kannata

Pidin oikein kunnon nettitauon loman aikana. Blogiin en ole mitään kirjoitellut, enkä ole osallistunut juuri minkäänlaisiin sähköisiin keskusteluihin. Omaa sähköpostia olen sentään vilkuillut. No, maanantaina alkoi arki, kun alkoivat työt ja sen myötä hiljalleen alkavat ajatukset palailla erilaisiin askareisiin.

Hieman olen tämän pienen loman aikana makustellut ajatusta valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta. On ollut pakko, sillä valinta on jo ensi maanantaina. Joulu oli hyvää aikaa ajatella, kun olin lasten ja perheen kanssa kerrankin rauhassa. Niinpä päädyin siihen, etten sittenkään ryhdy edes ehdokkaaksi.
- Onhan meillä muitakin ja ainahan minä olen ollut sitä mieltä, että tehtäviä on hyvä jakaa. Jokainen oppii uutta uudessa tehtävässä, eikä ole siihen heti valmis ja jokainen hoitaa tehtäväänsä omalla tavallaan. Ja tarvii siihen meidän muiden tuen.

Taisin jo aiemminkin kirjoittaa, että työ kaupunginhallituksessa on mielenkiintoista ja vieläkin minulle sen verran uutta, etten missään nimessä halua siitä luopua. Joulukuussahan tehtiin valinnat seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja siinä on ihan kylliksi minulle.

Vuoden alusta aloitin virallisesti esimiehenä virassa, jota olen marraskuun puolesta välistä hoitanut sijaisena vanhan työn ohella. Tuntuu, että vasta nyt on oikein kunnolla aikaa perehtyä uuteen tehtävään. Siinäkin haastetta kylliksi joksikin aikaa.

Olen tänään liittynyt kuntosalin tai hienommin fitness clubin jäseneksi ja varasin samalla ajan oman ohjelman tekoa varten. Ajattelen, että jos minulla on edes hieman ylimääräistä aikaa työn ja luottamustehtävien lisäksi, käytän sen nyt omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtimiseen enemminkin kuin uusissa kokouksissa istumiseen.

Tänään olen tämän ensimmäisen kerran sanonut ääneen ja nyt myös tänne kirjoittanut. Ihan kaikkea ei yhden ihmisen tarvi tehdä, eikä edes kannata.

Uskomatonta kuinka hyvältä tuntuu joka kerta kun sen oivaltaa!

2 kommenttia:

laura kirjoitti...

Hei Jaana.

Varmasti fiksu päätös ottaa jatkossa nykyistä enemmän aikaa omasta kunnosta huolehtimiseen. Kun itsellä on hyvä olo, on helpompi huolehtia muistakin. Sitä omaa aikaa pitäisi ottaa niin henkisen kuin fyysisenkin kunnon ylläpitämiseksi, mutta kovin helposti tuntee laiskottelevansa jos keskittyy sohvalla hyvään kirjaan. Ainakin mulle käy usein niin. Kai huono omatunto tekemättömistä kotitöistä tai lasten kanssa vietetyn ajan vähäisyydestä on sisäänrakennettu vanhemmuuteen jo valmiiksi...

Ymmärrän hyvin valtuustoryhmän pj-päätöksesi. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että tehtäviä on hyvä jakaa. Khs-työ vie varmasti ihan tarpeeksi aikaasi ja energiaasi. Ehdit sitä paitsi myöhemmin vielä vaikka mitä!!

Hyvää alkanutta vuotta!

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Kiitos samoin! Huomasin, että sullakin on tavoitteita tuon kuntoilun suhteen. Mä olen sitoutunut nyt vuodeksi, joten pakkohan sitä on nyt sitten siellä käydä.

On totta, että sitä ehtii myöhemminkin, mutta toisinaan sitä erehtyy ajattelemaan, ettei uusia mahdollisuuksia tule. Pitäisikö siis tarttua hetkeen? Onnex tää ei ole niin tärkeä asia, että harmittaisi, jos koskaan enää ei edes kuuluis mahdollisten joukkoon..