Tarkoitukseni ei siis ollut tarttua hetkeen ja mennä eteenpäin, mutta jotenkin hetki imaisi minut. Niinpä minusta sittenkin tuli eilen Espoon sosiaalidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja. Niin vaikeassa tilanteessa ja kokouksessa en aiemmin ole ollut, enkä toivoakseni enää tule olemaan.
Alku ei ollut, eikä ole helppo, sillä päätös syntyi niukimman mahdollisen äänestystuloksen jälkeen. En kuvittele, eikä kukaan saa kuvitella, että jatko tästä olisi helppoa. Ei ole mahdollista tehdä päätöstä, ettei rymässämme ole olemassa enää ristiriitaisuuksia tai erilaisia näkemyksiä. Niitä on aina, mutta yhteistyöhengen rakentamista ryhmämme tarvitsee. Uskon, että se syntyy käytännön työn kautta.
Eilisessä keskustelussa tuotiin myös esiin niitä pulmia, joita meillä työssämme on ollut. Olen saanut myös muuta palautetta siitä, miten voisimme jatkossa toimia paremmin. Siihen olen itse sitoutunut, haluan yrittää.
Oikeastaan ei siis ole selityksiä, on vain ratkaisu.
4 kommenttia:
Edellisen blogijuttusi jälkeen hämmästyin, mutta iloisesti:) kun luin Hesarista valinnasta.
Paljon onnea!
T: Johanna vihreästä ryhmästä
Tässä toinen, joka häkeltyi aamun Hesaria selatessaan :-)
Onnea kovasti, uskon että pärjäät hienosti!
Voimia kuitenkin toivotan: vaativien luottamustehtävien, työn ja perheen yhteensovitus ei varmasti ole jatkuvasti vaivatonta. Tsemppiä!
Kiitos teille! Onnea tässä tarvitaankin, eikä järjen käyttö työn jakamisessa edelleenkin olisi pahitteeksi. En sentään ole yksin, vaan edelleen osa joukkuetta, vaikkakin isossa vastuussa siitä.
Onnittelut minultakin. (Olen se Kulovalkeaan päivittäistavarakauppaa kaipaava. Pelkään vain, että "juna meni jo". Kaikilla ei ole autoa.)
Lähetä kommentti