Aika siirtyä haaveilusta ja suunnittelusta töihin

Nyt se päivä on sitten tullut - tai huomenna ja ylihuomenna me muutamme. Vanha koti on aikalailla täynnä laatikoita ja lisää tulee. Huonekalujen purkaminen ja astioiden siirtäminen ehjinä hermostuttaa.

Muutoin ei ole kovin isoa paniikkia. Kai sitä nyt yhden kodin parissa päivässä tyhjentää! Uskon vahvasti, että jo sunnuntaina on muutama purkki ja huonekalu oikealla paikallaan. Ihanaa, että on koko kesä aikaa sitten järjestellä ja miettiä, mihin mikäkin kuuluu.

Moni on sanonut, että menee vuosi siihen, että tavarat alkavat olla oikeilla paikoillaan. Se taitaa tarjoittaa sitä, että seuraavakin loma menee pesän rakennuspuuhissa. Pitäähän sitä ensiksi rauhassa makustella ennen kuin alkaa tehdä, eikö?

Nettiyhteydetkin muuttuvat, mutta nykyisin pitää itse kirjautua järjestelmään ja käydä hankkimassa sitä kautta sähköpostiosoite. Sitä ei siis saa, kun tilaa yhteyden. No, onneksi viestintä hiljenee kesän ajaksi, joten on aikaa taistella tietsikankin kanssa. Yleensä olen saanut nuo asiat toimimaan, mutta en ilman ärräpäitä ja hikipisaroita.

Lapset ovat olleet jo aivan innoissaan uudesta kodista ja varsinkin sen pihasta. Harmi on tullut vain, kun on pitänyt lähteä vielä vanhaan kotiin nukkumaan yöksi. Väinö oli jo valmis jäämään uuteen kotiin ja vaikka nukkumaan lattialla. Sitä ennen poika oli juossut olohuoneessa ja iloinnut olevansa onnellinen. Tuntuu, että olemme tehneet oikean valinnan.

Kaveripariskunta kävi viime viikonloppuna arvioimassa asuntoamme. Molemmat totesivat lapsia innoittavasti pihasta, että se on aika eksoottinen. No, pieni ja intiimihän meidän yhteinen etupiha on ja sen ympärillä paljon lapsia. Piha pakottaa ihmiset tekemisiin toistensa kanssa, mutta samalla se on turvallinen lapsille, kun autoilla ei oikein edes mahdu pihalle ajamaan. Saa nähdä, miten sopeudumme.

Nyt tuntuu loistavalta ja sormet syyhyää pakkaamaan!