Tiistaina 22.9. vietetään jälleen autotonta päivää, jonka viettoon osallistun osaltani pyöräilemällä töihin ja päiväkotiin. Niin olen tehnyt niinä päivinä, kun ei ole ollut syytä kiiruhtaa päivän aikana paikasta toiseen ja kolmanteen. Pyörä on kaikkein kätevin kulkuneuvo lyhyillä matkoilla.
Myönnän, että toki auton hankinta vuoden alussa on muuttanut elinpiiriäni ja kulkutapojanikin. Esimerkiksi viime viikolla oli mahdollista osallistua illalla sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokoukseen että Espoon teatterin Idiootin ensi-iltaan, kun kuljin matkat autolla - aiemmin olisi pitänyt valita. Pitkän ja antoisan näytöksen jälkeen oli mukavaa tulla kotiin nopeasti ja tarjosin mielelläni kyydin lähellä asuvalle toisellekin katsojalle.
On päiviä, jolloin pitää säntäillä paikasta toiseen ja valitsen kulkupelin tilanteesta ja matkasta riippuen. Tuona samaisena keskiviikkona olin aamupäivästä ollut koulutuksessa Helsingin keskustassa, jonne sateesta huolimatta menin tietysti junalla ja loppumatkan taitoin ratikalla.
Samaisena keskiviikkona (16.9.) Länsiväylä moitti meitä päättäjiä kaksinaismoraalista liikenteessä. Kuljemme omilla autoilla, koska joukkoliikenne toimii kehnosti ja olemme laininlyöneet joukkoliikenteen kehittämisen, vaikka meillä on valta ja vastuu.
Tuossa on totta ainakin toinen puoli. Pari viikkoa sitten konsernijaostossa käsittelimme ensi vuoden joukkoliikenteen suunnitelmia tai paremminkin karsintalistaa, jota emme suostuneet sellaisenaan hyväksymään. Ensi vuoden talouden kehyksessä näyttää olevan useamman miljoonan aukko juuri joukkoliikenteen kohdalla: pääkaupunkiseudun yhteistyössä on sovittu tietystä maksusta, jolla korvataan Helsingin palvelurakenteita ja sitä ei ole varattu mihinkään.
Uuden joukkoliikenneorganisaation myötä tulevia arvioituja hyötyjä ei näytä olevan tiedossa lainkaan, vaan hallinto, suunnittelu ja muu sellainen maksaa yhtä paljon kuin aiemminkin. Niinpä johtopäätöksenä siitä on sitten niiden linjojen karsiminen, joiden osalta sopimukset päättyvät riippumatta kysynnästä tai siitä aiheutuuko karsinnasta kustannuksia toisaalle esim. koulukuljetuksiin.
Sanoimme konsernijaostossa, että ei käy. Sen sijaan näytimme vihreää valoa maltillisille lippujen hintojen korotukselle. Enhän minä mielelläni hintojen korostusten takana ole, mutta talouden tilanne on niin vakava ja vielä pahempana olisin pitänyt joukkoliikenteen romuttamista.
Joukkoliikenne tuntuu olevan yhä enemmän "ei-kenenkään" -maata: sillä ei Espoossa ole omaa lautakuntaa tai johtokuntaa ja sen palvelutasoa valvoo vain konsernijaosto, jolle kuuluu monta muutakin tehtävää. Kuvaamastani tukalasta tilanteesta huolimatta yksikään valtuutettu ei valtuuston kehyskeskustelussa puhunut joukkoliikenteestä.
Tuleva Helsingin seudun joukkoliikennekuntayhtymä on liian kaukana useimmista valtuutetuista: poissa silmistä, poissa mielestä. Kun päätökset on tehty, voi lopputulos olla ikävä yllätys ja herääminen tulla liian myöhään.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti